– Vuosi on ollut rankka, myöntää Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän superilainen päätoiminen pääluottamusmies Päivi Inberg. Vuotta on leimannut erityisesti Sote ry:n pitkä taistelu paremmista palkoista hoitajille. Neuvottelutulos hyväksyttiin osapuolten kesken 1. joulukuuta.

Inberg pitää huolta noin 670 superilaisen edunvalvonnasta Keski-Uudellamalla, minkä lisäksi hän on hoitajaliiton edustajiston puheenjohtaja sekä toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n edustajiston varapuheenjohtaja. Kiirettä on pitänyt siis myös järjestötehtävissä.

Rankkuus on näkynyt hänen mukaansa Keski-Uudellamaalla hoitohenkilöstön äärimmäisenä väsymyksenä. Ja syynä on lähinnä se tuttu työvoimapula, kun koulutettua henkilöstöä on vaikea saada.

VIIME AIKOINA ovat nousseet esille pitkät jonot julkisen terveydenhoidon päivystykseen. Inberg tietää, mistä se pohjimmiltaan johtuu.

Ja ruuhkaa aiheuttaa luonnollisesti myös työvoimapula, kun hoitoalan koulutus ei enää kiinnosta samalla tavalla kuin aiemmin.

– Millä me paikkaamme tulossa olevan todella aidon työvoimapula. Tähän mennessä onneksi sentään uusia tulijoita on ollut jonkin verran. Kyllä minä pelkään tulevia vuosia.

Mikä ratkaisuksi? Inberg nostaa esille paremman palkan, mutta muutakin on, joka loisi sitä paljon puhuttua veto- ja pitovoimaa. Myös työolot ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä merkitsevät.

Inbergin haaveena on, että sote-alan työpaikoilla on monipuolinen ja -ammatillinen osaajajoukko, joka saisi tehdä omaa työtään mahdollisimman laaja-alaisesti. Tämä ei toteudu läheskään kaikkialla.

Inberg valmistui perushoitajaksi 19-vuotiaana vuonna 1991.

– Usein mietin, tekisinkö nyt saman ratkaisun. Tämä vuosi osoitti sen, että puheissa saamme arvostusta, mutta teot ovat toiset.

KUN KORONAPANDEMIA iski, hoitajat joustivat työssään ja heidät nostettiin sankareiksi. Kuinka on on nyt? Tilanne on muuttunut, Inberg kertoo kentän tunnoista.

– Ensin me olimme sankareita, ja kun halusimme oikeudenmukaisuutta ja arvostusta säällisen palkan muodossa, arvostus onkin nollassa. Tämä on mieliala työntekijöillä, kun heidän kanssaan juttelee. Tunnelma on tosi lannistunut.

Myös jotkut työmarkkinoiden toimijat ovat mieltäneet hoitajaliitot häiriköiksi, kun ne lähtivät omille teilleen palkkavaatimuksineen. Inbergin mielestä työmarkkinoiden sopimusmaailman ja neuvottelukulttuurin on syytä muuttua niin, ettei katsota mustasukkaisesti, jos joku järjestö onnistuu saamaan paremman ratkaisun kuin toinen jollain kierroksella.

– Me otimme nyt saman roolin kuin usein vientiliitoissa on tapana, kun selkärangasta otetaan kaikki irti. Mutta jos me uhkaamme työtaistelulla, tulee heti reaktio, ettei niin voi tehdä.

Inberg huomauttaa, että vaati rohkeutta nostaa asiat esille ja vaatia, että ”meidän aikamme on nyt”. Kentän suhtautuminen on ollut hänen mukaansa kaksijakoinen palkkaratkaisuun, joka sisältää korotusten lisäksi muun muassa palkkaohjelman ja paikallisesti sovittavan koronakorvauksen. Jotkut ovat tyytyväisiä, toiset kritisoivat.

– Olen yrittänyt kertoa pääluottamusmiehenä, että parhaani olen tehnyt ja taistelen edelleen. Mutta työnantajan perälauta on aika haastava paikallisesti sovittavissa asioissa kuten koronakorvauksessa. Ja haastavat vuodet ovat vielä edessä. Ei ole takuuta siitä, korjataanko hoitajien palkat.

Hän muistuttaa, että sote-ratkaisussa on hyviä asioita, jotka liittyvät lähinnä työhyvinvointiin – ja ne jäävät yleensä palkan jalkoihin. Esimerkiksi nyt jokainen saa ruokailla työajalla riippumatta työaikamuodosta.

SOTE-HENKILÖSTÖN palkkojen nosto paremmalle tasolle on Inbergin mukaan edessä taas ensi vuonna.

– Haluaisin olla optimisti, mutta valitettavasti tämän vuoden kokemukset eivät anna sille kovin paljon katetta. Mutta yritän sanoa työntekijöillekin, että näillä spekseillä mennään ja katsotaan eteenpäin.

Haasteet eivät lopu tähän vuoteen. Inberg viittaa hyvinvointialueiden aloittamiseen ensi vuoden alusta.

– Hyvinvointialueiden budjetit ovat alimitoitettuja ja rahaa kuitenkin tarvittaisiin lisää homman pyörittämiseksi. Pääluottamusmiehenä olen sanonut, että hallintohimmeliä kyllä kasvatetaan, mutta perustyöntekijöiden määrää ei kasvateta.

Keski-Uudenmaan kuntayhtymä on toiminut vuodesta 2019 ja se antaa sinänsä hyvän pohjan hyvinvointialueen rakentumiselle.

