Urheilu
8.5.2019 08:41 ・ Päivitetty: 8.5.2019 08:41
Elämyshakuinen ”pätkävapaaehtoisuus” trendinä urheiluseuroissa – ”Pieni joukko todella aktiivisia tekee yhä enemmän ja enemmän”
Liikuntaan ja urheiluun liittyvä vapaaehtoistyö on muuttumassa kohti elämyshakuisempaa ”pätkävapaaehtoisuutta”. Trendi saa vahvistusta tuloksista, jotka käyvät ilmi 26 maan vapaaehtoistoimintaan katsauksen tekevästä kirjasta.
Suomen osuuden kirjaan Sports Volunteers Around the Globe – Meaning and Understanding of Volunteering and its Societal Impact kirjoittivat yliopistonlehtorit Hanna Vehmas ja Kati Lehtonen Jyväskylän yliopistosta sekä professori Pasi Koski Turun yliopistosta.
He luonnehtivat tiedotteessaan, että perinteisesti suomalainen liikunta ja urheilu on nähty vapaaehtoistyöhön perustuvana kansalaisjärjestötoimintana, joissa urheiluseuroilla ja niissä mukana olevilla ihmisillä on ollut merkittävä rooli liikunnan järjestäjinä ja organisoijina.
Urheiluseuroissa tukeudutaan aiempaa enemmän palkallisiin työntekijöihin, mutta lyhyemmille vapaaehtoistyöpätkille on tarvetta – ja tarjontaa.
– Yhä useammat seurat ovatkin päätyneet palkkaamaan ammattilaisia. Vapaaehtoistyön tekeminen näyttää erityisesti urheiluseuroissa polarisoituvan: pieni joukko todella aktiivisia tekee yhä enemmän ja enemmän, Pasi Koski kertoo.
Vapaaehtoistyön tekemisen muodot vaihtelevat paljon.
Lähes puolet (44 %) liikunnan ja urheilun parissa vapaaehtoistyötä tekevistä osallistuu yleisimmin tapahtumien ja kilpailujen organisointiin.
Pätkävapaaehtoisuuden lisäksi liikunnan ja urheilun vapaaehtoistyötä haastaa nyt ja tulevaisuudessa myös seuratoimintaan kohdistuvat kasvavat odotukset ja vaatimukset.
– Vapaaehtoistyön tekemisen muodot vaihtelevat paljon. Esimerkiksi kuljettaminen harrastuksiin ja kisoihin jää usein tunnistamatta, arvioi Kati Lehtonen.
Kirjassa mukana olleet 26 maata ovat yhteiskuntajärjestelmiltään hyvin erilaisia, mikä nosti myös esiin kysymyksiä siitä, miten vapaaehtoistyö yleisesti ymmärretään eri puolilla maailmaa. Monissa maissa perinteinen seuratoiminta näyttäytyy nykypäivän vapaa-ajassa liian sitovana.
– Kirjassa tuodaan esille myös se, ettei liikunnan ja urheilun vapaaehtoistoiminnan tutkimus ole kansainvälisesti kovin systemaattista ja yleistä. Suhteessa siihen, miten tärkeä potentiaali vapaaehtoistyö ja -toiminta on esimerkiksi Suomen kaltaisessa maassa yhteiskunnallisesti, olisi myös siihen liittyvään järjestelmälliseen tiedonkeruuseen kiinnitettävä huomiota, pohtii Hanna Vehmas.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.