Nuoret ovat tulleet yhteiskuntaopin opettajansa johdolla tutustumaan demokratian pääkallonpaikkaan. Olimme jo kiertäneet yhdessä eduskuntataloa ja keskustelleet, miten pieni Suomi on vaikeasta lähtökohdastaan huolimatta saatu nousemaan yhdeksi maailman kärkivaltioksi.

Vertailuissa Suomi pärjää kilpailukyvyssä, hyvinvoinnissa, demokratiassa ja tasa-arvokysymyksissä. Myös koulutuksessa tuloksemme on toistaiseksi erinomainen, mutta useiden indikaattoreiden mukaan koulutusjärjestelmämme yllä leijuu synkkiä pilviä. 16 prosenttia alle 25-vuotiaista on pelkän peruskoulusta saadun opin varassa. Heistä 40 prosenttia ei tee käytännössä mitään: ei ole työpaikkaa, ei tulevaisuuden suunnitelmia, ei voimavaroja nousta paremmalle tielle.

Oppilasvieraitani kiinnostaa, miksi hallitus ja etenkin sivistyspuolueeksi itseään kutsuva kokoomus vastustaa oppivelvollisuusiän nostamista 18 ikävuoteen ja samalla toisen asteen oppimateriaalien muuttumista maksuttomiksi. Se olisi todellinen tasa-arvoteko. Ja sen fiskaaliset vaikutuksetkin olisivat selvityksen mukaan peräti 140 miljoonaa euroa.

Katselemme lehteriltä kansanedustajien saapumista saliin. Ilkka Kanerva hymyilee meille iloisesti. Petteri Orpo näkee meidät tunnistamassa kansanedustajia ja toivottaa ohikulkiessaan hyvää jatkoa.

Uutisista tutut kasvot vilahtelevat omille paikoilleen. ”Varmasti nuo kaikki mukavilta vaikuttavat tyypit haluavat, että lukiokirjat olisivat maksuttomia”, nuoret kysyvät. Eivät valitettavasti halua, joudun vastaamaan. Hetken kuluttua äänestystulos kertoo oman vastauksensa nuorille. Äänin 98–80 hallitus saa jatkaa nykyistä koulutuspolitiikkaansa. Korvissani kaikuvat yhden lehteriltä tilannetta seuranneen nuoren sanat: ”Eikö tuollaista hallitusta saisi jo vaihdettua?”