Jäsenmailla voi jatkossakin olla todistuksen ohella omia lisävaatimuksiaan, jotka matkustajan itse täytyy selvittää.

Euroopan unionin yhteinen koronatodistus ei vielä takaa kansalaisille pääsyä jäsenmaihin, kun todistuksen on tarkoitus tulla voimaan heinäkuun alussa ja jäsenmaiden ottaa se käyttöönsä elokuun puoliväliin mennessä.

Jäsenmaat päättävät jatkossakin itsenäisesti siitä, edellyttävätkö ne esimerkiksi vain yhden tai kaksi rokoteannosta maahanpääsyyn, kertoo rokotustodistuksen käyttötarkoituksista vastaava ylilääkäri Paula Tiittala sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM).

Mitä sitten koronatodistus kertoo vastaanottajamaan maahantulovirkailijalle?

–  EU:n koronatodistukseen kuuluu kolme tietosisältöä – tieto henkilön saamista koronarokotuksista, negatiivinen koronatestitulos ja todistus sairastetusta koronataudista, kertoo STM:n johtaja Minna Saario koronatodistuksen teknisestä puolesta.

Suomessa tiedot annetuista koronarokotuksista saatiin Omakanta-palveluun viime viikolla. Kaksi muuta tietosisältöä on Saarion mukaan tarkoitus lisätä Omakantaan heinäkuun puoliväliin mennessä.

–  Tässä haetaan sitä, että todistuksen pitää kelvata näytöksi niistä asioista, jotka se sisältää, Saario kertoo koronatodistuksen kelpuutuksesta eri maiden kesken.

Lisäksi rajaviranomaisten on mahdollisimman helppo kontrolloida maahantulijoiden esittämiä todistuksia, kun ne ovat EU-maissa yhdenmukaisia.

–  Se hyöty siitä on, kun ihmiset käyttävät digitaalista todistusta, että todistusten antajaorganisaatioista synnytetään EU-tasoinen tietokanta. Tarkastuksen yhteydessä nähdään, että todistus on aito eikä väärennetty, Saario toteaa.

Suomessa Rajavartiolaitoksen on tarkoitus saada toimivalta koronatodistusten tarkistamiseen, ja tarkistus tapahtuisi koneellisesti.

Todistuksen kolmesta tietosisällöstä esimerkiksi negatiivinen testitulos ei saisi olla liian vanha, Saario kuvailee.

–  Periaatteessa voi olla niin, että näkyy vihreä valo, kun jokin tietty kriteeri on kunnossa. Siihenkin tehdään oma sovellus ja koulutetaan tarvittavat tahot, hän sanoo.

Jos siis eri EU-maiden kohdalla on vaihtelua sisäänpääsykriteereistä, päivittyykö ajantasainen matkustustieto johonkin yhteiseen tietokantaan, vai jääkö kokonaan yksittäisen kansalaisen vastuulle selvittää eri maiden sisäänpääsykriteerit?

–  Tieto päivittyy muun muassa Re-open EU -sivustolle, mutta jokaisen matkustajan tulee silti itse aktiivisesti ottaa selvää, mitä kohdemaa edellyttää, sanoo ylilääkäri Tiittala.

Kyseistä sivustoa kehitetään hänen mukaansa jatkuvasti.