Kristillisdemokraattien nykyinen kansanedustaja Räsänen kirjoitti vuonna 2004 painettuna julkaistuun Luther-säätiön opetusvihkoseen tekstin, jossa hän lääkärin varmalla rintaäänellä luonnehti homoseksuaalisuutta ”psykoseksuaalisen kehityksen häiriöksi”.

Tieteellisessä mielessä Räsäsen ilmaisua voisi luonnehtia hevonkukuksi tai pötypuheeksi.

SÄÄTIÖ julkaisi tekstit myös verkkosivuillaan vuonna 2007 Räsäsen luvalla, ja siitä lähtien ne ovat olleet netissä jokaisen saatavilla.

Teksteistä nousi kohua ja valtakunnansyyttäjän käynnistämä takautuva poliisitutkinta vasta 2019, kun Räsänen oli ensin haukkunut evankelisluterilaisen kirkon Pride-linjauksia synnillisiksi ja homoutta hävettäväksi, Raamattuun vedoten.

NYT KUUDEN vuoden juridiikkataiston jälkeen Korkein oikeus antoi Räsäselle lopulliset rapsut. Ei painetun vihkosen takia, ei Raamatun lainaamisesta, ei Priden ja kirkon paheksumisesta – syyttäjien kiihkeistä toiveista huolimatta.

Tuomio tuli nimenomaan tuosta väärillä lääketieteellisillä vihjailuilla perustellusta yhden kansanryhmän solvaamisesta, jota Räsänen levitti verkossa. Pätevänä lääkärinä hän todennäköisesti tiesi hyvin lääketieteen oppien muuttuneen parissakymmenessä vuodessa.

Ratkaisu on selkeää oikeuskieltä:

Homoseksuaalisuuden väittäminen psykoseksuaalisen kehityksen häiriöksi on siten vallitsevan lääketieteellisen käsityksen valossa virheellinen väite, jota voidaan pitää homoseksuaaleja solvaavana.

Oikeuden tulkinnan mukaan Räsänen niputti kaikki homoseksuaalit samalla tavalla ”häiriintyneiksi” eikä siten samanarvoisiksi heteroväestöön verrattuna.

Syyttäjille lopputulos on kuitenkin epäonnistuminen. Heidän julkisista esiintymisistään tuli tunne, että tuomittavana olisi uskonnollisuus.

Räsäsen niskaan kaadettiin oikeudenkäyntien aikana kuvainnollisesti monta uskonnon nimissä tehtyä vääryyttä, käänteisen inkvisition tavoin.

Tämä linja ei menestynyt, kiitos liberaalin oikeusvaltion.

SILTI TUOMIOTA narratoidaan nyt julkisuudessa uskonnon- tai sananvapauden vastaisena, merkkinä siitä, ettei Suomessa saa siteerata Raamatun sanaa.

Mikään näistä väitteistä ei pidä paikkaansa. Räsänen saa edelleenkin halutessaan lyödä ihmisiä Raamatulla ja sanoa pitävänsä sateenkaaritouhuja syntinä.

Samoin kuka tahansa meistä voi sanoa Räsäselle, että hänen mielipiteensä ovat ahdasmielisiä, loukkaavia ja Uuden testamentin perimmäisten rakkauden käskyjen vastaisia.

Räsäsellä on oikeus olla asiasta vakaumuksensa mukaista mieltä ja kertoa siitä julkisesti. Mutta lääketieteellisten perättömyyksien verkkolevittämisessä ja niiden avulla solvaamisessa kulkee raja, jonka Korkein oikeus nyt määritteli.

Oliko tuomio oikeudenmukainen? Oikeus on sokea, ja siksi usein myös ihmisten oikeustajun vastainen. Yli kuuden vuoden prosessi on kohtuuton mylly, jollaiseen kenenkään ei pitäisi joutua.

Tällaiset tapaukset pitäisi pystyä ratkaisemaan nopeammin, arvokkaammin ja ilman oikeustaistelun ympärille levitettyä identiteettipolitikoinnin ja disinformaation myrkyllistä sumua.

Räsänen puhui typeryyksiä, mutta syyttäjien fundamentalismilla hänestä luotiin nyt Euroopan rappiosta kertova uskonmarttyyri.

Kiihkoilu yltyy – ja Jeesuksenkin sanoma kaikille kuuluvasta yhtäläisestä armosta unohtui kaikilta osapuolilta jo kauan sitten.