Aikuiskoulutustuen täydellinen lakkauttaminen, kun työvoiman osaamistarpeet ovat pikemminkin kasvussa, ei myöskään ansaitse korkeita pisteitä.

Olisi helppoa tuomita leikkaukset kokonaisuudessaan. Samaan aikaan on kuitenkin totta, etteivät aikuiskoulutukseen käytetyt rahat ole olleet parhaassa mahdollisessa käytössä. Koulutus kasaantuu – myös työuran aikana – jo pohjakoulutukseltaan korkeimman tason ihmisille.

On hyvä, että nämä ihmiset huolehtivat osaamisestaan, mutta veronmaksajan rahan soisi kuluvan siellä, missä potentiaalinen hyöty on suurin eli vähiten koulutusta saaneiden tason ja valmiuksien nostoon.

OPISTOJEN kurssitarjonta on monipuolista ja kiinnostaa suuria määriä ihmisiä. Niihin osallistuminen on hyvää virkistystä ja sivistyksen ylläpitoa ja kehittämistä.

Mutta ongelma on jälleen kohdennus. Iso osa tarjonnasta on sellaista, jolla tavoitellaan helppoja – ja varakkaita kohderyhmiä. Ikebanaa, viinejä tai vierasta kieltä – jota on tarkoitus hyödyntää matkaillessa – voisi opiskella myös omaan piikkiin. Siis tilanteessa, jossa myös osa vasemmistoa on hyväksynyt sen, että nettosopeutus tulee olemaan miljardiluokkaa.

Aikuisten koulutusmahdollisuuksien parantaminen tulisi ottaa uudelleen käsittelyyn, mikäli valta jossain vaiheessa maassa taas vaihtuu.

Mutta vanhaa järjestelmää ei kannata palauttaa, sillä sen kyky tukea eniten tukea tarvitsevia oli kiistatta heikohko.

PAREMPI olisi pohtia kokonaisuutta kokonaan uudelleen. Eikä kaikkea tarvitse keksiä kokonaan alusta, vaan voidaan etsiä malleja, jotka ovat olleet esillä jo aiemmin.

Tutkintoon johtavaa aikuiskoulutusta tulisi kehittää siten, että toistuva kouluttaminen samantasoiseen tutkintoon lopetetaan. Tulokset ovat olleet vaatimattomia ja toiminta on osaltaan syynä koulutustason yleiseen jämähtämiseen.

Toisen asteen tutkinnon suorittaneita tulisi pyrkiä ohjaamaan kohti ammattikorkeakoulututkinnon suorittamista ja AMK-tutkinnosta eteenpäin maisteriksi.

Toiseksi koko rahoitusmallia voisi uudistaa siten, että jokaiselle suomalaiselle kertyisi rahamuotoista koulutusoikeutta, jota ei voi siirtää muille tai käyttää muuhun kuin koulutuksen hankkimiseen sertifioiduilta palveluntuottajilta. Tätä oikeutta voisi kertyä niin julkisilla panostuksilla (painottuen riskiryhmiin), omilla tai työnantajan (verokannusteisilla) panostuksilla tai osana työehtosopimuksia (pieni osa palkankorotuksesta myönnetään koulutusoikeutena).

Työntöä voitaisiin tukea vaikkapa ohjauspalveluilla.

Ajatuksena olisi se, että oikeuden kertyminen tekisi panostukset näkyväksi, mahdollistaisi nimenomaan vähemmän koulutettujen paremman osallistumisen ja ohjaisi resursseja nykyistä enemmän koulutusta eniten tarvitseville.

Lisärahaa ei ole tulossa – nyt on aika tehdä samalla rahalla paremmin.