Omaa identiteettiään Tuppurainen kuvaa vahvasti pohjoissuomalaiseksi. Mikä oululaiset erottaa muista suomalaisista?

– Kyllä se on sellainen oululainen asenne, vastaus tulee viipymättä.

– Oululaiset ossaa olla ölövinä.

Asioihin suhtaudutaan oikeassa mittakaavassa ja tiedetään, että seuraavana päivänä kaikki voi olla jo ihan erilailla, Tuppurainen selvittää.

Hänen mukaansa oululaiselle asenteelle tyypillistä on myös pragmaattisuus, käytännönläheisyys. Asioihin suhtaudutaan ratkaisuhakuisesti, asiat on tehty selvitettäviksi.

– Meillä Pohjois-Pohjanmaalla on aina ajateltu, että me hoidamme oman tulevaisuuden tekemisen itse. Emme odota, että jostain Kehä kolmosen eteläpuolelta tulisi aina apu ja ratkaisu.

Tuppuraisen kaksi vuotta sitten alkanut ministerikausi on ollut vaiherikasta aikaa. Matkustamista eurooppaministerille kertyi alussa ”epätavallisen paljon”. Brysseliin tai Strasbourgiin lennettiin jopa kolmastikin viikossa. Siinä välissä ministeri yritti käydä kotona Oulussa.

Sanna Marinin noustessa pääministeriksi Tuppuraisen ministerinsalkkuun tuli lisää painoa. Hän sai vastuulleen myös valtion omistajuusohjauksen.

Sitten iski korona ja matkustaminen loppui kuin seinään. Eurooppaministerien kokoukset muuttuivat videotapaamisiksi.
Videokokouksissa valmiiksi kirjoitettujen puheiden pitämistä Tuppurainen kuvailee lähinnä kärsimykseksi.

– On mahdotonta eläytyä, kun vastassa on vain musta kameransilmä eikä ruudun takaa saa mitään palautetta.

Myös kaikkinainen epävirallinen seurustelu, kuulumisten vaihto, small talk jäi pois.

– Nyt kun taas on tapaamisia, huomaa, että välillä ollaan lähes riehaantuneita siitä, miten ihanaa on taas nähdä. Sen tuntee, miten inhimillinen vuorovaikutus energisoi.

Toisaalta alkukankeudesta päästyä videoneuvotteluissa pystyttiin tekemään isojakin päätöksiä. Päätettiin esimerkiksi aloittaa Pohjois-Makedonian ja Albanian liittymisneuvottelut.

Tuppurainen uskoo, että etätapaamisia tullaan myös EU-kokouksissa jonkin verran jatkamaan. Etäyhteydet tulevat säästämään aikaa niinikään kansanedustajan työssä. Ne helpottavat asioiden hoitoa esimerkiksi hänen omassa pohjoisessa vaalipiirissään, jossa kuntien välillä etäisyyttä saattaa olla 300 kilometriä.

Kuva Jani Laukkanen.

Euroopan nykyhetkeä Tuppurainen luonnehtii ”seisomiseksi vedenjakajalla”. Hän sanoo, että nyt emme saa ”ajautua synkille vesille”.

Kansalliskonservatiiviset, nationalistiset arvot nostavat taas päätään monessa maassa. Euroopan unionia yritetään horjuttaa niin ulkoa kuin sisältä päin. Venäjä on selkeästi ilmaissut tavoitteensa olla ideologinen vastavoima läntisille arvoille. Puola ja Unkari on ajautunut kiistoihin unionin kanssa.

– Tässä on tärkeätä nähdä, etteivät jäsenmaat ole toisiaan vastaan. Vastuussa ovat poliittiset hallitukset, Tuppurainen sanoo.

Puolassa ja Unkarissa hallitus on valinnut linjan, joka kyseenalaistaa EU-jäsenyyden mukanaan tuomat velvoitteet ja yhteiset perussopimuksiin kirjatut arvot. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki puolalaiset ja unkarilaiset olisivat samaa mieltä valtaapitävien kanssa. Mielipidemittauksissa maiden kansalaisista enemmistökin yhä kannattaa EU-jäsenyyttä.

– Mutta EU ei myöskään ole mikään pakkoyhteisö, Tuppurainen korostaa.

Häntä hirvittävät perussuomalaisten ”irvokkaat vertaukset”, että EU toimisi kuin Neuvostoliitto. Unionihan ei vieritä panssareita sen enempää Varsovaan kuin Budapestiinkaan vaihtaakseen maan demokraattisesti valitun hallituksen, Tuppurainen muotoilee.

