Asiantuntija tyrmää tämän pakolaisstatuksen haavoittuvuuden ja humanitäärisen työn periaatteen vastaisena.

SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar pitäisi toimintaa moraalittomana.

Perussuomalaiset pyrkivät Helsingin Sanomien tietojen mukaan valikoimaan Suomen ensi vuonna ottamia kiintiöpakolaisia uskonnon perusteella.

Sisäministeri Ranne ei halunnut kommentoida HS:lle asiaa sen keskeneräisyyden vuoksi.

Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah (kd.) eivät kommentoineet asiaa Demokraatille eduskunnassa.

Suomi on ensi vuonna ottamassa 500 kiintiöpakolaista, jotka valitaan YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n tarjoamasta joukosta. Sisäministeriön valmistelussa olevaa pohjaesitystä on määrä käsitellä hallituksen sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoidon ministerityöryhmässä lokakuun lopulla.

Helsingin Sanomien uutisoimat tiedot tuntuvat saavan vastakaikua ainakin kansanedustaja Päivi Räsäseltä.

Entinen sisäministeri Räsänen (kd.) ehdotti kristittyjen kiintiöpakolaisten suosimista jo vuonna 2010 toimiessaan kristillisdemokrattien puheenjohtajana.

Räsänen kertoo Demokraatille perustelleensa ajatustaan sopeutumisella suomalaiseen yhteiskuntaan.

– Täytyy valikoida niitä kiintiöpakolaisia, joilla on parhaat edellytykset sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Tätä valikointiahan tehdään. Monet maat valitsevat hyvin selkeästi tällä perusteella. Pakolaisleirit ovat täynnä ihmisiä ja sieltä joka tapauksessa jollain kriteereillä valitaan. Sitten meillä on kokemusta erilaisista pakolaisryhmistä. Toiset sopeutuvat paremmin ja toiset huonommin.

Onko jotakin näyttöä siitä, että kristillisistä maista tulevat sopeutuvat paremmin?

– Silloin kun olin itse sisäministeri ja sitä siellä selviteltiin, niin kyllä siitä oli. Luulen, että tämä on vähän arkaluontoinen aihe tutkia. Enkä nyt tässä uskalla ryhtyä luettelemaan maita mistä sopeudutaan paremmin ja mistä huonommin. Mutta kyllä siitä on ihan kokemusperäistä tietoa, Räsänen väittää.

RÄSÄNEN nostaa esiin myös seurakuntien roolin kotoutumisessa. Paikallisseurakunnat saattaisivat hänen mukaansa edesauttaa sitä, etteivät kaikki pakkaudu pääkaupunkiseudulle.

– Seurakunnat on paikka, joissa löytyy ystäviä, joiden kautta voi integroitua yhteiskuntaan. Löytyy verkostoja ja ihan käytännössä tämmöistä voi nähdä. Siinä mielessä meillä on kuitenkin kristillisiä seurakuntia ympäri Suomea.

– Jos ajattelee maailmanlaajuisesti, kristityt ovat suurin vainottu ryhmä. Kyllä siellä porukkaa riittää, Räsänen myös toteaa.

Sopeutuvuuden rinnalle toiseksi kriteeriksi Räsänen nostaa heikossa asemassa olevat pakolaiset kuten naiset, lapset, vammaiset ja vanhukset.

Et tiedä hallituksen sisäisestä keskustelusta?

– En tiedä. Minulla on sellainen käsitys, ettei sellaista ole edes käyty.

PERUSSUOMALAISTEN eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä ei halua kommentoida mediatietoja.

Mäkelän mukaan tiedot kalskahtavat puolitarkoitukselliselta vuodolta, jolla yritetään luoda eripuraa.

– Hallitus tekee päätöksensä vastuullisen virkamiesvalmistelun pohjalta. Sitten ne päätökset tehdään, kun ne ovat valmiita. En osaa ottaa niihin tietoihin sen enempää kantaa.

