Ministerit ja kansanedustajat eivät nykyisin ole Suomessa virkamiesasemassa.

Eduskunnan suuri valiokunta on vahvistanut valtioneuvostolle eduskunnan kannat jatkoneuvotteluihin. Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto huolehtii siitä, ettei direktiivi sisällä perustuslain kanssa ristiriidassa olevaa sääntelyä.

Komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että virkamiehille myönnetyt erioikeudet tai immuniteetti direktiivissä tarkoitettujen rikosten tutkinnassa ja syytteeseenpanossa voitaisiin poistaa. Suomen perustuslaki ei kuitenkaan mahdollista presidentin asettamista rikosoikeudelliseen vastuuseen presidentin toimessa tehdystä korruptiorikoksesta. Presidentin rikosoikeudellinen vastuu virkatoimesta rajoittuu vain maanpetosrikokseen, valtiopetosrikokseen ja rikokseen ihmisyyttä vastaan.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt lisäseuraamuksia tasavallan presidentin, valtioneuvoston jäsenten ja kansanedustajien osalta perustuslaillisesti ongelmallisina. Seuraus voisi olla jopa vaalikelpoisuuden menettäminen, mitä perustuslakimme ei tunne.

SUUREN valiokunnan puheenjohtaja Heikki Autto (kok.) kertoo Demokraatille, että komission esitys on osa isoa pakettia, jolla pyritään kitkemään ja estämään korruptiota EU:n jäsenmaissa.

Autto toteaa, että direktiivin peruslähtökohta on Suomen kannattama ja yleisesti hyväksyttävä. On tärkeää esimerkiksi estää vaikutusvallan kauppaaminen ja sillä rikastuminen sekä varmistamaan rikoshyödyn konfiskoiminen eli menettäminen valtiolle.

Suomea pidetään yleisesti kansainvälisesti läpinäkyvänä ja oikeusjärjestelmältään toimivana ei-korruptoituneena yhteiskuntana.

– Meille tämä direktiivi ei ole niin akuutti kysymys, Autto uskoo.

Hänen mukaansa direktiiviehdotuksen peruslähtökohta on, että korruptiosta voisivat joutua syytteeseen kaikki keskeiset virkamiehet. Virkamieskäsite kuitenkin laajenisi perinteiseen suomalaiseen tulkintaan nähden hyvin laajaksi eli myös presidenttiin, ministereihin ja kansanedustajiin.

Autto toteaa, että esitys on tässä mielessä melko tavalla vastoin Suomen perustuslaki-identiteettiä.

– Meillä kaikkia näitä ryhmiä koskee perustuslaissa erilliset pykälät siitä, miten virkatoimessa tehdyistä virheellisistä menettelyistä voidaan syyttää.

– Perustuslakivaliokunnan suurelle valiokunnalle antamassa lausunnossa katsotaan, että ei pitäisi joutua tilanteisiin, jossa perustuslakia muutettaisiin pantaessa täytäntöön yksittäistä direktiiviä kansallisessa lainsäädännössä. Ei pitäisi olla tällaisia tilanteita.

– Jos mentäisiin komission esityksen mukaan, meille tulisi paine muuttaa tasavallan presidenttiä ja todennäköisesti myös ministerivastuuta ja kansanedustajien asemaa koskevia kohtia perustuslaissa.

Paine perustuslain muutoksiin olisi vieläpä kiireellinen.

AUTTO arvioi, että ainakin pääosassa Suomen kannalta vaikeista kysymyksistä voidaan saavuttaa hyväksyttävissä oleva ratkaisu eli direktiiviin saataisiin kansallista joustovaraa.

Autto ei osaa arvioida, mitä kansanedustajien, ministerien ja presidentin päätyminen virkamiesasemaan voisi tarkoittaa laajemmin.

– Ei tämä automaattisesti tarkoittaisi sitä, että olisi kyse Suomen virkamieslain mukaista virkamiehestä, vaan se tarkoittaisi vain tämän direktiivin tarkoittamaa virkamiestä.

Autto huomauttaa, että Suomessa vaalikelpoisuutta ei voida poistaa rikostuomion perusteella.

– Tämä muuttuisi direktiiviehdotuksessa. Tämä on asia, joka ei sovi Suomen perinteiseen ajatteluun. Meillä ajatellaan, että kansa kaikkivaltias arvioi nämä asiat, Autto sanoo ja viittaa myös median tekevän työtään sen puolesta, että äänestäjät voivat arvioida kansanedustajien kelpoisuutta.

– Olen kuitenkin toiveikas, että varsinkin vaalikelpoisuuden osalta neuvotteluissa saadaan aikaan Suomen edellyttämiä muutoksia.

Autto summaa, että komissio on tehnyt omasta lähtökohdastaan ideaalin kokonaisesityksen, mutta uskoo, neuvotteluissa yksittäisten jäsenmaiden näkemykset otetaan huomioon.

– Lainsäädäntöesitys on vielä varhaisessa vaiheessa. Todennäköisesti se tulee elämään jatkoneuvotteluissa.

SINÄNSÄ Suomessa on käyty aiemmin direktiiviehdotukseen liittymättäkin yleistä keskustelua tasavallan presidentin rikosoikeudellisen vastuun laajentamisesta.

Oikeusasiamies on nostanut oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa esiin sitä, että nykyisellään tasavallan presidentin rikosoikeudellinen vastuu virkatoimesta rajoittuu vain maanpetosrikokseen, valtiopetosrikokseen ja rikokseen ihmisyyttä vastaan.

Hän on nähnyt, että asiaa voisi olla syytä harkita ja huomauttanut, että mikäli tasavallan presidentti syyllistyisi vaikka kuinka törkeään rikokseen, rikosoikeudellisen vastuun toteuttaminen ei olisi tällä hetkellä mahdollista.

Presidenttiä valvova oikeuskansleri Tuomas Pöysti puolestaan on katsonut, että presidentin rikosoikeudellinen erivapaus on kuningasvallan aikainen jäänne, jota ei pitäisi olla perustuslaissa.

Helsingin Sanomien syksyisessä jutussa todettiin, että nykyisen perustuslain mukaan presidentti voi olla jopa osallisena korruptioon ilman, että siitä välttämättä koituu hänelle rikosoikeudellisia seuraamuksia.

– Teoreettisesti voi ajatella, että joku maksaa presidentille, jotta hän sanoisi jonkin suuntaisia myönteisiä ulkopoliittisia lausuntoja, mutta nekään eivät välttämättä ylittäisi maan- ja valtiopetosrikoksen kynnystä, Pöysti arvioi lehdelle.

Myös ministereiden oikeusvastuu on puhuttanut Suomessa. Aihetta nosti esiin esimerkiksi jo edesmennyt entinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka, joka katsoi, että ministerivastuun poliittisesta käsittelystä olisi luovuttava.