Keinäsen mukaan vaikuttaa siltä, että jokaiselle Suomen pysyvälle edustajalle EU:ssa osuu aina omat kansainväliset kriisinsä.

– Minun kohdalleni sattui nyt tämä Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, Keinänen kertoo Demokraatin haastattelussa Eurooppa-neuvoston Justus Lipsius -rakennuksen kahvilassa Brysselissä.

Keinäsen mukaan hän oli erittäin vaikuttunut siitä, kuinka nopeasti EU kykeni kokoamaan rivinsä ja löytämään yhteisen näkemyksen Venäjän toimien tuomitsemisesta.

– Energian hinnathan nousivat ensin pilviin, mutta aika nopeasti EU kykeni vakauttamaan markkinoita rakentamalla erilaisia hintakattomekanismeja ja sopimaan venäläisen kaasun korvaushankinnoista muualta.

TOIMIESSAAN yhtenä blokkina Euroop­pa kykenee tuottamaan asukkailleen paljon enemmän hyvinvointia, vakautta ja etenkin turvallisuutta kuin varsinkaan maanosan pienet maat kykenisivät yksinään tuottamaan. Väitteensä tueksi Keinänen ottaa esimerkiksi koronapandemian.

– Voi vain kysyä, että jos komissio ei olisi silloin organisoinut koko EU:n yhteistä rokotehankintaa ja hoitanut sen jakelua tasapuolisesti, kuinka kauan yksi pieni maa olisi silloin niitä joutunut odottelemaan ja kuinka paljon rokotteita siinä kilpailussa olisi pienemmille riittänyt, Keinänen kysyy.

Hän jatkaa samaan hengenvetoon, että samalla, kun komissio järjesti rokotteiden yhteishankinnan, EU onnistui helpottamaan turvallista matkustamista luomalla nopealla aikataululla yli rajojen toimivat rokotustodistusstandardit.

Keinäsen mukaan näyttääkin usein siltä, että EU on parhaimmillaan juuri kriiseissä. Tällöin myös EU-kansalaisten on helpompi kokea konkreettisesti saavansa maansa jäsenyydestä hyötyä.

Usein on kuitenkin niin, että jos asiat ovat hyvin, niitä pidetään itsestäänselvyyksinä, joihin ei tarvitse kiinnittää huomiota.

KEINÄNEN muistuttaa, että vaikka EU-asiat tuntuvat kotona Suomessa joskus etäisiltä, todellisuudessa Brysselissä tehtävät päätökset vaikuttavat tavallisten ihmisten elämään kaikkialla Suomessa.

– Äänestäjät päättävät, keitä parlamenttiin valitaan, Keinänen selittää.

– Ja valituiksi tulleet jakautuvat sitten poliittisten kantojensa mukaan EU-parlamentin eri poliittisiin ryhmiin, jotka puolestaan määräävät hyvin pitkälle siitä, minkälaista ohjelmaa seuraava komissio ryhtyy toteuttamaan. Näin käytännössä jokaisella äänellä jokaisessa EU-maassa on vaikutusta siihen, minkälaista politiikkaa EU tekee. Siksi äänestäminen EU-vaaleissa on niin tärkeää.

Sen lisäksi, että komission uuden puheenjohtajan on saatava parlamentin tuki ohjelmalleen, parlamentilla on myös mandaatti hyväksyä tai hylätä ehdokkaat komission puheenjohtajaksi ja muiksi jäseniksi.

– Ja tätä kautta parlamentille tulee valtavan paljon vaikutusvaltaa sen suhteen, miltä tämä unioni näyttää jatkossa, Keinänen muistuttaa.

EU-maiden kansalaisilla on paljon vastuuta päättää siitä, minkälaista politiikkaa he haluavat Brysselin ajavan. EU:ssa ei tehdä koskaan jäsenmaita sitovia päätöksiä asioista, joista jäsenmaat eivät olisi itse antaneet unionille mandaattia päättää.

Virkamiehenä Keinänen toteuttaa niitä ratkaisuja, joista kulloinkin vallassa olevat poliitikot ovat päättäneet. Kokeneena diplomaattina hän jättää sanomatta, että EU:n maineen kannalta ongelma on pitkään ollut se, että johtavat poliitikot eri EU-maissa usein selittävät omia kansallisia, poliittisesti epämieluisia päätöksiään Brysselin saneluksi.

