Nyt keskusteluun on noussut virkamiesten lainvalmistelun taso sekä myös oikeusvalvonta, jota oikeuskansleri suorittaa. Miten moinen melko lailla täydellisesti tyrmätty esitys edes eteni valiokuntaan?

Yhtäältä on muistutettu, että elämme aikaa, josta ei käytännössä ole aiempaa kokemusta. Tämä auttaa ymmärtämään lainvalmistelun hankaluutta. Tehtävä ei todellakaan ole helppo.

Toisaalta esimerkiksi valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen esitti Ilta-Sanomissa poikkeuksellisen voimakasta kritiikkiä.

Ministerien pitää Ojasen mielestä pystyä luottamaan siihen, että heidän ympärillään oleva virkakunta kykenee tarjoamaan sellaista oikeudellista osaamista, joka pysyy ainakin kohtuullisesti peruslain sallimalla kentällä.

Nyt keskusteluun osallistuu myös entinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka. Jonkka ei ole liikkumisrajoitusta käsitteleviin asiakirjoihin perehtynyt, mutta on seurannut asian etenemistä tiedotusvälineistä.

– Mitä niitä kaavailuja olin lukenut, en yhtään ihmettele, että se sai tyrmäyksen, Jonkka toteaa.

Käytännössä hän osasi jo ennakolta nähdä, mikä voi olla lopputulos.

– Kyllä minä sen aavistin, että perustuslakivaliokunnan vanhan tarkan linjan mukaisesti ongelmia tulee.

Jonkka kuvaa, miten tarkoituksena oli estää tai rajoittaa kokoontumisia sekä yksityistilaisuuksia. Sitten lähdettiin kuitenkin voimaperäiselle kieltolinjalle, joka olisi tarkoittanut liikkumisen kieltoa monin siihen liitettyjen poikkeusten kera.

– Kysymys on kuitenkin rangaistussäännöksestä, missä pitäisi olla tarkkarajaisuus. Se, että on ehdoton kielto ja siitä lukemattomia poikkeuksia, miten sitä pystytään valvomaan ja miten ihmiset voivat ymmärtää mitä tehdä tai ei? Se siinä on ydinkysymys, että jos yritetään valvoa joukkokokoontumisia, miksi säädetään kuitenkin yleinen liikkumiskielto lukemattomine poikkeuksineen. Se olisi varsin raju perusoikeuksien rajoittaminen. Välillisesti se olisi ollut omiaan tyssäämään myös elinkeinonharjoittajien toiminnan, parturiinkaan ei voi mennä.

– Tavoite ja keinot olivat vähän epäsuhdassa, Jonkka tiivistää kantansa.

Jonkka haluaa kuitenkin kaikessa pitää puheensa tiukasti yleisellä tasolla eikä hän lähde esimerkiksi arvioimaan nykyisen oikeuskanslerin Tuomas Pöystin toimintaa tai lainvalmistelijoiden toimintaa. Hän muistuttaa, ettei hänellä ole siitä tietoakaan.

– Minun on vaikea sanoa, kun minä en tiedä, miten prosessi on edennyt ja mitä siellä on tapahtunut. Tämä on vähän sellainen, että täällä maalla on helppo olla viisas, kun merellä myrskyää. En minä uskalla mennä siihen sanomaan mitään, mökillään oleva Jonkka sanoo.

– Sellaisen yleiskäsityksen voin sanoa, mitä olen usein julkisuudessa kirjoituksissa ja haastatteluissa aiemmin sanonut, että poliittisen ohjauksen ja virkamiesvalmistelun suhde saattaa periaatteessa olla ongelmallinen. Siinä roolit menevät sekaisin. Mutta en tiedä, onko tällaisia sekaannuksia ollut, ei minulla ole kokonaiskuvaa.

Jonkka painottaa, miten kaikilla eri toimijoilla on lainvalmistelussa oma roolinsa.

– Kun roolit ovat selkeät, silloin ongelmilta pystytään paremmin välttymään. Tämäkin on yleisellä tasolla sanottu, en tiedä miten tämä on sujunut. Mutta paljon olen oikeuskanslerin roolista laillisuusvalmistelussa kirjoittanut.

