Mykkäsen mukaan tarvitaan puhdasta perusvoimaa, jos ollaan tosissaan puhtaan siirtymän investointien kanssa ja halutaan samalla minimoida riskin sähkökatkoista.

Valtion rahoitusratkaisu voisi koostua kahdesta osasta. Ensinnä tuettaisiin ydinvoimalahanketta pitkän rakennusajan aikana. Valtio voisi taata rakennusajan lainan kokonaan tai osittain tai tarjoamalla korkokaton.

Toinen tukimuoto olisi niin sanottu hintaputki, jonka avulla taattaisiin ydinvoimaan investoivalle yhtiölle minimihinta myydystä sähköstä. Käytännössä sähköntuottaja saisi vähimmäishinnan ydinsähköstä hinnan ollessa markkinoilla nollassa tai miinuksella. Jos markkinahinta ylittäisi hintaputken ylärajan, tuottaja maksaisi hyvitystä asiakkaille. Mykkäsen mukaan hintaputkessa raha ei kuitenkaan liikkuisi valtion budjetin kautta vaan sähkön tuottajien ja kuluttajien välillä.

Leskelän mukaan on ilman muuta selvää, että ydinvoima on pitkään keskeinen osa sähköjärjestelmäämme. Ydinvoiman hankaluus on sen pitkä investointiaika. Se on vaikea toteuttaa markkinaehtoisesti, koska se sitoo rahaa pitkäksi aikaa. Lisäksi kun markkinanäkymä on epäselvä, investointi on haastava. Leskelän mukaan on mielipideasia pitääkö sitä tukea vai ei.

– Meidän näkökulma on se, että jos halutaan poliittisesti edistää ydinvoimaa, sitä kannattaisi edistää nimenomaan sillä tavalla, että rakentamisaikaista rahoitusta helpotettaisiin. Siihen voi olla erilaisia keinoja ovat ne sitten korkotakauksia, lainatukia tai mitä ovatkaan.

Sen sijaan siihen sähkön tuotannon ohjaamiseen ja tukemiseen hinnalla Energiateollisuus suhtautuu Leskelän mukaan suurella varauksella.

– Ensinnä se voi olla varsin pitkäaikainen ja kustannuksiltaan arvaamaton ja sen markkinavaikutukset voivat olla kyllä aika hankalia. Nyt pitäisi ihan ehdottomasti tehdä kyllä todella perusteellisia arvioita niin taloudesta kuin markkinoista, jos tällaiseen tuotantotukityyppiseen lähdettäisiin, Leskelä lausui.

Leskelä muistuttaa, että sillä on aina markkinavaikutuksia, jos uutta tuotantoa syntyy tuettuna. Vaikutuksia syntyy niin olemassaolevan kapasiteetin markkinoilla pysymiseen kuin sen tuotantoon että muiden investointien toteuttamiseen. Sellaisiin laskelmiin ei pidä uskoa, että markkina on jonkinlainen ilman uutta ydinvoimalaa tai -voimaloita tai niiden kanssa.

KAI Mykkänen katsoi eilen, että lisää puhdasta perusvoimaa tarvitaan, jos ollaan tosissaan puhtaan siirtymän investointien kanssa ja halutaan minimoida sähkökatkojen riski.

Mykkäsen mukaansa ongelmia tulee ennen kaikkea 2030-luvulla, koska puhdas siirtymä voi pysähtyä ja sähkön käyttäjät voivat kohdata kohtuuttoman rajut hintavaihtelut.

Leskelä toteaa, että monenlaisia tulevaisuuskuvia voidaan piirtää. Hän jatkaa, että iso kala, jota Suomen kannattaisi pyytää on se, että puhtaan energian avulla voitaisiin uudistaa nykyistä teollisuutta ja saada tänne paljon uutta teollisuutta.

– Tämä on nyt varmasti se pääajatus ydinvoiman tukemisessakin, että monet näistä toiminnoista tarvitsevat sähköä ympäri vuoden ja haluavat ikään kuin investointipäätöstä tehdessään kiinnittää jollain tavalla kiinnittää sähkön hankintansahintansa puhtaaseen sähköön. Sitten sitä on vaikea kiinnittää, jos ei ole näkymää siitä, että puhdasta sähköä on tarjolla. Tämä on se asia, jota siinä ratkotaan, Leskelä.

Hän painottaa, että on kuitenkin vähän erillinen kysymys, riittääkö sähkö joka tilanteessa. Tässä soveltuvammat ratkaisut liittyvät sähkön joustojärjestelmään. Huipputuotantoa, varastoa tai joustoa ratkotaan ehkä paremmin näitä edistämällä kuin ydinvoimaa rakentamalla.

