Otsikon lause liittyy vanhaan Aku Ankan klassikkoon Puhuva koira. Carl Barksin (1901-2000) kynästä syntynyt tarina peilailee halua päästä julkisuuteen ja saada sitä kautta arvostusta.

Tarina oli piirretty kauan ennen sosiaalisen median klikki-tykkäys-peukutus-aikakautta. Tänä päivänä monella on mahdollisuus päästä esille esiintymällä tosi-TV:n seikkailuissa tai möläyttelemällä henkilökohtaisia asioita sosiaalisessa mediassa.

Joku onnistuu ja tekee hyvää tiliä, mutta useimmat eivät pääse alkua pidemmälle ja jäävät suureen tuntemattomuuteen. Tällaistahan se on vähän politiikassakin.

Mutta jokaisessa puolueessa on omat sooloilijansa ja linssiluteensa. Osa heistä on saattanut alkaa vähätellä nykyisen edustuksellisen demokratian vaikutuskeinoja.

On alettu höpistä ulkoparlamentaarisesta toiminnasta, jolla saisi tuloksia paremmin ja näyttävämmin kuin puolueen kautta.

Eduskunta- ja valtuustotyö kun ovat vähän hitaita temmellyskenttiä niille, joilla on ollut mielessään valmiita ratkaisuja maan, kunnan tai kaupungin ongelmiin.

TÄSSÄ SOPII muistaa, että historian tunnetuimpia ulkoparlamentaarisia aktiiveja olivat muun muassa Josif Stalin (1878-1953) ja Adolf Hitler (1889-1945).

Kumpikin oli läpeensä kyllästynyt maidensa aiempaan tehottomaan ja kehnoon järjestelmään. Valtaan päästyään he suhtautuivat perin penseästi demokratian tapoihin, kuten erimielisyyden osoittamiseen ja sietämiseen.

Myönnän esimerkkini kärjistetyksi, mutta kummankin vallan astinlautana oli nimenomaan poikkeusolojen siivittämä ulkoparlamentaarinen toiminta. He hyödynsivät jatkuvien mellakoiden ja katuterrorin perinnettä.

Me voimme leikitellä ulkoparlamentaarisilla toimintahaaveilla vielä niin kauan, kun yhteiskuntajärjestys suojelee tasavertaisesti myös mielenosoittamista.

Nyt kun esimerkiksi lauma nuoria ja maailmantilasta ahdistuneita ihmisiä istahtaa keskelle katua tai osoittaa muuten mieltään, he voivat olla varmoja siitä, että viranomaiset eivät pieksä heitä pampuilla tai anna ulkopuolisten tehdä heille vahinkoa.

Meillä leikki päättyy yleensä siihen, että kaikki kannetaan varovasti poliisiautoihin. Mahdollisesti osallistujille lähetetään perään sakkolappuja, jotka jälkikasvustaan ylpeät vanhemmat tai isovanhemmat maksavat.

MUTTA MIKÄLI ulkoparlamentaristinen puuhailu ja sen valvominen alkavat radikalisoitua, seuraavaksi meilläkin voi olla odotettavissa kunnon katutappeluita.

Näistä on muualta Euroopasta jo esimerkkejä. Otteet kovenevat ja lääkäriapujakin aletaan tarvita. En ole vakuuttunut tämän vaikuttavan suotuisasti yhteiskunnan kehitykseen ja asioiden hoitoon.

Tietysti elämme nyt kovia aikoja. Perusongelmiin on voitava puuttua, mutta nyt on pikemminkin nähtävissä se, että paniikissa ja kiistämättömän epäpätevyyden vallitessa yhteiskunnan yhteistyökyky on tiessään.

Osin tilanne on kotoperäistä, osin maailmanlaajuisen kehityksen sanelemaa.

Emme ole nähtävästi osanneet vieläkään ymmärtää, että emme Suomessa ole enää suljettu talous. Emme voi vapaasti määritellä kotimaamme suhdanteita.

Kun yhtälöön lisätään väestön ikääntyminen, alhainen syntyvyys, vähäinen maahanmuutto ja vähentyneet kotimaan investoinnit, tuhon tie on viitoitettu selvästi.

Samaan aikaan olemme sisäisesti pahasti jakaantuneet eri leireihin. Oman ryydityksensä tuo toki Ukrainassa roihuava sotakin.

PUHEEMME ja riitelymme tässä tilanteessa kertovat, että kaikki järjestelmämme niin meillä kuin koko Euroopassa on rakennettu hyvien ja vakaiden aikojen varaan.

En edes yritä esittää mitään patenttiratkaisua selviytymiseemme. Mutta nykyisellä yhteiskunnan jakautumisella ja päätöskyvyttömyydellä tilanteemme vain huononee.

Työnantajien ja ammattiyhdistysliikkeen linjat etääntyvät toisistaan ja työtaistelut kovenevat. Tulee lisää lakkoja ja niitä pyritään rikkomaan. Tulee selkkauksia.

Epävarmuus, osattomuus ja köyhtyminen lietsoo ääriaineksia. Perheitä perustetaan yhä vähemmän ja huoltosuhde kärsii vielä lisää.

Jos kaikki edellä manaamani dystooppinen kehitys alkaa tosissaan realisoitua, aivan varmasti tuo joidenkin mainostama ulkoparlamentaarinen toiminta kokee kulta-aikansa.

Sitten elämme vielä kovempia aikoja.

Kirjoittaja on toimittaja-käsikirjoittaja Helsingistä.