Minna Yli-Villamo, ykkös- ja kakkosluokkalaisten yhdysluokan opettaja Liuksialan koulussa Kangasalla, kerää lokakuisena aamuna oppilaiden tarinoita kansioon säännöllisesti lukuvuoden aikana. Näin hän voi seurata, kuinka kunkin kirjoitustaidot kehittyvät. Myöhemmin lapset saavat tarinat itselleen muistoksi.

Nyt osaa Yli-Villamon oppilaista seurataan myös virallisesti osana valtakunnallista kokeilua. Liuksialan koulun yhteydessä toimiva päiväkoti on mukana kaksivuotisen esiopetuksen kokeilussa, joka aloitettiin noin 150 kunnassa syksyllä 2021.

Tänä syksynä, kaksi vuotta kokeilun alkamisen jälkeen, ensimmäiset kaksivuotisen esiopetuksen käyneet oppilaat ovat aloittaneet ekaluokkalaisina alakouluissa ympäri Suomen. Samaan aikaan seurataan verrokkiryhmää eli saman ikäluokan lapsia, jotka kävivät esiopetusta nykymallin mukaisesti yhden vuoden.

EKALUOKKALAINEN Josefiina Åkerlund kävi kaksivuotisen esikoulun. Siellä hänen mukaansa aika paljon “syötiin ja levättiin”. Koulu on sikäli erilaista, että sieltä tulee läksyjä ja ulkoilut ovat pääsääntöisesti lyhyempiä kuin päiväkodissa ollessa.

Eskarissa myös opeteltiin asioita leikkien yhteydessä. Josefiina kertoo, että esimerkiksi syömään mentiin joskus siinä järjestyksessä, kenen vaatteista löytyi jotakin tiettyä väriä.

Josefiinan opettaja Yli-Villamo on parikymmenvuotisella urallaan työskennellyt pääasiassa alkuopetuksessa eli juuri eka- ja tokaluokkalaisten parissa. Nyt luokassa on yhteensä viisi kaksivuotisen esikoulun käynyttä, ja loput ovat yksivuotisesta eskarista tulleita ja tokaluokkalaisia.

Sitä, miten kaksivuotinen esikoulu on lapsiin mahdollisesti vaikuttanut, Yli-Villamo ei osaa arvioida. Hän sanoo, ettei koulun alkaessa tiennyt, ketkä oppilaat ovat kaksivuotisen eskarin käyneet.

- Otanta on niin pieni, että oppilaita pitäisi olla enemmän, jotta selkeitä eroja voisi nähdä, Yli-Villamo sanoo.

Kokeilun viestintä opettajien suuntaan on ollut hänestä varsin vähäistä. Marraskuista arviointia varten on järjestetty etäkoulutus, mutta muutoin hänellä ei ole juuri tietoa kokeilun käytännöistä.

– En esimerkiksi tiedä, miten tutkimusta on esikouluvuosien aikana toteutettu tai miten esiopetuksen opetussuunnitelma jakautuu 5- ja 6-vuotiaiden kesken.

YLEISESTI oppilaat ovat viime vuosina aloittaneet koulunsa paremmilla akateemisilla taidoilla kuin Yli-Villamon uran alussa. Sen sijaan keskittymisen sekä sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen kanssa on aiempaa enemmän vaikeuksia.

Luku-, kirjoitus- ja laskutaidot etenevät usein harppauksin heti koulutaipaleen alkuvaiheessa. Siksi Yli-Villamo ihmettelee, miksi arviointi tehdään vasta marraskuussa eikä heti koulun alkaessa.

- Silloin ei voida enää sulkea pois sitä, mitä koulussa on syksyn aikana opetettu. Jos arviointi olisi tehty heti elokuussa, kouluopetus ei olisi vielä ehtinyt vaikuttamaan.

Kokeilua arvioivan tutkimusryhmän vastuullinen johtaja, taloustieteen professori Matti Sarvimäki sanoo, että ajoitukselle on perusteet. Koska lasten sosioemotionaalisia taitoja arvioivat opettajat, arvioinnin tehdäkseen heidän on ensin ehdittävä tutustua lapsiin. Arvioinnit halutaan myös toteuttaa niin, että ne kuormittavat kouluja mahdollisimman vähän.

Yli-Villamon kokemus tiedonkulusta vaikuttaa kokeilusta keväällä julkaistun väliraportin mukaan yleiseltä. Raportissa kerrotaan monien kokeneen kokeilun aloituksen kiireiseksi, ja lisäksi varhaiskasvatuksen johtajien ja opettajien käsitykset kokeiluun perehtymisestä ja siihen käytetystä ajasta olivat osin ristiriitaisia.

LAPSET osallistuvat lähtökohtaisesti 5-, 6- ja 7-vuotiaina yhteensä kolmeen arviointiin, joista kussakin arvioidaan sekä akateemisia että sosioemotionaalisia taitoja. Professori Sarvimäen mukaan aiempien tutkimusten perusteella hypoteesina on, että vaikka luku-, kirjoitus- ja laskutaitojen erot yleensä häviävät koulun edetessä, sosioemotionaalisiin taitoihin laadukas varhaiskasvatus vaikuttaa kauaskantoisesti.

- Nyt katsotaan, ovatko tehdyt arvioinnit myönteisempiä kohderyhmällä kuin verrokeilla ja onko kohderyhmän sisällä vähemmän vaihtelua, hän kuvailee.

Samalla arviointiryhmä seuraa mahdollisia vaikutuksia esiopetuksen järjestämiseen. Kokeilussa havaittiin, että verrokkiryhmissä oli kokeiluryhmiä useammin mukana myös alle 5-vuotiaita lapsia ja että kunnat siirsivät päteviä opettajia pienempien lasten ryhmistä kokeiluryhmiin.

