Kun leikkauksista on tässä viime päivinä kovasti puhuttu, muistutanpa mieleen Jyrki Kataisen (kok) hallituksen toteuttaman puolustusvoimauudistuksen 2010-luvun alusta. Sana leikkaus oli silloin tosin naamioitu muotoon uudistus.

Leikkaus ja supistushan se oli, sisältäen vuonna 2012 muun muassa kuuden varuskunnan tai joukko-osaston lakkauttamisen. Onhan sekin toki myös uudistamista.

(Iltalehden ikimuistoisen lööpin mukaan uudistuksen julkaisupäivänä 9.2. 2012 ”kaikki meni”.)

Iltalehti kysyi leikkauspäivänä 9.2.2012: romahtaako puolustus?

Leikkaustarpeen syynä ei kuitenkaan ollut, että puolustusvoimien järjestelmä olisi vaurastunut ylisuureksi rahasyöpöksi. Päinvastoin, leikkausten takia kurjuutta jouduttiin jakamaan myös sinne, missä oli eletty niukkuudessa ja säästäväisesti jo aiemminkin.

Jotenkin tästä tuli mieleen Yleisradio, jonka johto on protestoinut yhden presidenttiehdokkaan haluamia jättileikkauksia. Ei Ylekään varmasti ehdota itselleen leikkauksia, vaan jonkun muun se on tehtävä.

(Enkä ota tällä kantaa Ylen rooliin tai toimintaan, saati väitä Yleä mitenkään tarpeettomaksi.)

Ei 2010-luvulla yhteiskunnassakaan yleisesti tuumittu, että puolustusvoimat olisi tarpeeton. Saattoi vihervasemmistossa sellaistakin ajatusta toki olla, mutta päätavoitteena kaikilla eduskuntapuolueilla oli valtion huvenneiden varojen säästäminen.

NUMEROT ja säästöjen toteutumat olivat tuolloin karuja. Vuonna 2013 Suomen puolustusbudjetti oli vielä 1,47 prosenttia bruttokansantuotteesta. Seuraavana vuonna osuus laski 1,36 prosenttiin.

Samaan aikaan 2014 materiaalihankinnat jäivät 31,4 prosenttia pienemmiksi kuin edellisvuonna.

Ennen uudistusta vuonna 2011 kertausharjoituksissa koulutettiin 27 000 reserviläistä. Vuosina 2012-2013 määrä jäi kahteen tuhanteen.

(Reserviläisten ammattitaidon ylläpitäminen jäi leikkausvuosina pelottavan paljon vapaaehtoisuuden varaan. Kuten tässä Demokraatin jutussa kerrotaan, vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta tarjoava MPK oli tällöin paljon vartijana.)

NÄISTÄKIN leikkauksista huolimatta puolustusvoimat pysyi pystyssä, oli valmis täyttämään tehtävänsä ja uskoi koko ajan tulevaisuuteensa.

Säästölinja jatkui puolustusvoimissa vielä Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan sodan alkamisen jälkeenkin. Opittiin tekemään vähemmällä rahalla monia asioita eri tavalla, modernimminkin.

Vasta vuosina 2018-2019 määrärahat alkoivat nousta, ja syksyllä 2021 uskallettiin jo tehdä HX-hävittäjäpäätös. Kevään 2022 jälkeen tilanne on ymmärrettävästi jo täysin toisenlainen.

LEIKKAUKSET ovat aina monilla tavoilla kipeitä. Mutta niiden hyvä puoli on, että ne pakottavat organisaatioita priorisoimaan, pohtimaan mikä ydintoiminnoissa on tärkeintä.

Kaikissa organisaatioissa ja laitoksissa on aikojen myötä syntyneitä rönsyjä, päätehtävän hoitamisen kannalta jopa tarpeettomia toimintoja ja tapoja.

Niiden on helpompi antaa olla mukana, eikä turhistakaan asioista tule luovuttua, jos määrärahoja tulee joka vuonna automaattisesti lisää.

Leikkauspakko voi patistaa tekemään valintoja ja keskittymään olennaiseen, siihen mistä ei kerta kaikkiaan voi tinkiä.

Kaikkea kivaa olisi toki mukavaa voida tehdä – ja tehdäänkin, säästöjen aikana ja niiden jälkeen.