Kun kelloja siirretään sunnuntaina aamuyöstä tunnilla kohti kesää, ihmisen elimistö joutuu ottamaan ison aikahypyn, kuvailee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partonen STT:n haastattelussa.

- Ihmisen sisäinen vuorokausi on pidempi kuin 24 tuntia, ja kesäaikaan siirryttäessä otetaan pois yksi tunti. Se ei voi tapahtua välittömästi, että elimistömme olisi samassa ajassa kesäajan kanssa, Partonen sanoo.

Vaikka päivästä varastetaan vain yksi vaivainen tunti, vie keholta aikansa sopeutua muutokseen. Kirittävää olisi muutenkin.

- Eri elimillä on omat sisäiset kellonsa, joita tämä aivoissa sijaitseva keskeinen sisäinen kello tahdistaa.

Tahdistajaa Partonen kuvailee kapellimestariksi, joka johtaa orkesterin jäseniä eli elimien sisäisiä kelloja.

- Kapellimestarilta menee aikaa paimentaa nämä kaikki samaan aikatauluun.

Ihmisen keho on toki oikeasti hieman monimutkaisempi. Se on silti selvää, että koko orkesteri on sunnuntaina tiukan paikan edessä.

Hypyllä kesäaikaan on vain huonoja vaikutuksia.

UNIHÄIRIÖT, väsymys, muistivaikeudet, huono keskittymiskyky ja tarkkaavaisuus. Muun muassa nämä ovat tutkitusti seurauksia siitä ilosta, että kelloja siirretään aina maaliskuun lopulla kesäaikaan.

- Mieliala yleensä muuttuu tavallista ärtyneemmäksi ja empatiakyky heikommaksi. Tästä sitten seuraa, että tulee tavallista herkemmin riitoja muiden kanssa, Partonen jatkaa loputtomalta tuntuvaa listaa.

Siirtyminen kesäaikaan saa ihmisen jopa altistumaan tapaturmille tavallista herkemmin.

- Ne voivat olla vapaa-ajan tapaturmia urheillessa tai kotona, mutta etenkin liikenteessä.

Partonen kertoo tuoreen meta-analyysin jälleen kerran osoittaneen, että kesäaikaan siirtymisen seurauksena alkaa ilmaantua odotettua enemmän akuutteja sydäninfarkteja ja liikenteessä jopa kuolonkolareita. European Journal of Epidemiology -lehdessä julkaistussa meta-analyysissä analysoitiin uudelleen tutkimuksia, joita oli Partosen mukaan yli 30 maasta yhteensä lähes 160.

- Kolareita selittävät kognitiiviset haitat ja univaje. Sisäisen kellon häiriintyminen unen häiriintymisineen nostaa verenpainetta, mikä selittää akuutteja sydäninfarkteja.

THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen. (Lehtikuva / Emmi Korhonen)

PARTOSEN mukaan meiltä kaikilta kuluu ainakin muutama vuorokausi päästä kesäaikaan, mutta sopeutumisessa on suuria yksilöllisiä eroja. Aamuvirkuilla on helpompaa kuin iltavirkuilla, joiden sisäinen vuorokausi voi olla jopa puoli tuntia pitempi.

- Iltavirkuille tulee kirittävää enemmän, mikä näkyy siinä, että ihminen on väsynyt silloin, kun pitäisi olla virkeä. Ja toisaalta ei saa unta tai pysy unessa samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Iltavirkuilta voi viedä jopa muutaman viikon taipua uuteen aikatauluun. Myös ikä vaikuttaa sopeutumiseen.

- Nuorilla on yleensä helpompaa, mutta sisäinen kello alkaa menettää joustavuuttaan siinä 40 ikävuoden jälkeen, Partonen kertoo.

- Vanhemmille ihmisille aikataulumuutokset ovat vaikeampia, mutta toisaalta, jos työikä on jo takana, ei ole enää velvoittavaa aikataulua noudatettavaksi.

ILTAVIRKUKSI Suomen aikuisista itsensä tunnistaa Partosen mukaan joka viides. Iltavirkuksi syntyy puolittain perimän vuoksi, ja puolittain sisäinen kello on ympäristön ja omien tapojen muovaamaa.

Pystyykö ihminen sitten jotenkin itse vaikuttamaan siihen, miten selviää hypystä kesäaikaan?

- Se tapahtuu siis sunnuntaina aamuyöstä. Jos siihen haluaa valmistautua, kelloa pitäisi siirtää puolella tunnilla eteenpäin jo ennen sunnuntaita. Eli pitäisi käydä nukkumaan aikaisemmin, ettei siirtymä tuntuisi niin isolta.

Partosen mukaan myös sunnuntai-iltana kannattaa noudattaa sisäisen sijaan ulkoista kelloa ja painua ajoissa pehkuihin.

Seuraavina päivinä kehoaan voi avittaa oleskelemalla aamulla ja aamupäivällä mahdollisimman paljon auringonvalossa, tai edes keinovalossa, mutta ei enää illalla. Myös terveellisellä ateriarytmillä sekä kuntoliikunnan oikealla ajoituksella voi tahdittaa orkesteria.

- Kuntoliikunta aikaistaa vuorokausirytmiä, jos se tapahtuu aamulla seitsemän ja kahdeksan välillä tai iltapäivällä yhden ja viiden välillä, Partonen kertoo.

Terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta ihmisten kuuluisi elää vain normaaliajassa, jota talviajaksikin kutsutaan. Partosen mukaan tästä vallitsee tieteessä yksimielisyys.

Kesä- ja talviaikaan siirtyminen on yhtenäinen käytäntö Euroopan unionissa. Kesäaikadirektiivin kumoaminen on toistaiseksi ollut asiasta päättäville liian suuri loikka.

Merja Kallikari / STT