Tulonjako voisi Wessmanin mukaan säilyä oikeudenmukaisena palkkoja täydentävien tulonsiirtojen avulla. Tulonsiirtojen kustannuksia helpottaisi puolestaan kohentunut työllisyys.

“Ydinongelmana tässä on, että palkoilla on kaksi ristiriitaista yhteiskunnallista roolia. Toisaalta palkat ovat työn hinta, joka vaikuttaa siihen kannattaako työnantajan palkata työläistä. Tässä roolissa palkkojen tulisi heijastaa työvoiman kysyntää ja tarjontaa. Niitä olisi syytä asetta tasolle, jolla tarjolla olevia työpaikkoja on yhtä paljon kuin halukkaita työntekijöitä”, Wessman kirjoittaa.

Toisaalta palkat ovat työntekijöiden tulo, jolloin markkinaehtoinen palkanmuodostus voi hänen mukaansa olla ristiriidassa oikeudenmukaisen tulonjaon kanssa.

Wessman pitää joko työllisyydestä tai tulotasosta tinkimistä liian yksioikoisena ajatteluna.

Jos verotus ja tulonsiirrot otetaan keinovalikoimaan, voi olla, että täydentäviä tulonsiirtoja pitäisi maksaa suurelle joukolle matalapalkkaisia työntekijöitä.

“Jos työllisyys paranee ja talouden kokonaistuotanto siten kasvaa, kasvaneesta vauraudesta pitäisi periaatteessa pystyä takamaan kaikille vähintään samat tulot kuin he nyt saavat. Verotulojen kasvu ja työttömyysmenojen alentuminen antavat varaa uusille tulonsiirroille.”

Wessman tunnustaa, että siirtymä olisi käytännössä monimutkaisempi eikä täydellistä tulonsiirtojärjestelmä ehkä saataisi rakennettua.

“Nykytilanteeseen verrattuna todennäköisesti joku häviää. Toisaalta nykyjärjestelmä, jossa on kasvava määrä tulonsiirtojen varassa eläviä pitkäaikaistyöttömiä, tuskin on kovin lähellä ideaalia. Ainakin voimme varmistaa, että kaikkein heikompiosaisten, niiden jotka nyt ovat vailla työtä, tilanne paranee”, Wessman kirjoittaa blogissaan.