SDP:tä on syytelty etenkin kokoomuksen suunnalta kiihtyvään tahtiin siitä, että demarijohto panttaa linjauksiaan ja puolueen omia vaihtoehtoja. Lappeenrannassa avattiin muun muassa terveisiä budjettiriiheen, mutta moneen kysymykseen vastattiin yhä ”kerromme tästä sitten myöhemmin”.

On ymmärrettävää, ettei pajatsoa haluta tyhjätä ennen aikojaan, etenkin kun kannatus kasvaa muutenkin kohisten, hallitus on yhä epäsuositumpi ja seuraaviin eduskuntavaaleihinkin aikaa yli 1,5 vuotta.

Jossain tulee kuitenkin raja vastaan – eikä kyse ole vain johdon lausunnoista.

Tämä korostui kesäkuukausina, jolloin esimerkiksi Taloussanomien ja Ylen uutisointiin siitä, miten työttömyysturvan suojaosan poisto on – täysin odotetusti – lisännyt työttömyyttä, reagoitiin välittömän ärhäkästi niin puheenjohtajien Minja Koskelan (vas.) ja Sofia Virran (vihr.) kuin useiden muiden edustajien suulla.

On toki tiedossa, että SDP vastusti suojaosan poistoa ja teki sen selväksi koko lainsäädäntöprosessin ajan. Mutta politiikan tekijöiden, toimittajien ja aktiiviseuraajien perspektiivi on erilainen kuin ”normaalien” ihmisten.

Heille tällaiset hiljaisuudet voivat näyttäytyä signaalina siitä, ettei SDP:ssä pidetä vaikkapa suojaosan poistoa tärkeänä eikä välitetä siitä, mitä se käytännössä jo valmiiksi epävarmassa talous- ja työllisyystilanteessa tarkoittaa. Ja niin on, jos siltä näyttää.

Epäviralliset kommentit demarileiristä kuittasivat tilanteen sillä, että vasemmistoliitto ja vihreät ovat ”pikkupuolueita, jotka voivat räksyttää vapaasti vailla vastuuta”. Tosin epävirallisesti myönnettiin sekin, että SDP:n päätöksenteko- ja viestintäkulttuuri on edelleen ”aika hidas, kankea ja ylipäätään pompöösi koneisto”.

MUITAKIN vastaväitteitä on helppo keksiä.

Eikö ihmisillä ole oikeutta irrottautua ja lomailla rauhassa (jos siis palkallista viikkojen lomaa onnekkaasti on, yhä useammalla ei ole) – etenkin kuormittavasta, monenlaisten paineiden alaisesta ja jatkuvan julkisuuden keskellä tehtävästä eduskuntatyöstä?

On, ja se on jaksamisen ja päätöksentekokyvyn kannalta hyvinkin suotavaa. Aina on myös parempi vetää omaa linjaa kuin peesata muita, tiedottamisessa ei ole järkeä vain tiedottamisen vuoksi eikä medioilla tietenkään ole mitään velvollisuutta tarttua jokaiseen avaukseen.

Entä kannattaako etukäteen paljastaa kaikkia kortteja, kun hallituspuolueet niitä suureen ääneen vaativat – vain että pääsisivät vesittämään ne ja ampumaan ideat alas?

No, mitäpä lototaan?

Pitääkö jokaiseen poliittiseen ränttäykseen saati sosiaalisen median niin sanottuun kohuun reagoida?

Ei taatusti, ”kyä mailma ääntä vetää ja viita paskaa” – ja somepuheen ylivalta politiikassa(kin) on muutenkin tarpeeksi vahingollista.

MUTTA mikään ylläolevasta ei muuta sitä, että politiikassa, yhteiskunnassa ja viestinnässä asiat ovat myös sitä, miltä ne näyttävät.

Pahemmin edes kärjistämättä: jos SDP haluaa vedota muihinkin kuin ydinkannattajiinsa eli vakityössä oleviin palkansaajiin, velattomat asunnot ja kesämökit omistaviin eläkeläisiin ja puoluetta suku- tai muiden yhteisöperinteiden mukaan äänestäviin, sen pitää osoittaa ymmärtävänsä muidenkin elämää, sen ongelmia ja olla kiinnostunut niiden ratkaisemisesta. Tai ainakin helpottamisesta.

Tämä pätee muun muassa opiskelijoihin, työttömiin, maahanmuuttajiin, akateemisiin moniala- ja silpputyöläisiin, alustatalouden toimijoihin, itsensätyöllistäjiin ja muihin yksin- ja pienyrittäjiin – tai ihan vain kaikkiin, jotka kokevat suomalaisen työelämän ja yhteiskunnan muuttuneen loputtoman kurjistuksen, kiristyksen, irtisanomisten, leikkaamisen, lannistamisen ja rankaisun pesäkkeeksi, jossa mahdollisuuksia ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta ei edes haluta tarjota eikä antaa.

Kun sille etsitään vaihtoehtoa, voi olla hyvin tärkeää, että äänestäjällä on useampi ja jatkuva muistijälki hänen puolelleen asettumisesta ja vallitsevien poliittisten valintojen seurausten sekä niiden aiheuttaman todellisuuden ymmärtämisestä. Ja sen kertomisesta, että näin ei olisi mikään pakko toimia ja toisin voi tehdä.

Joskus se voi tarkoittaa niinkin yksinkertaista asiaa, että puolueesta nostetaan esille suojaosan poiston tunnetut ja etukäteen tiedossa olleet seuraukset. Vaikka sitten keskellä heinäkuuta.