– Ylipäänsä olisin sitä mieltä, että kenenkään uskontoa tai etnisyyttä tai mitään muuta erittelemättä, pakolaisten ottamisessa pitäisi pyrkiä sellaiseen ajatteluun niin kuin monilla mailla onkin, että ne ihmiset, jotka tulevat tänne, poimitaan ja valikoidaan sen mukaan, millaiselle osaamiselle ja tekijällä meille on tarvetta. Sekin nähtäisiin osana työperäistä, hyötyperäistä maahanmuuttoa se kiintiöpakolaisten ottaminen, Mäkelä esittää.

– Olen ymmärtänyt, että monet maat tekevät näin, että menevät pakolaisleiriltä poimimaan jotain osaajia, mitä tarvitsevat. Tällaiseen kyllä kannustaisin hallitusta toiminnassaan.

Mäkelä sanoo, että hänen maalaisjärkensä mukaan pakolaiskiintiön pieneneminen antaa paremmin mahdollisuuden hänen kuvaamaansa työperäiseen poimintaan.

– Voidaan tehdä enemmän sellaisia täsmähankintoja sieltä. Siellä varmasti löytyy kyllä sellaisiakin ihmisiä, joista on nettomerkkistä hyötyä Suomen kansantaloudelle ja kestävyysvajeen ratkaisulle. Jos sellaisia saataisiin poimittua, se voisi olla myönteistä, jos kerran halutaan ottaa kiintiöpakolaisia kuitenkin.

Kun häneltä kysyy eikö tästä seuraisi syrjintää, hän sanoo, että ei, jos ihmisiä katsotaan osaamisen perusteella.

– Eihän osaaminen ole syrjintäperuste.

RKP:N puheenjohtaja, opetusministeri Anders Adlercreutz toteaa, että kun puhutaan pakolaisista ja kiintiöpakolaisista, kriteeri tietenkään ei niinkään ole uskonto vaan se, miten uhkaavassa tai millaisessa asemassa ihminen on.

Hän painottaa yhteistyötä kiintiöpakolaisten valinnassa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n kanssa. Prosessissa UNHCR määrittää, ketkä tarvitsevat eniten apua.

Adlercreutz ei ole tietoinen siitä, että perussuomalaisessa puolueessa olisi aikeita valikoida kiintiöpakolaisia uskonnon perusteella. Hän on lukenut asiasta lehdestä.

Kysyttäessä eikö tämä olisi syrjintää, Andersson vastaa, että pakolaisuudesta puhuttaessa uskonto voi olla alueesta riippuen asia.

– Muslimi voi olla jollakin alueella haavoittuvassa asemassa, kristitty toisessa, buddhalainen toisessa ja hindulainen toisessa. Siihen voi tietty liittyä sellaisia aspekteja, mutta sehän on aina paljon laajempi arviointi kuin pelkästään uskontopohjainen.

Mäkelän ideaan kiintiöpakolaisten osaamisperusteisuudesta Adlercreutz sanoo, että sellaista linjausta ei ole.

– Kyllä minä katson, että tässä pääpaino tietenkin, kun lähdetään niitä arvioimaan, on se, että miten voimme ihmisiä auttaa.

SUOMEN PAKOLAISAVUN toiminnanjohtaja Annu Lehtinen sanoo, että HS:n tietoihin pohjaava kaavailu uskonnosta valintaperusteena kiintiöpakolaisia otettaessa olisi “jälleen kerran Suomen suuntaa muuttava ja käänteentekevä asia”.

Lehtinen muistuttaa, että kiintiöjärjestelmässä on ihmisiä, jotka on jo tunnistettu haavoittuvassa asemassa oleviksi ja heillä on pakolaisstatus, jonka perusteella heidät on ohjattu uudelleensijoitusjärjestelmään.

– Tämä on perustavaa laatua oleva tärkeä asia. Kyse ei ole enää ihmisistä, joiden suojelun tarvetta pitäisi enää punnita.

Vaikka Suomen kiintiöpakolaisten kiintiö on parhaimmillaankin ollut vain 1 500, se on pienestä koostaan huolimatta merkittävä. Iso painoarvo johtuu siitä, että Suomi ei korvamerkitse kiintiötään tiettyihin kansalaisiin tai tilanteisiin toisin kuin jotkut isommat maat, kuten esimerkiksi USA.