Viime vuosien ääriesimerkki edellisestä on brexit, jonka ajajat uskottelivat briteille, että kaikki, mikä maassa oli pielessä, oli Brysselin syytä. Todellisuudessa britit olivat itse vuosikymmeniä keskeisesti muotoilemassa EU:sta juuri sellaista unionia, kuin he itse halusivat.

KEINÄSEN mukaan tulevalla vaalikaudella yksi teema on nyt nousemassa yli kaikkien muiden ja se on turvallisuus.

– Tällaista ei ole aikaisemmin näin paljon keskusteltu, hän summaa.

– Euroopan puolustusteollisuuden ylösajaminen on nyt noussut keskeiseksi asiaksi EU:n prioriteettilistalla, ja tässä keskustelussa Suomen kokonaisturvallisuusajattelu on ollut todella paljon mukana.

Keinänen listaa EU:n aikaisempaa tärkeämmiksi painopistealueiksi myös unio­nin suhteet muuhun maailmaan.

– Maailma on nyt paljon vaikeammassa jamassa kuin mitä se oli nykyisen tai sitä edeltäneen komission aloittaessa, ja me joudumme osallistumaan yhtenä toimijana tällaiseen eri yhteiskuntamallien narratiivien taisteluun, jossa Venäjä, Kiina ja USA pyörivät kukin omalla tarinallaan.

– Voidaan kysyä, mikä se EU:n tarina on tässä kontekstissa.

Keinäsen mukaan toinen iso kokonaisuus on Euroopan kilpailukyky.

– Myös sen osalta ollaan tietyllä tavalla murroskohdassa. Meillä on toisella puolella Kiina, jolla on omat kauppatapansa ja toisella puolella USA, joka tukee aika runsaskätisesti omaa teollisuuttaan. Samaan aikaan meillä on sitten Euroopassa vanheneva väestö, työvoimapula ja korkeat energianhinnat.

– Ja meidän pitäisi kyetä olemaan kilpailukykyisiä tällaisessa kontekstissa.

KEINÄNEN myöntää, että 27 maan unionissa on joskus vaikeaa saavuttaa konsensusta. Yhteisten ratkaisujen hio­minen vaatii usein paljon työtä ja aikaa, eikä siltikään tavoitteita aina saavuteta.

Viime aikoina erityiseksi ongelmaksi on vakiintunut Unkari, joka muodostaa pysyvän särön EU-maiden yhteisrintamassa Venäjää vastaan.

– Tässä on jouduttu aina välillä käyttämään luovuutta ja päättämään yksimielisyyttä vaativia asioita vain 26 jäsenmaan kesken, jolloin ne eivät ole virallisesti koko EU:n ratkaisuja vaan erilaisia EU26-lausumia, Keinänen kuvaa.

Venäjä-suhteen lisäksi Unkarin toinen ongelma on sen nykyhallituksen into heikentää oikeusvaltiota. Aikaisemmin ongelmamaa oli Unkarin lisäksi Puola, mutta maan opposition voitettua vaalit viime syksynä Puola on palannut muiden EU-maiden riviin.

KEINÄSEN mukaan Suomen vaikuttaminen EU:ssa on mainettaan tehokkaampaa, ja varsinkin viime aikoina aktiivisuus on lisääntynyt. Suomea kuunnellaan varsinkin turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Yhden ongelman hän kuitenkin nostaa esiin.

– Kyllä meidän täytyisi saada enemmän suomalaisia EU-instituutioihin töihin.

Keinänen aloitti ulkoministeriön palveluksessa vuonna 1986 ja oli mukana jo Suomen EU-jäsenyysneuvotteluissa kolmekymmentä vuotta sitten. Ennen nykyistä, syksyllä päättyvää Brysselin-komennustaan Keinänen toimi muun muassa Suomen suurlähettiläänä Lontoossa ja Madridissa.

– Mitä ehkä voisi toivoa, on että Suomessakin käytäisiin laajempaa EU-keskustelua siitä, minkälaisen unionin me haluamme.