Eduskunnan alaiselta Ulkopoliittiselta Instituutilta odotetaan tietoa politiikan, talouden ja kansainvälisten ilmiöiden taustoista ja toimimista päättäjien tukena. Mika Aaltolan ja Salonius Pasternakin jalat ovat niin tukevasti ilmassa, että he tarjoavat jo maanpuolustus- ja reserviläisten valmiusohjeita ja “jakavat” Salpalinjan lapioita.

Upin tutkijat kokoomuksen eu-avustajan kokemuksella ohjaavat mediaa ilman kansainvälisen politiikan professorien pidikkeitä. Venäjän hyökätessä Ukrainaan entinen Moskovan ja Berliinin lähettiläs Rene Nyberg ja Helsingin yliopiston tutkijakollegion johtaja Tuomas Forsberg totesivat, että Suomella ei ole turvallisuusvajetta. Tämä näkemys ei kelvannut, koska tavoite oli luoda paineita Nato-jäsenyyteen. Naton johto näki yhden parhaiten koulutetuista asevoimista saamisen Natoon olevan heille valtava etu, julisti Christopf Heusgen (HS 11.4.2022).

Aaltola totesi, että vainajat nukkuvat nyt rauhassa. Me veteraanien jälkeläiset emme, kun Aaltola alkaa jakaa lapioita rajalla. Pasternakin ja UP:n asiantuntemuksen ja kansainvälisen turvallisuuskehityksen hallitsemattomuus näkyy Nato-autuuden ja USA:n demokratian vaihtuessa hämmennykseen Trumpin tulosta. Suomen turvallisuuden varmistaminen ja ulkopolitiikan hallinta sekä Nato-prosessin demokraattisuuden ja eri kehityskulkujen arviointi olisi vaatinut eduskunnalta vastuullisemman käsittelyn.

Meitä kaivattiin vahvasti Baltian vitjaan tukemaan entisten sosialistimaiden turvallisuustarpeita. Presidentti Halonen linjasi, että Suomi ei ole Pohjois-Baltiaa, vaan itäisin Pohjoismaa. Hän myös sitoutui Suomen liittoutumattomuuteen. Naton 5. artiklan velvoittavuutta ei ole realistisesti käsitelty.

Esitin muun muassa Paavo Lipposen lailla vakavan huolen Suomen viemisestä Baltian ketjuun ja Nato-jäsenyydessä luodusta tilanteesta pelata Ruotsi ulos kriittisenä aikana. Presidentti Niinistö on korostanut Suomen turvallisuuden neljää pilaria: kansallinen puolustus, läntinen integraatio, Venäjä-suhteet sekä YK ja kansainvälisen järjestelmän sääntöpohjaisuus. Päällimmäisenä on kaikissa tilanteissa varmistaa Suomen oma turvallisuus.

Tänään on tärkeätä vastata ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan kysymykseen: ”Varaudummeko turvallisuuden horjumiseen tavalla, joka itse horjuttaa turvallisuutta ja haluammeko jyrkentää raja-aitaa?” Eikö siis toimet, jotka lisäävät lähiympäristömme vakautta ja lieventävät vastakkainasettelua olisi tarpeen?

Toukokuussa 2016 kirjoitin USblogissa ”Trumpin ajopuu?” seuraavasti: ”Suomi ei voi ulkoistaa EU:lle eikä muualle omien kansallisten, taloudellisten ja turvallisuuteen liittyvien perusasioiden varmistamista Venäjän kanssa. Suomen ulkopoliittisesta johtamisesta vastuussa olevien on syytä tutustua historiaan ja kansallisen selviytymiseemme syvemmin kuin vain presidenti Kallion talvisodan rukousten verran. Mannerheimin, Rytin ja Tannerin muistelmat kannattaa lukea. Samalla kun varmistamme uskottavan maanpuolustuksen ja harrastamme viisasta kumppanuutta Naton kanssa, ei saa antaa myöskään kenraalien tehdä Suomesta ajopuuta Yhdysvaltain hävittäjä- ja maihinnousuharjoitusten kautta. Tarkoituksellista viestiä täydentää silmiinpistävä russofobinen versio trollikampanjasta, jossa Venäjä nähdään yksiselitteisesti Suomeenkin hyökkäystä aikovana. Suomi ei saa ajautua turvallisuusrakenteisiin, joissa mennään Trumpin tahtiin!”

Edellä olevasta en sanaakaan muuttaisi tänään, jolloin Washingtonin lähettiläämme Hautala kiireellä tavoittelee Trumpin tapaamisia. Selviytyminen edellyttää sosiaalisen turvallisuuden ja työllisyyden puolustamista. Kansanvalta on ainoa tapa sosiaalisesti oikeudenmukaisen ja turvallisen Suomen rakentamiselle. Tasa-arvoisten ihmisten yhteistyöllä ovat suomalaiset ennenkin työelämää ja maata rakentaneet. Suomalaisilla nuorilla on oikeus pää pysyssä säilyttää itsetuntonsa, vaikka sitä EK:n Häkämiehen kampanjat lokaavat. Yhteiskunnallisen kehityksen ja hyvinvoinnin vaarana on sen sijaan talouselämän ja hallinnon rakenteisiin pureutuvan harmaan talouden, ahneuden ja moraalikadon vauriot.

Joulun aika voi olla myös uuden syntymistä. Toivon mahdollisimman monen lukevan Kari Hotakaisen kirjan Opetuslapsi. Sen johdantosanoin (Siltala 2022): ”Anna minulle voimaa kestää betonin paino, vaikka varteni on luotu vain heinää kantamaan. Anna minulle voimaa kestää ihmisten ylenkatse, vaikka hermorakenteeni ei ole vankka. Anna minulle sorkkarauta silloin kun en avaimia löydä. Älä anna toivoa, jos sitä ei ole, älä armoa, jos en sitä ansaitse. Älä puhu pehmoisia, jos kovaa on tarjolla.”

Kirjoittaja on valtiopäiväneuvos, entinen sisäministeri (sd.), ulko-ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen 2003-2007 ja EU:n sisäasiainministerineuvoston puheenjohtaja. 2006.