– Nyt tässä tapahtuisi se, että Suomi luopuisi kokoaan merkitsevämmästä isosta arvosta haavoittuvaisten pakolaisten osalta eli ryhdyttäisiin korvamerkitsemään, keihin kiintiötä kohdennetaan.

Se, että määrittely tapahtuisi vieläpä uskonnon perusteella, olisi Lehtisen mukaan erittäin poikkeuksellista ja samalla pakolaisstatuksen haavoittuvuuden ja humanitäärisen työn periaatteen vastaista. Sama koskisi hänen mukaansa kansalaisuuden tai vaikkapa poliittisen näkemyksen pohjalta tehtävää valintaa.

– Se, että lähdettäisiin erityisesti ajattelemaan, että meille ovat uudelleensijoittelun piirissä tervetulleita vain tietyn uskonnon edustajat, olisi merkittävä muutos.

– Kyllähän se tällaisessa tapauksessa tietenkin antaisi hirmuisen selkeän viestin siitä, että nyt ei tarkastella haavoittuvuutta enää siitä näkökulmasta kuin YK:n pakolaisjärjestön UNHCR on sen määrittänyt, vaan silloin halutaan lähteä korvamerkitsemään ihmisiä hyvin poissulkevien määritteiden kautta. Tässä poissuljettaisiin muita haavoittuvuuksia, jos uskonnon perusteella valittaisin.

LEHTINEN toteaa Suomen luottaneen YK:n pakolaisjärjestöjen arvioon, ketkä ovat erityisen haavoittuvassa asemassa ja uudelleensijoittamisen tarpeessa.

Vaikka Suomikin tekee UNHCR:n esityksen pohjalta valintaa, koskaan aiemmin ei ole todettu, että voitaisiin ottaa vastaan esityksiä vain tietystä uskontokunnasta.

Väitteisiin, että kristillisistä maista Suomeen tulevat sopeutuisivat paremmin Pakolaisavun Annu Lehtinen muistuttaa, että sopeutumisesta puhuttaessa puhutaan aina yksilöistä. Toisin sanoen sopeutuminen liittyy aina henkilön omakohtaisiin valmiuksiin mutta myös yhteiskunnan vastaanottavuuteen.

– Kategorisesti en näkisi, että voitaisiin ajatella niin, että tietyn uskontokunnan edustajat sopeutuisivat automaattisesti paremmin. Kyse on yksilöllisestä valmiudesta ja yhteiskunnan vastaanottavuudesta. Jos ajatellaan vastaanottavuutta, meillä on paljon humanitäärisiä ja työperäisiä maahanmuuttajia. Mitä viestiä lähetämme, heille jotka ovat jo Suomessa, jos tehtäisiin tämän tyyppisiä uskontoon liittyviä rajauksia haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suojelussa ja uudelleensijoittamisessa? Lehtinen kysyy.

LEHTINEN muistuttaa myös, että työperäisessä maahanmuutossa on omat reittinsä.

Kiintiöpakolaisista haavoittuvassa asemassa olevien kohdalla ei juuri puhuta ihmisistä, joilla olisi vaikkapa korkeakoulutaustaa tai edes ammatillista taustaa.

Tosin esimerkiksi Uusi-Seelanti on Lehtisen mukaan pyrkinyt rakentamaan uudelleensijoittamisen järjestelmää, joka perustuu työperäiseen uudelleensijoittamiseen.

– Se perustuu eri lainalaisuuksiin kuin haavoittuvuuksiin perustuva järjestelmä. Siinä rakennetaan ajattelua, että on olemassa monia erilaisia kiintiöitä tai uudelleensijoittumismahdollisuuksia eikä humanitäärinen väylä ole ainoa. Humanitäärinen väylä on kuitenkin äärimmäisen tärkeä sen ryhmän kohdalla, joita se koskettaa, Lehtinen painottaa.

Lehtinen tunnistaa Adlercreutzinkin kuvaaman tilanteen, jonka mukaan eri alueilla esimerkiksi eri uskonnon edustajat voivat olla erityisen haavoittuvaisessa asemassa.