Sarvimäki pitää viisaana ja vastuullisena yhteiskuntapolitiikkana, että ennen mahdollista suurta uudistusta selvitetään sen vaikutukset. Hän painottaa, että tahattomatkin vaikutukset on otettava huomioon.

- Jos kaksivuotinen esiopetus laajenisi koko maahan, täytyisi olla tarkkana, etteivät vaikutukset nuorempien lasten ryhmiin olisi kielteisiä.

YKSI kaksivuotisen esiopetuksen keskeisistä tavoitteista on saada varhaiskasvatuksen osallistumisaste nousuun ja siten edistää oppilaiden tasa-arvoa. Ainakin kokeilun perusteella vaikutusta on, sillä Sarvimäen mukaan kokeiluryhmissä osallistumisaste nousi. Eskariin voivat houkutella maksuttomuus ja kuljetusetuus.

Opetushallituksen opetusneuvos Arja-Sisko Holappa kertoo, että vaikka yhä isompi osa lapsista osallistuu varhaiskasvatukseen, Suomi jää edelleen jälkeen EU:n asettamasta tavoitteesta.

EU pyrkii siihen, että 96 prosenttia ikäluokasta osallistuu varhaiskasvatukseen kolmivuotiaasta oppivelvollisuuden alkuun asti. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa 89 prosenttia viisivuotiaista osallistui varhaiskasvatukseen vuonna 2021.

Holappa sanoo, että aiemmin muutamissa kymmenissä kunnissa toteutettiin kokeilu viisivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen maksuttomuudesta. Silloin kokeilusta seurasi jonkinlaisia käytännön toimia ja kehitysprojekteja, mutta arvioinnissa ei saatu aikaan tieteellisesti riittävän kattavia tuloksia poliittisen päätöksenteon tueksi.

- Nyt on tehty tukeva tieteellinen rakennelma taustalle, jotta saadaan selvitettyä esiopetuksen vaikutuksia lasten ja perheiden sekä varhaiskasvatuksen arkeen.

HOLAPAN mukaan esiopetus on Suomessa perinteisesti koonnut suuren osan ikäluokan lapsista yhteen. Lapset osaavat odottaa sitä, ja konsepti on tuttu lähes kaikille vanhemmillekin.

Kaksivuotinen esiopetus antaa opettajille lisää aikaa opettaa ja lapsille oppia. Holappa kertoo, että painotuksissa korostuvat leikki ja tutkiva oppiminen, mutta mukana on myös aiempaa järjestelmällisemmin esimerkiksi matemaattisten taitojen opettelua sekä luontoa ja kestävää kehitystä.

Holappa sanoo, ettei hän tai tutkijaryhmäkään odota valtaisia eroja kokeilu- ja verrokkiryhmien välille. Ensisijaisesti tavoitteena on hänen mukaansa saada aineksia esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen kehittämiseen sekä pohjaa päätökselle siitä, onko kaksivuotinen esiopetus hyvä investointi.

- Jonkin verranhan se maksaa, jos se tarjotaan yhdelle ikäluokalle lisää.

Mitä kokeilussa sitten pitäisi tapahtua, jotta kaikille tarjottaisiin tulevaisuudessa kaksivuotinen esiopetus? Professori Sarvimäki korostaa, että tutkijan rooli on auttaa poliittisia päätöksentekijöitä tekemään informoituja päätöksiä, ei ottaa kantaa siihen, mikä on tavoiteltavaa.

– Sen verran ehkä uskaltaa kuitenkin sanoa, että jos koulutusjärjestelmä auttaa mahdollisimman montaa lasta pääsemään mahdollisimman lähelle täyttä potentiaaliaan, totta kai sillä on suuri merkitys taloudelle ja ennen kaikkea lasten ja heidän läheistensä hyvinvoinnille. Jos säästetään lyhyellä tähtäimellä ja sen takia jää paljon potentiaalia saavuttamatta, sitä pitäisi ajatella velanottona eikä säästämisenä.

Sarvimäki huomauttaa, että samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että rajalliset resurssit ohjataan niihin toimiin, joista on mahdollisimman suuri hyöty lasten kehitykselle.

– Tämänkaltaisten kokeiluiden avulla voidaan luotettavasti selvittää, miten vaikuttavia erilaiset koulutuspolitiikan vaihtoehdot todella ovat.

RAHAN lisäksi esiopetukseen tarvitaan muitakin resursseja, erityisesti ammattitaitoa. Pula pätevistä varhaiskasvattajista on valtakunnallinen ongelma, ja koulutuksen aloituspaikkoja onkin viime vuosina lisätty. Myös Holappa nostaa esiin vaaran siitä, että pätevien työntekijöiden keskittyminen esiopetukseen veisi päteviä opettajia pienempien lasten ryhmistä.

Tulevaisuuden varalta on huomioitava sekin, että lapsimäärät pienenevät ja varhaiskasvatuksen järjestelyjä on mietittävä uudelleen. Holapan mukaan kunnissa on meneillään mielenkiintoisia yhteistyökokeiluja niin, että esiopetus, perusopetuksen alku eli ykkös- ja kakkosluokka sekä aamu- ja iltapäiväkerhot järjestetään entistä tiiviimmin yhtenä kokonaisuutena, ei toisistaan erillään.

Ainakin osa kunnista on Holapan mukaan ollut hyvin tyytyväisiä esikoulukokeiluun ja jotkut olisivat halunneet omalla päätöksellään jatkaa kaksivuotista esiopetusta. Tätä laki ei kuitenkaan vielä mahdollista.

STT / Anne Salomäki