Swankin (s. 1974) ura on ollut hieman hämmentävä. Jo vaikuttava läpimurtorooli takamaiden transnuorena Kimberly Peircen ohjaamassa Boys Don’t Cryssa (1999) toi Oscarin. Toinen pysti tuli Clint Eastwoodin Million Dollar Babysta (2004).

Swank päätyi nopeasti näyttelemään keskinkertaisuuksiin kuten Stephen Hopkinsin Kuoleman sadonkorjuuseen (2007) ja jopa Antti J. Jokisen The Residentiin (2011), jossa suomipoika hioi käyntikorttiaan Hollywoodiin.

VUODEN 1993 Kentuckyyn sijoittuvaa Ordinary Angelsia katsellessa tuntuu kuin Swank olisi pudonnut jo tv-näyttelijäksi. Sen verran kotikatselumainen tuotos kyseessä on.

Ordinary Angelsin ohjaaja sen sijaan on varsin tuntematon. Jon Gunnin historiasta löytyy sellaisia elokuvia kuin Do You Believe?, The Case for Christ, I Still Believe ja Jesus Revolution. Antakoon nimien puhua puolestaan.

Swank näyttelee viinaanmenevää kampaajaa Sharon Stevensia, joka kauppajonossa lehtiotsikon nähtyään löytää haparoivalle elämälleen tarkoituksen. Hän alkaa auttaa äitinsä menettänyttä pientä tyttöä, joka tarvitsee nopeasti maksansiirtoa saadakseen elää. Homssuinen, mutta toimelias Sharon ilmestyy maahanpainuneen leskimiehen Edin (Alan Ritchson) ovelle tämän haastavaa huoltajuusvastuuta jeesaamaan.

Swankin taitavuuden ansiosta Sharonin näennäiseen pyyteettömyyteen tulee pientä maanläheistä vetoa. Kiinnostavimmillaan Ordinary Angels onkin sen hetken, kun Sharon havahtuu auttamisensa muuttuneen yhtä addiktiiviseksi ja itsepäiseksi kuin alkoholinkäyttönsä. Tilanne kuitataan tietysti nopealla AA-kerhoon astumisella.

Tammikuun 1994 lumimyrskyihin huipentuva Ordinary Angels ei erityisemmin lietso sanomaa, mutta sen arvomaailma on kristillisen nuhteeton. Dramaturgian pelimerkeissä ylistetään arjen pientä auttamista, jolla tehdään tietenkin ihmeitä. ”Uskomattomassa tositarinassa” ei kuitenkaan ole tarpeeksi aidon elämän tuntua ja alleviivaamatonta arvaamattomuutta, mitä tällainen tarina väistämättä vaatisi. Henkilögalleria on kokonaisuudessaan perin herttainen ja moraalisesti oikeaoppinen ollakseen vakuuttava.

Pohjimmiltaan Ordinary Angels pui työväenluokkaisen elämän ehtoja ja vaikeita valintoja ehdan porvarillisella sentimentolla, jossa kaikki ihmisten ongelmat ratkeavat hyvällä tahdolla. Aivan kun katselisi elokuvateatterissa kristillisen tv-kanavan jouluspesiaalia, eikä anneta edes kurkistaa, mitä toiselta kanavalta tulee.