Einari Grönberg toimii pääluottamusmiehenä polyolefiinialan yrityksessä Borogue Internationalissa, jossa valmistetaan muovituotteita jatkojalostukseen muun muassa elintarvike-, lääke- ja autoalalle sekä rakentamiseen. Yritys toimii Porvoon Kilpilahden teollisuusalueella, joka on Suomen huoltovarmuuden kannalta kriittinen alue. Siellä pitää majaansa myös Nesteen öljynjalostamo.

Grönberg kertoi valtuustolle pitämässään puheessa, että helatorstain jälkeinen drooniuhkatilanne oli uusi ja haastava. Tilanne pääsi yllättämään housut kintuissa, hän kiteytti. Grönberg kertoo Demokraatille, että kaikki vaaratilanteiden varalle suunnitellut käytännöt eivät toimineet aivan niin selkeästi kuin olisi toivottu.

– Sehän oli valtakunnallisella tasollakin havaittavissa, että tilanne on uusi ja haasteellinen. Me olemme välittömästi lähteneet yhteistyössä henkilöstön edustajien ja paikallisen johdon kanssa tätä ohjeistusta viemään eteenpäin, että kuinka me tulemme toimimaan tilanteessa, jos ja kun uudemman kerran tällainen tulee vastaan, hän kertoo.

Grönbergin työpaikalla valmistetaan muovituotteita jatkojalostukseen muun muassa elintarvike-, lääke- ja autoalalle sekä rakentamiseen. Kilpilahden teollisuusalue on huoltovarmuuskriittinen alue.

– On ihan selvää, että siellä ei tuosta vain voida jatkuvakestoisia teollisuusprosesseja pysäyttää. Siellä on oltava aina töissä tietty määrä työntekijöitä, jotta voidaan taata laitosten turvallisuus ja käynti.

PALKANMAKSU drooniuhkatilanteessa on puhuttanut viime aikoina. Palkansaajajärjestöjen ja elinkeinoelämän näkemykset eroavat kuin yö ja päivä. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto linjasi kokouksessa, että palkka on maksettava. Kenttäväki komppaa.

– Ihmettelen, että työnantaja on sitä mieltä, etteivät he ole palkanmaksuvelvollisia. Kyllähän siinä työntekijät jätetään aika tyhjän päälle. Tänä päivänä yhdenkin päivän palkan puuttuminen voi vaikuttaa monen elämään. Kyllä jonkunnäköiset selkeät säännöt pitäisi olla, Hangossa kaapelitehdas Helmacabilla työskentelevä Katri Puisto sanoo.

Myös Raumalla Oraksen tehtaalla työskentelevän Christa Evomaan ja Teollisuusliiton hallituksessa vaikuttavan Miikka Leponiemen mielestä se täytyy turvata, että työntekijä saa palkkansa.

– Päivän palkka saattaa olla se, mikä katkaisee kamelin selän. Monen on pakko lähteä töihin. On väärin, että työntekijä joutuu ottamaan riskin ja lähteä henkensä kaupalla töihin, vaikka tiedetään, että taivaalta saattaa tulla alas mitä tahansa, Leponiemi sanoo.

Evomaa pitää positiivisena, että työministeri on pyytänyt työmarkkinakeskusjärjestöjä luomaan yhteistyössä viranomaisten kanssa työpaikoille ohjeet siitä, miten yleinen drooniuhka vaikuttaa esimerkiksi työehtojen soveltamiseen.

– On tärkeää, että molempia osapuolia kuullaan.

Katri Puisto sanoo olevansa pukki kaalimaan vartijana puhuessaan luottamusmiesten jaksamisesta huolehtimisesta.

VALTUUSTON kokouksen puheenvuoroissa sapiskaa sai Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n Jyri Häkäniemen väläytys arkipyhien poistamisesta. Grönberg lähetti puhujanpöntöstä jopa ”haisevat terveiset” moiselle kuolleena syntyneelle ajatukselle.

– Kyllä se 40 tuntinen työviikko on ihan maksimi. Mielellään saisi lyhentää, kunhan palkka ei pienene. Joillakin on fyysisesti raskas työ ja kotonaoloaika perheen parissa nousee muutenkin ykköseksi, Christa Evomaakin sanoo.

Demokraatin haastattelema nelikko ei lämpene työajan pidentämiselle, mutta esimerkiksi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Elorannan taannoin esiin tuoma lyhentäminen saa kaikilta kannatusta.