– Kun siirrymme hyvinvointialueelle, työkulttuuri on taas muutoksessa. Palikoita on taas sovitettava, että löydämme yhteisen näkemyksen, kuinka tehdä töitä. Itse toivon, että omaan työhön vaikuttaminen, työssä viihtyminen ja jaksaminen nostetaan heti ensi vuonna agendaksi.

– KUMMALLISTA TOUHUA, puuskahtaa Veikkauksen toimihenkilöiden pääluottamusmies Kristiina Lindroos Demokraatin haastattelussa. Hän edustaa ammattiliitto Prota ja on myös STTK:n edustajiston puheenjohtaja.

Lindroos viittaa työnantajien ilmoitukseen, että työehtosopimusneuvottelut eivät etene missään pöydässä, ennen kuin vientialoilla on saatu ratkaisu aikaiseksi. Ja näissä pöydissä istuu myös Pro. Palvelutyönantajat Palta toimii hänen mukaansa samoin kuin muutkin.

– Olemme pari kertaa tavanneet tessin tiimoilta, mutta työnantaja tulee täysin valmistautumattomana neuvotteluun – muutama sana vaihdetaan diibadaabaa. Ja Palta toteaa, ettei sillä ole mitään mistä neuvotella ennen kuin vientialat ovat paketissa.

Lindroos arvioi, että työnantajapuoli koordinoi liittokierrosta totaalisesti. Hän ihmettelee tilannetta, koska prolaisilla on talokohtainen sopimus Veikkauksen kanssa.

– Siitä huolimatta mitään ei tapahdu. Talokohtaisuus pitäisi mielestäni tarkoittaa sitä, että meillä on muita paremmat mahdollisuudet neuvotella ja sopia työehtosopimuksesta. Työnantajien palkkakoordinointi on kuitenkin näköjään niin tiukkaa, että se on mahdottomuus.

SAK:LAISET LIITOT ilmoittivat tiivistävänsä yhteistyötään, jotta tes-neuvotteluihin saataisiin vauhtia ja lopputulos olisi palkansaajille toivotunlainen. Lindroos kysyi omassa puheenvuorossaan STTK:n edustajiston kokouksen alkaessa, olisiko STTK:ssakin mahdollista sopia vastaavista pelisäännöistä.

– Työnantajapuoli pitää tiiviisti yhtä, siellä on niin vahva yhteinen koordinaatio, joten olisi hyvä, jos pystyisimme palkansaajapuolella samaan. Jos kaikki joutuvat käymään taistojaan yksin työnantajan kanssa, aika vaikeaa on saavuttaa toivottuja tavoitteita, jotka olisivat tärkeitä isolle osalle jäsenistä.

Lindroos on pohtinut sitä, miksi palkansaajapuolella näyttäisi olevan vaikeampaa sopia yhteisistä pelisäännöistä.

– En jaksa uskoa sitä, että työnantajapuolella jotkut osapuolet eivät joutuisi joustamaan. Mutta jotenkin ne siellä vain onnistuvat koordinoinnissa.

Kyse on hänen mukaansa ehkä keskustelun puutteesta ja siitä, että suomalaiseen yhteiskuntaan on pesiytynyt ajatus yksin pärjäämisestä pienestä pitäen.

– On aina vain kaksi puolta: minä ja se toinen. Työmarkkinoille tullut nuori polvi ei välttämättä tajua yhteistyön merkitystä, jos heille ei kerrota ay-liikkeen voimasta, solidaarisuudesta.

MITEN PROLAISILLA palkoilla pärjää?

– Palkkahaitari on laaja, koska sopimuksia ja sopimusaloja on niin paljon. Osassa varmaan pärjätään, osassa ei. Nykyään en edes tiedä, ovatko työpaikoilla toimihenkilöiden palkat yhtään sen kilpailukykyisempiä kuin työntekijöillä. Mielikuva siitä kuitenkin on vahva, Lindroos pohtii.

Inflaatio, ostovoiman heikkeneminen ja elinkustannusten nousu vaikuttavat kaikkien palkansaajien elämään. Lindroos painottaa, että prolaisten alojen palkkaratkaisun pitää turvata ostovoimaa.

– Veikkauksellakin työnantaja haluaa lisätä etätyötä ainakin puolet työajasta. Jokainen varmaan miettii sähkön kulutusta ja muuta kulua, jota työnantaja siirtää toimistolta yksittäisen toimihenkilön maksettavaksi. Siinä säästää toki työmatkakuluissa, mutta kaikki etätyön myötä kasvavat kustannukset tulevat itse maksettavaksi.

Lindroos ei ymmärrä ollenkaan ”erään puolueen” piiristä tullutta ajatusta, että Suomessa ei tarvitse pärjätäkään palkallaan – koska sitä voi aina paikata yhteiskunnan kompensoimalla toimeentulotuella.

– Tämä on aivan tuhoontuomittu ajatus, koska samaan aikaan kyseinen puolue haluaa leikata esimerkiksi ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Tämä on aika kylmäävä mielikuva tulevaisuudesta.

Pääluottamusmies Lindroos toivoo kaikkien päättäjien heräävän ennen kuin pohja on vastassa.

– Se on viimeinen piste. Kun kaikki romuttuu niin pahasti, ettei mikään toimi, silloin on pakko miettiä muutosta, jotta suunta lähtee ylöspäin, hän varoittaa.