26.2.2018 07:22 ・ Päivitetty: 15.8.2018 12:53
Enemmän arvostusta amisopetukselle
Kovat arvot, joissa työntekijöitä, yhdenvertaisuutta eikä osaamista arvosteta, näkyvät kaikissa istuvan ja hyvinvointivaltiota pala palalta murentavan hallituksen suurissa hankkeissa. Niin niiden suunnitteluprosesseissa, resursoinneissa kuin välinpitämättömyytenä hankkeiden seurauksistakin. Näin on käynyt jo mm. hallituksen pakottamassa kiky-sopimuksessa ja ns. työttömien aktiivimallissa ja näin tulee käymään sote- ja maakuntauudistuksessakin.
Yksi surullinen esimerkki hyvinvointivaltion alasajosta ja suomalaisen osaamisen heikentämispyrkimyksistä on tämän vuoden alussa voimaan tullut ammatillisen koulutuksen reformi. Julkilausutut tavoitteet ovat tässä vuosikymmenien suurimmassa koulutusuudistuksessa sinänsä hyvät ja kannatettavat. Puhutaan opiskelijoiden yksilöllisten tarpeiden paremmasta huomioinnista ja jokaisen henkilökohtaisesta opintopolusta, sujuvasta siirtymisestä jatko-opintoihin, työelämälähtöisistä opiskelutavoista, syrjäytymisen ehkäisystä ja keskeyttämisten vähentämisestä.
Todellisuus onkin sitten jotain aivan muuta, sillä samaan aikaan hallitus on leikannut satoja miljoonia ammatillisesta koulutuksesta. Tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että hienoja tavoitteita ei ole voitu toteuttaa eikä ammatillista koulutusta kehittää vaan laatua on jouduttu heikentämään. Lisäksi kouluille suunnatut porkkanat ja kepit eivät kannusta laadukkaaseen koulutustason ylläpitoon ja jokaisen ammattitaidon varmistamiseen vaan jokaisen opinahjon talouden lyhytnäköiseen optimointiin laadukkaan opetuksen, yhteiskunnallisen koherenssin, tasa-arvon ja ammattilaisuuden sijaan. Niinpä opettajien määrää on vähennetty ja heitä on korvattu ohjaajilla, lähiopetustunteja ja opetustunteja ylipäänsä on vähennetty rajusti sekä ryhmäkokoja kasvatettu.
Lisäksi työpaikoilla tapahtuvaa oppimista on lisätty hallitsemattomasti ilman, että työpaikkaohjaajille olisi annettu resursseja, kuten osaamista, aikaa tai rahallista korvausta tekemästään ohjaustyöstä. Se on haastavaa, sillä samalla, kun nykyajan hektisessä työelämässä työpaikkojen halu ja kyky ottaa opiskelijoita ohjattavakseen on heikentynyt oppilaat tulevat entistä vajavaisemmin tiedoin eripituisiin harjoittelujaksoihin pätkittyinä. Usein työpaikoilla on myös monta opiskelijaa kerralla. Mistä löytyvät ne motivoituneet ohjaajat, jotka jaksavat työnsä ohessa tulospaineiden ja sijaispulan keskellä kouluttaa opiskelijat ammattiin työtovereiksi?
Ei tarvitse olla kummoinenkaan kristallipalloon tuijottelija ymmärtääkseen, että työssäoppimispaikoista tulee olemaan pula, keskeyttäneiden määrä kasvaa ja että pahoinvointi niin opiskelijoiden, opettajien, ohjaajien ja työpaikkaohjaajien keskuudessa lisääntyy. Koulutuksen laaduttomuus tulee näkymään tulevina vuosina niin työpaikoilla, te-toimistoissa kuin lisäkoulutuksen tarpeen kasvuna.
Tämä kaikki olisi estettävissä panostamalla vaihteeksi siihen, mikä on pienen kansakunnan suurin valtti eli koulutukseen, sivistykseen ja osaamiseen. Hallituksen olisikin pikimmiten peruttava koulutusleikkaukset, panostettava reformin realistiseen toteuttamiseen ja annettava ammattitaidolle se arvo, joka sille kuuluukin.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.