– Me toimimme niillä oikeusvaltiovälineillä joita Euroopan unionilla on. Mutta se vaatii aikaa ja se vaatii kärsivällisyyttä.

ARVOT. Ne tulevat yhä uudelleen esiin Tuppuraisen puheessa. Niiden puolesta on taisteltava. Uupumatta.

Hän sanookin olevansa ylpeästi idealisti.

Tuppurainen korostaa, että sellaiset arvot kuin ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio eivät ole yksistään Euroopan unionin ja länsimaiden omaisuutta. Ne ovat universaaleja, yleismaailmallisia arvoja, jotka kuuluvat kaikille maailman ihmisille.

– Näihin arvoihin ovat kaikki maat YK:n ihmisoikeusjulistuksessa ja ihmisoikeussopimuksessa sitoutuneet.

Hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkkojen tärkeyden Tuppurainen on saanut kokea omassakin elämässään.

– Olen aika vähävaraisesta perheestä itsekin. Meitä oli viisi lasta ja olen perinyt vaatteeni sisaruksiltani. Alaluokkalaisena jaoin mainoksia rahoittaakseni omat harrastukseni.

Kun nuoruuden avioliitto päättyi eroon, subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli pelastuksena nuorelle työttömälle kahden lapsen äidille.

– Jos lapsilla ei olisi ollut päivähoitopaikkaa, ei työnhausta olisi tullut mitään.

DEMARINAISTEN puheenjohtajana Tuppurainen on toiminut vuodesta 2014. Järjestö juhli viime kuussa 120-vuotistaivaltaan.

– Vaikka miehet ottavat kasvavassa määrin vastuuta perheen hoidosta ja hoivasta, niin naisille hyvinvointivaltio on edelleen se paras tuki ja turva.

Kansainvälisesti verkottuneella äärioikeistolla on eri maissa omia kansallisia piirteitä. Tuppuraisen mukaan on kuitenkin yksi asia, mikä sitä yhdistää. Se on naisviha.

– Se on tutkimuksin myös osoitettu ja sen näkee tuolla verkon pimeissä il­miöissä.

Suomessakin pahin epäkohta liittyy Tuppuraisen mukaan naisvihaan ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.

– On sanoinkuvaamattoman murheellista, että yhä edelleen naisten täytyy pelätä syyllistämistä siitä, ovatko he omalla pukeutumisellaan provosoineet sek­suaaliseen väkivaltaan.

Naisia uhkaa myös perheväkivalta ja lähisuhdeväkivalta.

Suomessa tarvitaan lisää turvakotipaikkoja, ja tähän Marinin hallitus on myös sitoutunut. Nyt turvakoteja ei ole edes kaikissa kunnissa.

Kohdellaanko naispolitiikkoja Suomessa erilailla kuin miespolitiikkoja?

– Jos ajatellaan meidän 35-vuotiasta pääministeriperheenäitiä, niin kyllä häneen kohdistuva arvostelu on välillä kovin raakaa.

Mutta, on osa miehistäkin saanut rajua ja karkeaa kritiikkiä osakseen. Tästä esimerkkeinä Tuppurainen mainitsee pääministereinä toimineet Alexander Stubbin ja Juha Sipilän.

– Poliitikkoja ylipäätään kohdellaan raadollisesti.

Toisaalta naisia kohtaan odotukset ovat aina suuremmat. Jotenkin ei näytä olevan oikeata tapaa olla naispäättäjä.

– Ei saa olla liian tunteellinen, koska se osoittaa heikkoutta. Mutta jos on tunteeton, se se vasta huonoa on. Silloin on kylmä uraohjus, joka ajattelee vain omia etujaan.

TUPPURAINEN on EU:ssa huomannut, miten jäsenmaatkin ovat eri vaiheissa tasa-arvon suhteen.

Sanna Marinin asema herättää paitsi ihailua, myös kummeksuntaa.

– Monissa maissa EU:n sisälläkin on aika mahdotonta ajatella todellisuutta, jossa maata johtaa 35-vuotias nainen tai että maan päähallituspuolueiden kaikki puheenjohtajat olisivat naisia, Tuppurainen sanoo.

Hänen mukaansa Suomi on tässä muutoksen airut, mitä hän pitää innostavana.

Lue Tytti Tuppuraisen koko haastattelu Demokraatista 21/21.