Nyt yhteiskunnallinen ilmapiiri tuntuu muuttuneen ja keskustelua hallitsee vastakkainasettelu. Työttömät asetetaan työssäkäyviä vastaan, eläkeläiset vastaan nuoret. Hyvinvointialueet on pantu kilpailemaan keskenään ja monenlainen vastakkainasettelu on vallan käytön välineenä. Samalla politiikan kieli on koventunut tavalla, joka ei rakenna luottamusta vaan syventää jakolinjoja.

On syytä kysyä, miksi vastakkainasettelua ruokitaan niin voimakkaasti. Historia osoittaa, että jakautunutta kansaa on helpompi hallita.

Kun huomio ohjataan siihen, kuka “maksaa liikaa”, kuka “saa liikaa” tai kuka kuuluu “väärään” ryhmään, itse vallankäyttö jää helposti vähemmälle tarkastelulle. Silloin ihmiset alkavat nähdä toinen toisensa ongelmina sen sijaan, että katsoisivat päätöksiä tekeviä vallanpitäjiä kriittisesti. Tällainen asetelma antaa maamme hallitukselle enemmän liikkumatilaa tehdä hyvinvointiyhteiskuntaa romuttavia päätöksiä.

SDP on ollut puolueeni juuri siksi, että sen politiikka perustuu oikeudenmukaisuuteen ja yhteiskunnalliseen vakauteen. Historia osoittaa, että Suomi on pärjännyt parhaiten silloin, kun on investoitu koulutukseen, sosiaali- ja terveyspalveluihin, työpaikkoihin ja työntekijöiden turvaan. Ei silloin, kun ihmiset on jaettu voittajiin ja häviäjiin.

Nykyisen hallituksen politiikka herättää todellista huolta. Sosiaaliturvan leikkaukset, työelämän heikennykset ja hyvinvointialueisiin kohdistuvat säästöt maan hallitus perustelee pakolla ilman vaihtoehtoja. Todellisuudessa päätökset ovat kuitenkin arvovalintoja. Näin valitessa hallitus saa aikaan ihmisissä epävarmuutta, syrjäytymistä ja toivottomuutta. Politiikan pitäisi olla ennen kaikkea tulevaisuuden rakentamista ja toivoa tuovaa.

Suomessa on ennenkin käyty kovaa poliittista kamppailua. 1900-luvun alun sisällissodan haavat olivat syvät, mutta vuosikymmenten aikana opimme rakentamaan sovintoa. Siksi on huolestuttavaa nähdä kehitys, jossa poliittiset vastustajat nähdään jälleen vihollisina eikä eri mieltä olevina suomalaisina.

Sosialidemokratian tehtävä tässä ajassa on puolustaa yhteiskuntaa, jossa työnteko kannattaa mutta jossa ihmisarvo ei riipu pankkitilin saldosta. Tarvitsemme politiikkaa, joka yhdistää eikä hajota. Suomen menestys ei ole koskaan syntynyt kylmästä kovuudesta, vaan luottamuksesta siihen, että pidämme toisistamme huolta.

Ja juuri siksi vastakkainasettelun tie on väärä tie Suomelle.

Kirjoittaja on aluevaltuuston puheenjohtaja (sd.) ja kapunpunginvaltuutettu Kokkolasta.