Sääntelyllä olisi tarkoitus muun muassa nopeuttaa strategisten kaivoshankkeiden lupamenettelyä.

Parlamentin kannan mukaisesti asetus toisi myös satsauksia korvaavien materiaalien löytämiseksi, kierrätykseen liittyviä tavoitteita sekä tavoittelisi kumppanuuksia kolmansien maiden kanssa tuonnin laajentamiseksi.

Kriittisiä raaka-aineita tarvitaan esimerkiksi elektroniikkaan, uusiutuvan energian tuotantoon ja aseisiin. Muun muassa sähköautojen akuissa käytetyt nikkeli ja koboltti ovat kriittisiä raaka-aineita. Useiden aineiden kohdalla Eurooppa on riippuvainen Kiinasta.

ERITYISEN kuuma aihe kriittisten raaka-aineiden sääntely on juuri Suomessa ja muualla Pohjolassa, koska niitä löytyy näiltä alueilta paljon.

Suomalaiset europarlamentaarikot ovat jakautuneet näkemyksissään, kannattavatko kaavailtua asetusta vai eivät. Heidän suhtautumisensa voi jakaa karkeasti sen perusteella, painottavatko he kotimaan ympäristöuhkia vai tarvetta Kiina-riippuvuuksien purkamiseen, Euroopan vastuuta kaivannaisten hankkimisesta ja kaivostoiminnan taloudellisia mahdollisuuksia.

Suomalaismepeistä asetuksen puolesta äänestivät perussuomalaiset Pirkko Ruohonen-Lerner ja Teuvo Hakkarainen, kokoomuksen Henna Virkkunen, keskustan Mauri Pekkarinen ja Elsi Katainen, RKP:n Nils Torvalds ja demarimepit Eero Heinäluoma ja Miapetra Kumpula-Natri.

Vastaan äänestivät kokoomuksen Sirpa Pietikäinen ja Petri Sarvamaa sekä vihreiden Alviina Alametsä ja Heidi Hautala. Vihreiden Ville Niinistö oli poissa, ja tyhjää äänesti vasemmistoliiton Silvia Modig.

VASTAAN äänestäneen Pietikäisen mukaan kaavailtu asetus huomioi liian huonosti kiertotalouden. Suurissa hankkeissa pitäisi olla huolellinen harkinta valitusoikeuksineen, hän katsoo.

Strategiseksi katsottujen hankkeiden luvituksen pitäisi valmistua kaavaillussa sääntelyssä kahdessa vuodessa. Luvat myönnettäisiin yhä kansallisella tasolla.

Pietikäinen kuitenkin epäilee ylioikeuteen edenneiden tapausten perusteella, että lupien epääminen osoittautuu hankalaksi. Kyse on riittävän näytön saamisesta luvan epäämiseksi.

– Meillä ei ole riittävää kahvaa, mihin tarttua, hän havainnollistaa.

ASETUKSEN puolustajien puheissa painottuvat tyypillisesti Kiina-riippuvuuden purkaminen, velvollisuus olla dumppaamatta kaivosteollisuuden haittavaikutuksia kehittyviin maihin sekä uudet taloudelliset mahdollisuudet.

Esimerkiksi Heinäluoma painottaa Kiina-kulmaa ja vastuun kantamista kaivannaisten hankkimisesta.

-  Kyllä meidän pitää itse ratkaista nämä lupa-asiat lainsäädäntömme mukaisesti. Kun meillä on huolia siitä, miten kaivokset täyttävät ympäristövelvoitteensa, niin se on meidän käsissä. Ei siinä tarvitse vilkuilla Brysseliin.

Suomessa kaivoslaki on uudistettu vastikään, ja uusi laki astui voimaan kesäkuun alussa.

Myös RKP:n Torvalds penää länneltä niin ikään vastuuta omasta ympäristöpolitiikastaan. Sekä Torvalds että Heinäluoma katsovat, että jos kotimaan lainsäädännössä on löperyyttä, sitä on päivitettävä.

Mikko Gustafsson / STT