EU:n pääkaupungin, houkutus vakoiluun perustuu siihen, että unionin päätöksillä on mittaamaton arvo: Brysselissä kirjoitetut asetukset ja direktiivit ohjaavat miljardien eurojen bisneksiä energiasta tekoälyyn ja puolustusteollisuudesta finanssivalvontaan. Tämän vuoksi tiedustelupalvelut ympäri maailmaa pitävät aluetta ensisijaisena kohteenaan.

Belgian turvallisuuspalvelun arvioiden mukaan kaupungissa toimii useita satoja aktiivisia ulkomaisia agentteja. Heidän kiinnostuksensa ei rajoitu perinteisiin sotilaallisiin salaisuuksiin, vaan painopiste on siirtynyt taloudelliseen ja poliittiseen tiedusteluun: kuka saa etulyöntiaseman EU-sääntelyssä, mitkä yhtiöt pääsevät mukaan unionin jättihankintoihin ja miten lainsäädäntö kehittyy aloilla, joilla pelissä on kymmeniä miljardeja euroja.

KLASSINEN diplomatian peitevirkojen suojissa tapahtuva tiedustelu ei ole kadonnut mihinkään, mutta sen rinnalle ovat nousseet kybervakoilu ja yritysvakoilu.

Kybervakoilu ei tarkoita pelkästään salattujen tietojen anastamista. Sen rinnalla kulkee disinformaatiokampanjoita, julkisen mielipiteen manipulointia ja kriittisen infrastruktuurin lamauttamista. Hyökkäykset Euroopan lentokenttien tietojärjestelmiin tai ulkoministeriöiden sähköposteihin ovat arkipäivää.

ENISA:n mukaan valtioiden tukemat ryhmät käyttävät yhä useammin kyber­aktivistien taktiikoita peittääkseen jälkensä ja sekoittaakseen jälkiään. Näin sama hyökkäys voi yhtä hyvin näyttää kansalaisaktivismilta kuin tiedustelupalvelun ohjatulta operaatiolta.

VENÄJÄN hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Euroopan maat karkottivat yhteensä noin 750 venäläisdiplomaattia, joiden katsottiin toimineen vakoojina. Moskova on kuitenkin lähettänyt uusia heidän tilalleen, ja Brysselissä on yhä kymmeniä venäläisiä, joiden todellinen rooli on epäselvä.

Nyt EU suunnittelee ensimmäistä kertaa koko Schengen-alueen laajuista mekanismia, joka sitoisi venäläisdiplomaatit tiukkaan valvontaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että jos Brysselissä akkreditoitu venäläinen diplomaatti haluaisi matkustaa vaikkapa Luxemburgin kautta Strasbourgiin, hänen pitäisi ilmoittaa etukäteen auton tiedot, reitti ja rajanylityskohdat sekä hakea matkalle lupa vähintään vuorokautta ennen lähtöä.

EU-mailla olisi lisäksi oikeus kieltää liikkuminen kokonaan ilman velvollisuutta perustella päätöstään. Tämä merkitsisi radikaalia muutosta nykytilanteeseen, jossa Schengenin vapaa liikkuvuus antaa venäläisdiplomaateille mahdollisuuden liikkua lähes rajoituksetta 29 valtion alueella.

EU:n ulkosuhdehallinnon mukaan Venäjä on käyttänyt Schengen-vapauksia vakoiluun, propagandaan ja sabotaasiin. Ehdotettujen uusien sääntöjen tarkoituksena on leikata tällaiset käytännöt poikki.

Vakoilu diplomaattisuojan alla on kaikkien tuntema klassinen menetelmä, eikä EU:n suunnitelma rajoittaa sitä varmasti jää ilman vastatoimia. Jotkut unionimaat ovat arvioineet, että Moskova voi asettaa omat rajoituksensa länsimaiden diplomaattien liikkumiselle Venäjällä.

BRYSSELISSÄ on kolme Venäjän edustustoa: Belgian suurlähetystö, EU-suurlähetystö ja NATO-suurlähetystö. Ne sijaitsevat samalla alueella kaupungin Uccle-nimisessä kaupunginosassa.

Ennen Ukrainan sotaa Venäjällä oli Brysselissä yli 200 diplomaattia ja teknistä työntekijää. Monet heistä toimivat tiedustelun peitevirassa.

Esimerkiksi Arseny Nedyak, entinen ”neuvonantaja” Venäjän EU-edustustossa, osoittautui SVR:n ulkomaantiedustelupalvelun everstiluutnantiksi. Hänen kerrotaan ohjanneen myös Kremlin kontrolloimia mediakanavia, kuten Russia Todayta ja Sputnikia, sekä Eurooppaan suunnattuja blogiverkostoja.

Belgian viranomaiset ovat viime vuosina karkottaneet kymmeniä venäläisiä ja kiinalaisia diplomaattistatuksen turvin toimineita henkilöitä. He kuitenkin avoimesti myöntävät, ettei kaikkien seuraamiseen riitä resursseja.

VAKOILUSTA puhutaan usein vain turvallisuusuhkana, mutta se liittyy vahvasti myös talouteen. EU:n sisämarkkinat, energia- ja teknologiasektori sekä tulevat säädökset digieuron, tekoälyn ja puolustusyhteistyön osalta ovat houkuttelevia kohteita. Vuoden aikana sääntely voi ratkaista satojen miljardien eurojen sopimuksia ja sijoituksia.

Euroopan haasteena on, että maat ovat riippuvaisia ulkomaisesta teknologiasta, ohjelmistoista ja kriittisistä infrastruktuuripalveluista, jotka altistavat hyökkäyksille. Vakoilun todellisuudessa ei ole kyse vain Venäjästä. Kyberhyök­käysten verkko ulottuu Kiinasta Iraniin ja vakoilua EU:ssa harjoittavat myös muun muassa Yhdysvallat ja Britannia.

Ystävien ja liittolaisten harjoittama vakoilu ei ole uutta, NSA:n kuuntelu­skandaalit 2010-luvun alkuvuosilta ovat siitä hyvä muistutus, mutta samalla se kertoo, että Brysselissä on tarjolla tietoa, joka kiinnostaa kaikkia.

Vakoilun ja ja kybersodankäynnin kasvun myötä on samalla syntynyt uusi bisnesekosysteemi. Kyberturvallisuusyritykset, riskianalyysitoimistot ja konsultit ovat kasvaneet Brysselissä räjähdysmäisesti, koska niille on kysyntää: jokainen yritys ja lobbausorganisaatio haluaa tietää, mitä kulissien takana tapahtuu ja miten suojautua.

OSA EU:n jäsenmaista, erityisesti Unkari ja Slovakia, suhtautuneet nihkeästi Venäjän diplomaatteihin suunniteltuihin tiukennuksiin.

Toisaalta Venäjän jatkuvat iskut Ukrainassa ja sen toistuvat Nato-ilmatilan loukkaukset luovat painetta kiristää otetta. Myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on vaatinut Euroopalta kovempia toimia, mikä lisää painetta unionin sisällä.

Monet asiantuntijat katsovat, että EU:n pitäisi mennä vielä pidemmälle ja soveltaa niin sanottua pariteettia: jos Moskovassa on enää kourallinen eurooppalaisia diplomaatteja, miksi Venäjällä pitäisi olla satoja edustajia Euroopan maissa? Massakarkotukset saattavatkin olla väistämätön seuraava askel suhteiden jäähtyessä edelleen.

Kirjoittaja on Brysselissä asuva toimittaja.