Kysymykseen, olisiko oikeuskanslerin pitänyt puuttua valtioneuvoston laillisuusvalvojana siihen, että esitys lähti tavallansa raakileena eteenpäin, Jonkka toteaa niin ikään, ettei halua lähteä ulkopuolelta sorkkimaan.

Sen hän kuitenkin sanoo, että eri osapuolilla pitäisi ainakin olla opittavaa tapahtuneesta.

Omissa kirjoituksissaan ja myös omassa toiminnassaan Jonkka (oikeuskanslerina 2007–2017) kertoo painottaneensa sitä, että oikeuskanslerin rooli on nimenomaan laillisuusvalvojan rooli.

– Jos käy niin, että lähtee lainvalmisteluprosessiin kovasti itse sisälle mukaan, tulee tilanne, ettei pysty enää ulkopuolisena valvojana katsomaan toimintaa, johon on itse kovin syvälle mennyt.

Jonkka muistelee kuumia tilanteita, joissa oli aikanaan mukana. Valtioneuvostossa ratkottiin niin pakolaiskriisiä, vaikeita EU-kysymyksiä, finanssikriisiä kuin vaalirahoitussotkuakin ja niihin liittyviä lainsäädännöllisiä kiemuroita.

– Kun hallituksen kanssa istuin kokouksessa sai olla aika tarkka, että ei kuitenkaan lähde strategiseen suunnitteluun ja operatiiviseen toimintaan. On pidettävä päänsä sillä tavalla kylmänä ja seurattava siinä mielessä ulkopuolisena asioita, että pystyy niitä sen jälkeen arvioimaan. Ettei joudu tilanteeseen, jossa arvioi omia neuvojansa tai niiden perusteella tehtyjä päätöksiä.

Jonkka toteaa, että tässä sanottu koskee erityisesti hallituksen epävirallisia neuvotteluja, iltakoulua ja vastaavia, joissa suunnitellaan hallituksen linjauksia ja asetetaan tavoitteita sekä pohditaan niiden toteuttamiskeinoja. Jonkan mukaan valtioneuvoston yleisistunnossa ja niihin liittyvässä etukäteisvalvonnassa oikeuskanslerin rooli on selvä ja perustuslaissa säädetty.

– Kriiseissä on aina se vaara, että menee liikaa prosessiin mukaan. Tämä ei ole tarkoitettu moitteeksi Pöystiä kohtaan. En tiedä ollenkaan, onko tässä sellaisesta kysymys, Jonkka painottaa jälleen.

Hän muistuttaa, että kun Pöysti valittiin virkaansa tämä kiinnitti nimenomaan huomiota oikeuskanslerinviraston lainvalmisteluun kohdistamaan valvontaan.

– En tiedä, mihin suuntaan hän on sitä kehittänyt.

Jonkka muistelee itse saaneensa joskus kiertoteitä vähän moitteitakin siitä, ettei hän auta hallitusta päätöksenteossa, kun lakia valmistellaan.

– Pidin hirveän tärkeänä että pysyn perustuslaillisessa valvonnan tehtävässä enkä hallituksen operatiivisena toiminnan ja sen suunnittelun avustajana.

FAKTA

Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston eli hallituksen ja ministeriöiden sekä tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskansleri on läsnä valtioneuvoston yleisistunnoissa ja tasavallan presidentin esittelyissä.

Käytännössä laillisuusvalvonta tapahtuu siten, että oikeuskanslerille toimitetaan etukäteen tarkistettavaksi istunnoissa käsiteltävät asiakirjat. Nämä asiat käsitellään oikeuskanslerinvirastossa viikoittain niin sanotussa listatarkastuksessa.

Tarkastuksessa käydään läpi valtioneuvoston yleisistuntoon ja sitä seuraavaan presidentin esittelyyn käsiteltäväksi tulevat ratkaisuehdotukset. Tarkastus koskee oikeudellisia kysymyksiä, ei päätösten tarkoituksenmukaisuutta eikä muuta poliittista arviointia.

Lähde: Oikeuskanslerinvirasto