Jokainen on sitä mieltä, että se voisi ensi vaalikaudella olla ainakin kokeilemisen arvoinen asia. Leponiemi muistuttaa, että Islannissa kokeilu osoitti, että tuottavuuden lisäksi parani ihmisten hyvinvointi.

– Eläkeiät nousevat ja ihmiset vedetään aika piippuun. Lepoaika korostuu, kun tämä on muutenkin niin hektistä – tarvitaan vapaa-ajan ja työelämän tasapainottamista. Elämässä pitää olla muutakin kuin työ, Puisto sanoo.

Puisto kertoo pitävänsä valtuustossa puheenvuoron luottamushenkilöiden jaksamisesta. Pääluottamusmiehenä, varatyösuojeluvaltuutettuna ja ammattiosastonsa puheenjohtajana toimiva Puisto nauraa olevansa aiheessa kuin pukki kaalimaan vartijana.

– Kauheasti painotan sitä jokaiselle, että pitää osata sanoa ei ja sitten itse painan tukka putkella. Tämä on aina vähän kaksipiippuista, hän virnistää.

Grönberg huomauttaa, että korona-aika toi tuulta purjeisiin työelämän muutoksessa. Etätyö tuli jäädäkseen ja työaikajoustot – mahdollisuus yhdistää muu elämä ja työ entistä paremmin – ovat työntekijöille yhä tärkempiä. Niiden perusteella tehdään valintoja.

– Palkka on varmasti edelleen merkitsevin tekijä, mutta kyllä varmasti työnantajan kilpailuvalttina osaavan työvoiman saamisessa ovat työaikajoustot.

Miikka Leponiemi haluaa, että seuraava hallitus parantaa köyhyyteen tällä kaudella ajettujen lapsiperheiden tilannetta.

MILLAISIA toiveita teollisuusliittolaisilla on tulevalle hallitukselle? Lista on niin pitkä, että Christa Evomaa joutuu hetken pohdiskelemaan.

– Kuten valtuuston puheenvuoroissakin tuli esiin, niin varmasti kaikkea ei pystytä palauttamaan, mitä on viety. Mutta toivon, että työntekijöihin kohdistuneiden heikennysten aiheuttamat tuhot saadaan mahdollisimman pieniksi, hän sanoo.

Nelikko listaa pitkälti samoja asioita: ansiosidonnaisen porrastamisesta täytyisi päästä eroon ja lapsikorotus pitäisi palauttaa. Määräaikaisuuksien ketjuttaminen ja irtisanomisten helpottaminen ei saisi olla laissa, Evomaa sanoo. Siitä kärsivät etenkin naiset ja nimenomaan nuoret naiset.

Tällä hetkellä työttömänä oleva Leponiemi tietää henkilökohtaisesti, kuinka lapsikorotuksen poisto osuu talouteen. Jokainen euro on työttömälle tärkeä. Häntä huolettavat ylipäätään leikkaukset, jotka ovat osuneet lapsiin.

– Valtuuston puheissakin tuli esiin, kuinka yli 30 000 lasta on ajettu köyhyyteen. Heidän asemansa parantaminen on tietenkin ykköstoive.

Evomaa nostaa esiin myös lakko-oikeuteen tehdyt heikennykset ja yksittäiselle työntekijälle ja ammattiosastoille mahdollisesti lankeavat kohtuuttomat lakkosakot. Ensi vaalikaudella olisi syytä heittää hyvästit pelottelulle ja liittovihamielisyydelle, joka on tätä hallituskautta värittänyt.

– Kaikkensa ne yrittävät, että me lakattaisiin olemasta. Siltä tuntuu. Jos me lakataan olemasta, niin kyllä kaikki liittojen saavuttama sitten viedään pala palalta pois. Olisi tärkeää, että nuoretkin ymmärtäisi, miten tärkeää on kuulua liittoon ja että meitä olisi tarpeeksi paljon. Se vain on niin, että yhdessä olemme vahvempia.

Grönberg toivoo, että seuraavalla hallituskaudella kuunnellaan asiantuntijoita ja tehdään kunnolliset vaikutusarvioinnit päätöksistä. Hän odottaa, että rakentava kolmikantainen yhteistyö tekee paluun.

Christa Evomaa on huolissaan ihmisten jaksamisesta muutosneuvotteluiden keskellä.

