Eläketurvakeskuksen johtaja Jaakko Kiander sanoo, että yhtenä seurauksena tästä on syntymässä rahoitusvaje työeläkejärjestelmään vuosisadan puolivälissä

– Työeläkejärjestelmään muodostuu maksujen korotuspainetta 2050-vuoden jälkeen. Jos nyt saatu ennuste osoittautuu pysyväksi, käynnistyy varmaan pohdinta siitä, pitäisikö eläkejärjestelmää uudistaa tai tehdä yhteiskunnassa jotakin muuta, jotta tällainen ei-toivottu kehitys ei toteutuisi, Kiander arvioi.

Syntyvyyden aleneminen tuo aluksi lyhytaikaista säästöä esimerkiksi lapsilisämenoissa.

Kiander ei kuitenkaan olisi lähtemässä tekemään rajuja muutoksia eläkejärjestelmään.

Tilastokeskuksen yliaktuaari Markus Rapo katsoo hänkin, että supistuva väestö ja huoltosuhteen heikkeneminen merkitsevät sitä, että Suomessa on pohdittava jälleen eläkejärjestelmän kestävyyttä.

– Eikä ole aikaa jäädä odottelemaan tekemättä mitään. Syntyvyys pitäisi saada nousuun, jos se on noustakseen, ja mieluummin nopeasti kuin hitaasti.

Rapo muistuttaa, että takavuosina 1970-luvulla Suomi onnistui kääntämään laskeneen syntyvyyden kasvuun muun muassa perhepoliittisilla uudistuksilla. Hänestä on rohkaisevaa, että tuolloin käänne parempaan kyettiin saamaan aikaan.

Kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) korostaa, että syntyvyyden kohentamisen perhepoliittiset keinot otettiin juuri mukaan hallitusohjelmaan.

– Perhevapaauudistukset ja subjektiivisen perhepäivähoidon oikeuden palauttaminen ovat toimia, joilla haluamme tuoda takaisin vakautta ja turvaa lapsiperheisiin.

Lasten hankkimisen esteenä voi olla myös nuorten aikuisten epävarma työtilanne.

– Nollatuntisopimus ei ole ollut tältäkään kannalta hyvää kehitystä Suomen työmarkkinoilla. Muiden Pohjoismaiden tyyliin meidän olisi lisättävä myös joustavampia työaikoja, Paatero sanoo.

Ministeri silti samalla toteaa, että päätös lasten hankkimisesta on viime kädessä yksityinen ja henkilökohtainen asia.

– Syntyvyyden vähenemisen taustalla on varmaan myös ajatuksellinen muutos siinä, halutaanko lapsia vai ei.

STT–Pertti Mattila