— Työelämässä kaikilla tulee olla mahdollisuudet ammattitaidon kehittämiseen ja moniammatillisuuden vahvistumiseen. Koulutus on silta siirtyä työstä ja ammatista toiseen eikä työttömyyteen. Elinikäisen oppimisen tavoite on tärkeä. Työ ja oppiminen limittyvät, ja työelämässä koulutus tulee olla osa työtä ja työsuhdetta.

Ihalaisen mukaan ammatillisen koulutuksen valinta tarkoittaa tänä päivänä parempia jatkokoulutusmahdollisuuksia kuin aiemmin. Suomella ei ole varaa ammatillisen koulutuksen rapauttamiseen, sen sijaan koulutuksen arvostus ja resurssit vaativat lisäpanostusta.

— Ammatilliseen koulutukseen kohdistuu muuta koulutusta suuremmat leikkaukset. Se työ, mitä pitkäjänteisesti on takavuosina tehty ammatillisen koulutuksen arvostuksen ja vetovoimaisuuden nostamiseksi, uhkaa murentua. Kun tavoitettavuus ja laatu heikkenevät, aloituspaikat vähenevät ja opettajia irtisanotaan. Ammatillisen koulutuksen rakenneuudistus ja rahoitusratkaisut olisi pitänyt toteuttaa yhtäaikaisesti, toisin kuin nyt.

Ihalainen muistuttaa, että ajatusta oppivelvollisuuden ulottamisesta toiselle asteelle tulisi pohtia uudestaan. Myös toisen asteen valmistavaa koulutusta pitää kehittää ,ja opinto-ohjauksen resursseja tulee vahvistaa niin peruskoulutuksessa kuin toisella asteella – opinto-ohjausta tarvitsevat myös ns. välivuotta pitävät.

— Ammattiopintojen ensimmäinen vuosi voisi olla laaja-alaisempi, yleissivistävämpi, ja vasta sen jälkeen tehtäisiin tarkempi suuntautumisvalinta – tämä voisi hillitä keskeyttämisiä. Olennaista on, että ammatillinen koulutus mahdollistaa tulevaisuudessakin jatko-opintokelpoisuuden. Moni keskeinen asia jää oppimatta, jos se jää itseopiskelun varaan.

Ihalainen sanoo, että kymppiluokka voisi olla monelle nuorelle omien jatkomahdollisuuksien parantamisen paikka. Opettajajärjestö OAJ on esittänyt, että kymppiluokka muutetaan avoimeksi toiseksi asteeksi, jonka aikana voidaan numeroita korottaa ja tehdä toisen asteen opintoja.

— Ammatillisen koulutuksen ja työelämän yhteistyötä tulisi kehittää oppisopimuskoulutuksen (2+1-malli), tuetun oppisopimuskoulutuksen, työharjoittelun sekä työkokeilun avulla.

Hallituksen ajama ns. koulutussopimusmalli on Ihalaisen mielestä huonosti harkittu avaus. Sen seurauksena koulutuksen laatu heikkenee, ja yhteys koulutuksellisiin tavoitteisiin ja opettajiin etääntyy.

— Peruskoulupohjalla työelämässä pärjäämisen mahdollisuudet ovat haastavat. Alle 30-vuotiaita nuoria aikuisia on vajaa 100 000, joilla on vain peruskoulupohja. Heidän työhistoriansa jää varsin lyhyeksi ja työllisyysaste alhaiseksi. Jos nämä nuoret aikuiset saavat vähintään toisen asteen koulutuksen ja tutkinnon, voi henkilökohtainen työura nousta noin kuusi vuotta.

Ihalainen painottaa, että tulevaisuuden työelämässä tarvitaan oppimisen oppimista ja kyvykkyyttä tehtävien ja työn vaihtamiseen. Ammatillisten taitojen lisäksi tarvitaan yhteistyö-, vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja. Siksi ammatillisten tutkintojen on oltava riittävän laaja-alaisia ja tarjottava eväitä elinikäiseen oppimiseen.