TIEDOTTEESSAAN vuositilastoista 2024 Energiateollisuus kertoo, että ydinvoima on edelleen suurin sähkön tuotantomuoto, tuuli on noussut toiseksi suurimmaksi. Sähkön päästöt ovat nyt vain kymmenes vuoden 2010 päästöistä. Edullinen hinta, datakeskukset ja sähkökattilat nostivat sähkön kulutusta, teollisuuden kulutus on vähentynyt.

Vuoden 2024 aikana puhtaan sähkön osuus oli 95 % tuotetusta sähköstä, Energiateollisuuden sähkön vuositilastoista ilmenee.

Ydinvoimalla tuotettiin 2024 noin 39 % sähköstä. Tuulivoima ohitti ensimmäistä kertaa vesivoiman toiseksi suurimpana tuotantomuotona. Tuulella tuotettiin 25 % sähköstä, vedellä 18 %.

Sähköntuotannon päästöt olivat 1,9 Mt hiilidioksidia. Tätä voi verrata esimerkiksi tieliikenteen (lähes 9 Mt), teollisuuden (10 Mt) tai maatalouden (6 Mt) kasvihuonekaasupäästöihin. Takavuosina sähköntuotanto oli selvästi suurin päästölähde, muttei enää, tiedotteessa muistutetaan.

TUULIVOIMAN rakentamisessa vuosi 2024 oli historian toiseksi vilkkain, sen kapasiteetti kasvoi 20 % ja on nyt 8 358 megawattia. Vesivoimaa tuotettiin hieman vähemmän kuin edellisenä vuotena, johtuen lähinnä säistä. Yhdistetyn kaukolämmön ja sähköntuotannon määrä jatkoi laskuaan, se on nyt puolittunut kuluneen viiden vuoden aikana reiluun viiteen terawattituntiin. Kokonaisuudessaan lämpövoiman tuotanto laski 13,4 % edellisestä vuodesta.

Sähköntuotannon painopisteen muutos kaupungeista rannikoille on iso muutos, joka koettelee siirtokapasiteetin rajoja ja samalla tekee osasta kuntayhtiöistä yhä leimallisemmin infra- ja lämpöyhtiöitä, Leskelä toteaa tiedotteessa.

– Verkkoinvestoinnit ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan paitsi kaupunkien sähkönkäyttäjien, myös vihreän siirtymän mahdollistamien investointien näkökulmasta, hän jatkaa.

Sähkön kulutus nousi 3,4 % edellisestä vuodesta, jolloin korkeat hinnat jossain määrin maltillistivat sähkön käyttöä. Sähkön kulutuksen kasvu painottuu muuhun kuin teolliseen kulutukseen.

Teollisen kulutuksen jakaumassa on tapahtunut muutoksia. Metsäteollisuuden kulutus on noussut 2,8 %, muun teollisuuden laskenut. Suurin laskija on kemianteollisuus (-2,5 %), jota Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamat muutokset ovat kuormittaneet, sekä metallinjalostus, jonka kansainvälinen kysyntä on laskenut.

Muuta kuin teollista kulutusta nostavat lämpölaitoksissa yleistyneet sähkökattilat ja datakeskusten sähkönkäyttö. Liikenteen sähköistyminenkin vaikuttaa hieman.

SÄHKÖN hinta vaikutti myös kulutukseen. Tukkusähkön keskihinta oli 46 euroa megawatilta, eli 4,6 senttiä kilowattitunnilta ilman veroja ja sähkön myyjien kuluja. Suomalaisen sähkön hinta laski pitkäaikaisen keskiarvon tuntumaan ja oli kolmanneksi halvinta Euroopassa Ruotsin ja Norjan jälkeen.

Sääriippuvaisen tuotannon kasvaessa siirtoyhteydet naapurimaihin tulevat yhä tärkeämmiksi, joten Estlink 2 -kaapelin katkaisu on hyvin vakava asia erityisesti Viron, mutta myös oman sähköjärjestelmämme kannalta, Leskelä toteaa tiedotteessa.

Sähköverkkoinvestointien rooli korostuu kokonaisuudessaan lähivuosina.

– Muuten järjestelmämme on erinomaisessa kunnossa, ja tuotantoa saadaan nopeasti lisää, kunhan tulee kysyntää. Energiajärjestelmänsä puolesta tulevan talouskasvun eväät ovat kunnossa.