Loppukesällä alkanut työmarkkinoiden liittokierros oli sujunut alkuvuoteen saakka jännitteisissä tunnelmissa.  Julkaisutilaisuudessa Helsingin Musiikkitalossa Laatunen ennusti, että keskitetyistä sopimuksista luopunut työantajapuoli saattaa vielä yhteiskunnallisen tilanteen kriisiytyessä kosia palkansaajia takaisin neuvottelupöytään.

– En arvannut, että se hetki tulee reilun kahden viikon päästä, Laatunen toteaa nyt Demokraatille.

Akava, STTK, SAK, Elinkeinoelämän keskusliitto ja KT julistivat maaliskuussa yhteisessä lausumassaan yhteisten ratkaisujen aikaa ja haluaan unohtaa perinteiset asetelmat. Syynä oli nopeasti kehittynyt koronapandemia.

Pamfletissaan Laatunen sivusi myös talvisodan aikana 1940 syntynyttä tammikuun kihlausta, jota pidetään suomalaisen konsensusyhteiskunnan lähtölaukaisuna. Suomen työnantajien keskusliitto tunnusti silloin ammattiliitot ja keskusjärjestö SAK:n neuvotteluosapuoliksi. Helmikuussa 2017 Laatusen entinen työnantaja EK luopui keskitettyjen sopimusten tekemisestä.

– Kun olen saarnannut vuosia, että keskitetty on paras kriisiajan ratkaisu, en ole saanut työnantajilta kuin pilkkaa niskaan. Nyt työnantajat olivat ensimmäisenä keskitettyä pyytämässä.

Koronakriisin myötä löytynyttä uutta neuvotteluyhteyttä Laatunen pitää erittäin myönteisenä. Hän toivoo uuden alun johtavan myös kriisin ylitse kestävään, järkevään työehtosopimuspolitiikkaan.

– Koronakriisjn jälkeinen jälleenrakennustyö tulee olemaan tosi pitkä ja vaativa ja siinä tarvitaan ilman muuta työmarkkinajärjestöjen tukea. Se edellyttää, että työnantajapuoli tekee uudelleenarvion.

Laatunen pitää harmillisena, että hyvä yhteistyö näyttäisi edellyttävän kriisiä. Toimintamekanismit kriisin varalle pitäisi olla valmiiksi olemassa. Pandemia on ajanut maailmantalouden taantumaan. Kovat taloudelliset tappiot ovat edessä myös Suomella vaikka itse epidemia saataisiin kunnialla kuriin.

Laatunen uskoo tilanteen johtavan työmarkkinapolitiikan uudelleenarviointiin.

– Se voi vaikuttaa niinkin, että jo solmitut sopimukset joudutaan avaamaan. Samalla pitäisi sopia neuvottelujärjestelmä sellaiseksi, että se kestää kriisit ja normaaliolosuhteen.

Laatusen mukaan politiikka pitäisi arvioida uusiksi erityisesti työnantajapuolella, jossa haluja rakentavaan yhteistyöhön on ollut vähemmän.

– Viime vuodet vallinnut meno on nähty siellä yksioikoisesti ainoana järkevänä vaihtoehtona. Kun tultiin tähän tilanteeseen, on pakko tunnustaa, että se politiikka on ollut väärää.

– Pitää nähdä se yhteys poliittiseen päätöksentekoon, joka painiskelee vielä isommassa kriisissä, hän lisää.

Keskitetyn sopimisen puolesta puhuu kriisiaikoina kattavuus ja nopeus. Hajautettu liittokohtainen malli, yrityskohtaisesta sopimisesta puhumattakaan, on Laatusen mukaan kriiseihin liian hidasta. Normaaliaikoina liittokohtainen sopiminen on toimiva malli, koska jokaisen liiton pitää pystyä vastaaman oman alansa työllistymisedellytyksistä.

Työehtosopimuksia pitäisi Laatusen mukaan yleisesti kehittää kohti väljempiä alakohtaisia ja laajempaa paikallista sopimista. Vähimmäisturva kirjattaisiin valtakunnallisiin työehtosopimuksiin. Samalla pitäisi tehdä tarvittavat uudistukset työrauhajärjestelmään.

– Kriisivaiheessa ei varmaan saada kaikkea valmiiksi, koska ensimmäinen tehtävä on ratkaista akuutti kriisi, miten tästä lähdetään nousuun. Myös se pitää ratkaista miten rakennetaan sellainen luottamus, että sen pohjalle voidaan laajaa uudistusta sopia.

– Ihmettelen, jos joku vielä tämän jälkeen sanoo, että ei enää koskaan tehdä keskitettyjä ratkaisuja.

Onko odotettavissa, että yhteistyön uusi tuleminen jatkuu myös koronakriisin jälkeen?

– Olenko luottavainen? En ole, valitettavasti. Toivon, että olen luottavaisuuden osalta väärässä. Ihmisillä tuppaa olemaan lyhyt muisti. Kun tilanne normalisoituu, kuvitellaan, että kaikki on palannut ennalleen.

– Toivoisin, että kaikki olisivat sen verran älyllisesti rehellisiä, että uudelleenarviointeja olisi varaa tehdä. Kukaan ei hae syyllistä, siitä ei ole kysymys, mutta yhteiskunnan mekanismit eivät saa olla liian yksioikoisia, koska tilanteet vaihtelevat ja isoissa muutoksissa ei onnistuta toimimaan ilman keskinäistä luottamusta.