Kaikkien puolueiden ja kansanedustajien tavoitteena on päästä vaikuttamaan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Parhaiten se onnistuu hallituksesta.

Vuoden 2023 eduskuntavaalit olivat SDP:lle voitokkaat. Vielä voitokkaammat ne olivat kokoomukselle ja perussuomalaisille. Lähtökohtaisesti on hyvä tapa, että vaalien voittajat saavat mandaatin hallitukseen ja että toteutetaan enemmistöhallitus.

Mutta eihän se riitä – myös arvoilla ja hallitusohjelmalla on suuri merkitys. Jossain menee raja, aina. Ei ole kestävää, jos vallankäyttö olisi pelkkää taktiikkaa.

Vaalien välillä tehtyjen kannatusmittausten tulokset aaltoilevat kuukaudesta toiseen. Totta kai maistuu hyvältä, että SDP on taas palannut gallupien kärkeen.

Saattaa olla, että puolueen johdon moniäänisyydestä on ollut tässä hyötyä. Jos taas ryhdytään spekuloimaan sisäisestä valtataistelusta, se voi rajoittaa avointa mielipiteenilmaisua ja vähentää kannatusta jatkossa.

SDP:n johto on valittu melko äskettäin. Ei nyt lähdetä horjuttamaan sitä. Luottamusta ja kykyä kompromisseihin tarvitaan kaikissa käänteissä. Se on vähän kuin laittaisi säästöjä pankkiin.

NYT KUN SDP on oppositiossa, voisimme iloita siitä, että yksittäisellä kansanedustajalla on nyt enemmän ”ilmatilaa” kuin ollessamme hallituksessa.

Ensikertalaisia kansanedustajia on nyt SDP:ssä lähes kolmannes, kolmetoista. Olisiko helpompaa, jos ensimmäinen kausi päästäisiin kokemaan ”hallituksen saappaissa”?

On nääs helpompi höllentää kuin kiristää. Tässä ajattelen tietysti ryhmäkurin merkitystä; sitä pitää opetella ja se pitää oppia.

Oppositioon jättäytyminen 2023 oli monille kansanedustajille kova isku. Toipumisaikaa on ollut toivottavasti jo riittämiin. Käytetään seuraavat vuodet SDP:n linjan kirkastamiseen. Enemmän faktaa, vähemmän populismia, please!

Otan tässä vain yhden esimerkin, päivähoidon ja koulutuksen rahoituksen. Tarjolla on paljon vertailuprosentteja aiempiin budjetteihin, mikä ensinäkemältä todella huolestuttaa.

Aika näkymättömiin on mediassa kuitenkin jäänyt keskustelu siitä, kuinka esimerkiksi päivähoidon ja koulutuksen rahoitus on vuosien varrella kehittynyt ikäryhmien lukumäärään verrattuna. Aleneviin syntyvyyslukemiin pitää reagoida, että suhteellisuudentajumme herää.

OLEN JO PITKÄÄN seurannut eduskunnan ja hallituksen toimia vain kyselytuntien, uutisten ja ajankohtaisjuttujen kautta.

Koko ajan nähdään uusia takinkäännöksiä. Se iskee kuin ihme jokaiseen puolueeseen, jotka loikkaavat hallituksesta oppositioon tai päinvastoin.

Omana aikanani eduskunnassa naureskeltiin, että helppoahan näiden hyödyntäminen on: luetaan kantaansa vaihtaneiden kansanedustajien ja puolueiden aiempia puheita, ja heikennetään näin heidän uskottavuuttaan.

Kannattaa vain muistaa, että moni kannanvaihdoista kohuaminen voi vuorollaan osua omaankin puolueeseen.

Siksi tuo kiihko muistuttaa jatkuvasti menneistä ei minusta vaikuta kovin fiksulta. Kyselytunneilla ja laajemminkin politiikassa olisi parempi pitää katse lujasti tulevaisuudessa.

Eduskunnan kyselytunnit ovat usein kiinnostavia, mutta aika hälyisiä. Arvostaisin suuresti, jos eduskunnan keskustelukulttuuria parannettaisiin edelleen. Toista mielipidettä edustavia pitää kunnioittaa – heilläkin kun on perustelunsa teoilleen.

Eduskunnan soisi olevan hyvän käytöksen esimerkki koko kansalle.

SDP:llä on kunniakas historia. Kannatus vaihtelee, kuitenkin melko siedettävissä rajoissa. Se mikä menee alas, tulee ylös ja päinvastoin.

Nyt SDP on matkalla ylöspäin. Se innostaa jäseniä ja kansalaisia.

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja v. 1991-2003 Vaasasta.