– Kyllähän tällöinkin YK:n pakolaisjärjestö näiden ihmisten erityistä uudelleensijoittamisen tarvetta huomioisi. Sillä perusteella voitaisiin ohjata kiintiöjärjestelmään. Vähän epätodennäköinen tilanne olisi se, että tietyn uskonnon edustajia ohjattaisiin suuren haavoittuvuuden vuoksi kollektiivina kiintiöjärjestelmään, Lehtinen toteaa.

SDP:N varapuheenjohtaja, kansanedustaja Nasima Razmyar on kommentoinut Helsingin Sanomien tietoihin perustuvaa uutista tiedotteella.

Razmyar pitää tiedotteensa mukaan “ministerin toimesta tapahtuvaa poliittista ohjausta ja uskonnollista profilointia kiintiöpakolaisten kohdalla moraalittomana”.

Razmyar näkee väitetyn ministeri Rantasen ja ministeri Ranteen toiminnan olevan jatkoa muiden perussuomalaisten ministereiden toiminnalle hallituksessa, joka “käytännössä tarkoittaa perussuomalaisten oman maahanmuutto- ja vähemmistövihamielisen politiikan jalkauttamista hallituksen esityksiin ministeriötasolla kaikin mahdollisin keinoin”.

– Ilmeisesti molemmat ministerit, ensin Rantanen ja sitten Ranne, ovat ohjeistaneet virkamiehiä tavalla, jotta kiintiöpakolaisia ei otettaisi enää esimerkiksi Afganistanista. Ottaen huomioon Afganistanin naisten tilanteen, tämä on täysin sydämetöntä, Razmyar kommentoi mediatietoja.

– Tämä on ihmisten hädän käyttämistä oman sisäpoliittisen ja rasistisen agendan ajamiseksi. On äärimmäisen kyseenalaista ministeriltä puuttua pakolaispäätöksiin, oli kyse kiintiöpakolaisista tai turvapaikanhakijoista. Suomessa vallitsevan käytännön mukaisesti ministerit säätävät lait ja virkamiehet vastaavat operatiivisesta työstä. Yleensä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR esittää kiintiöpakolaiseksi otettavia henkilöitä, jonka pohjalta Suomen viranomaiset tekevät päätöksen, hän jatkaa.

RAZMYAR sanoo hallituksen esityksen etenemisen olevan loppupeleissä hallitusta johtavan pääministeri Orpon asia.

– Kyse on pääministerin arvovallasta. Hallitusohjelmassa on sovittu pakolaiskiintiön kohdentamisesta maassaan vainottuihin kulttuurisiin ja etnisiin ryhmiin ja leireillä erityisen huonossa asemassa oleviin – tämä esitys ei vastaa kirjausta.

– Vuonna 2010 hallituspuolueen edustaja Päivi Räsänen (kd.) ehdotti, että Suomen tulisi ottaa vastaan mieluummin vainottuja kristittyjä, mutta ehdotus torpattiin saman tien säälimättömänä ja jopa perustuslain vastaisena. Sama on edessä varmasti nytkin. Pidän itsestäänselvyytenä, ettei tällaista esitystä päästetä läpi, Razmyar päättää tiedotteensa.

Myös vihreiden kansandustaja Fatim Diarra on tiedottanut asiasta ja ottanut kantaa Helsingin Sanomien uutiseen.

– En keksi taas hetkeen nähneeni yhtä selkeää esimerkkiä syrjinnästä ja rasismista, kuin tällainen yritys rajoittaa muslimien osuutta pakolaiskiintiössä. Etenkin, kun huomioidaan Lähi-idän äärimmäisen epävakaa tilanne, Diarra sanoo tiedotteessaan.

– Erityisen raskauttavaa ja tuomittavaa tästä tekee myös se, että tässä on kyse suoraan uskontoon liittyvästä syrjinnästä. Ihminen on avun ja elämän arvoinen huolimatta siitä, mihin jumalaan hän uskoo tai on uskomatta, toteaa.