KUN työelämäasioiden äärellä ollaan, on kysyttävä, mitä sinne arjen työelämään kuuluu? Evomaa työskentelee Oraksella kromaamossa laboranttina ja toimii osastonsa luottamusmiehenä. Hän on ammattiosaston hallituksen puheenjohtaja ja koulutusvastaava.

Orakselle ei tällä hetkellä kuulu kovin hyvää, Evomaan mukaan viimeisimmät muutosneuvottelut saatiin juuri maaliin. Työtehtäviä vähennetään vajaa kolmekymmentä. Vielä ei tiedetä, miten ne henkilöstöön kohdistuvat. Työtä on siirtynyt vähin erin Suomesta Puolaan – ensin lähti valimo, sitten hionta ja kiillotus.

– Koneistettu on enää Raumalla, mutta koneistuskin lähtee Puolaan tämän vuoden loppuun mennessä. Meille jää pääsääntöisesti muovin puristus, kromaus ja kokoonpano. Tämä ei tullut koneistuksen työntekijöillekään yllätyksenä, mutta todella ikävää tämmöinen on. Vähän turhan usein alkaa näitä yt-neuvotteluja olla. Se vaikuttaa aika paljon jaksamiseen ja motivaatioon.

Evomaa kuitenkin kiittelee, että uuteen muovikromaamoon on sentään investoitu.

KATRI Puiston työpaikalla Helmacabilla menee mukavammin kuin jokin aika sitten. Melkein kaksi vuotta oli hiljaista, mutta tällä hetkellä töitä riittää. Epävarmuutta on kuitenkin ilmassa. Aiemmin Helkama-konserniin kuulunut yhtiö myytiin ruotsalaiselle sijoitusyhtiölle kolmisen vuotta sitten.

– Jokainen tietää, että meidät myydään taas jossain vaiheessa. Sellaista epävarmuutta on, että mitä sitten tapahtuu.

– Muuten kuuluu hyvää. Tykkään olla töissä ja porukka viihtyy, toivottavasti. Aika hyvin pystymme työnantajan kanssa sopimaan kaikesta, asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, eikä ole semmoista kismaa. Yhteistyö toimii, Puisto kertoo.

EINARI Grönberg luonnehtii, että globaalissa toimintaympäristössä tulevaa on vaikeaa ennustaa. Pulma ei ole vain työpaikkakohtainen, vaan yleismaailmallinen. Se on uusi normaali, johon täytyy asennoitua, hän kuvailee.

– Kun me ymmärrämme sen, että tilanteet vaihtuvat hyvin paljon, meillä on myös sitä myötä enemmän resilienssiä vastata erinäisiin heilahteluihin. Ehkä kannattaisi liikaa olla murehtimatta, vaikka turvallisuusympäristökin on tietysti sellainen, mikä varmasti kaikkia huolettaa, hän pohdiskelee.

– Uskon kuitenkin tulevaisuuteen ja uskon, että tämä taloudellinen tilannekin rupeaa varmasti jossain vaiheessa paranemaan. Itse asiassa teollisuuden osalta, ainakin meillä, on sellaista pientä tilauskantanousua havaittavissa.

Forssan kyljestä Tammelasta Helsinkiin liittovaltuuston kokoukseen saapunut Miikka Leponiemi ehti työskennellä 25 vuotta Parmarinella.

– Menin sinne aikoinaan tekemään laivahyttejä, mutta sitten vähän kuoli telakkateollisuus Suomesta, niin meillä siirryttiin tekemään maapuolen moduuleita eli kylpyhuoneita, joita nostetaan suoraan paikalleen kerrostaloihin.

Rakennusalan laman myötä työt vähentyivät niin paljon, että kun Leponiemelle tuli täyteen 200 lomautuspäivää, hän irtisanoi itsensä. Ratkaisu oli taloudellinen. Työttömänä hän on ollut vuoden 2024 syksystä.

– Juuri odotan puhelinsoittoa, että jos pääsen ensi viikolla työhaastatteluun ja töihin. Olen kymmeniä ja taas kymmeniä hakemuksia laittanut ja kaksi kertaa olen päässyt haastatteluun. Nyt olisi kolmas kerta – olisiko tämä nyt tärppäämässä, hän toivoo.

Teollisuusliiton liittovaltuuston kaksipäiväinen kokous jatkuu Helsingissä vielä huomenna torstaina.