Yllätys oli suuri Lindtmanille ja varmaan aika lailla kaikille tulosiltaa seuranneille.

Lindtmanin ensimmäiset tai tulkinnasta riippuen toiset vaalit SDP:n puheenjohtajana päättyivät pettymykseen. Sitä kukaan tuskin kieltää.

Kyselyt olivat ennakoineet SDP:lle selvää vaalivoittoa ja varsin todennäköistä lisäystä myös puolueen paikkamäärään EU-parlamentissa.

Tulee siis nykyiset kaksi paikkaa. Vain kaksi, ajattelee varmasti moni demari.

KIRJOITIN varoituksen sanan pari päivää ennen vaaleja, että matala äänestysprosentti saattaa uhata SDP:n vaalimenestystä.

Näinkin näyttää käyneen. Äänestysprosentti laski viime vaaleista.

Etukäteen laskettiin, että kolmas paikka olisi irronnut varmasti 17-18 prosentin kannatuksella. Laskin itsekin, että sen SDP myös saa, vaikka gallupien yli 19 prosentin lukemat eivät vaalimatematiikkaa analysoivalle näyttäneetkään todennäköisiltä.

Liian moni demareita kannattava ei äänestä eurovaaleissa.

Myönnän silti auliisti, etten osannut haarukoida vasemmistoliiton Li Anderssonin sensaatiomaisen menestyksen voivan uhata nähdyllä tavalla SDP:tä.

Tästäkin lienee kuitenkin kyse SDP:n odotettua pienemmässä äänimäärässä.

Anderssonin ennätyspottiin lukeutunee suuri määrä myös SDP:lle joissain toisissa vaaleissa menneitä ääniä.

SDP lähti vaaleihin maan suosituimpana puolueena. Ylen tällä viikolla julkistamassa kyselyssä puoluetta kannatti 23 % vastaajista.

Eurovaalien tulos on SDP:lle siis jälleen kerran selvästi matalampi kuin mikä puolueen yleiskannatus on.

SDP:n listaa moitittiin ennen vaaleja ainakin jossain määrin nimettömäksi, vaikka sillä oli edellisten vaalien ääniharava ja tukku kansanedustajia.

Olisiko sitten tässä tilanteessa, Li Anderssonin suosion edessä, kukaan muu kuin Sanna Marin voinut taistella punavihreän kansanosan äänistä vastaavalla tavalla?

SDP:n listan tunnetuimmat nimet olivat Eero Heinäluoma ja Maria Guzenina. Takuuvarmoja ja liki kaikkien tunnistamia poliitikkoja. He myös menivät läpi.

Heidänkin äänensä taisivat tulla ennen kaikkea oman kuplan sisältä, ei ulkopuolelta, kuten Anderssonin tapauksessa näyttää tapahtuneen.

JOKU voi pohtia sitäkin, toimiko vaalikärjeksi nostettu laitaoikeiston vastustaminen.

Pitkälti saman teki nimittäin vasemmistoliitto, joka nappasi kaksi paikkaa lisää.

On pakko myöntää, että ainakin Li Andersson teki sen paremmin.

Viime eurovaalien tulos 14,6 % sentään ylitettiin niukin naukin, mutta se on laiha lohtu SDP:lle vaalisunnuntaina.

Tuloksen karvautta korostaa vielä se, että vertauslukujen ensimmäiselle varasijalle jää SDP:n Ville Merinen.

Yksi sija ylemmäs ja vaalitulos tuntuisi erilaiselta.