Ensin uutisoitiin ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion (ps.) Ukrainan tasa-arvoliittoumaa koskevasta päätöksestä, joka hermostutti muun muassa tasavallan presidentti Alexander Stubbin. Sitten hallituspuolueet KD ja perussuomalaiset suuttuivat ulkoministeri Elina Valtosen (kok.) käyttäytymisestä YK:n Palestiinaa koskevassa äänestyksessä.

Entinen Suomen Venäjän-suurlähettiläs Hannu Himanen ei muista lähihistoriasta vastaavia julkisia kiistoja.

– Kieltämättä ei tule mieleen, että julkisesti olisi tällä tavalla väännetty asioista hallituksen ja ulkopoliittisen johdon sisällä, Himanen toteaa Demokraatille.

– Mitä se tarkoittaa, että tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa? Sitähän tässä tietysti testataan.

Himanen ei pidä Suomen YK-äänestyksessä ottamaa Palestiina-kantaa tai Ukrainan tasa-arvoliittoumaa kokoluokaltaan sellaisina asioina, joista kannattaisi julkisesti riidellä.

MINISTERI Tavion torppaama tasa-arvoliittouma on Himasen mukaan pieni juonne Ukrainan avustamisen mittavassa kokonaisuudessa.

– Se ei suuremmin heiluta asioita suuntaan tai toiseen riippumatta siitä, mennäänkö kumppanuuteen mukaan tai ei. Tämä on hyvä esimerkki asiasta, joka ei olisi ongelma, jos se ei nousisi julkisuuteen. Nyt kun se on tullut julkiseksi, niin nyt se on ongelma.

Kiistelyn taustana on viime vuonna työnsä aloittanut keskustaoikeistolainen hallitus ja viime keväänä aloittanut presidentti.

– Ilmiselvästi ulkopolitiikan johtamiseen liittyvää rajankäyntiä uuden presidentin ja Orpon hallituksen välillä ei ole tehty. Emme tiedä millaisia pelisääntökeskusteluja tp-utvassa on ollut Stubbin kaudella, koska keskustelut eivät ole julkisia. Olettaisin, että presidentillä on ollut tiettyjä odotuksia ja käsitys siitä, miten päätöksiä tehdään ja miten tiedon pitäisi kulkea. Nyt hänen näkökulmastaan näitä perustuslakiin pohjautuvia pelisääntöjä ei ole kunnioitettu.

PRESIDENTTI Stubb ripitti ulkoministeriötä ja ministeri Taviota siitä, ettei hänelle ollut etukäteen kerrottu Ukraina-liittoumaa koskevasta päätöksestä.

Ulkoministeriön virkamieslähteiden mukaan Tavio oli perustellut tasa-arvoliittoumasta poisjääntiä sillä, että osallistuminen olisi edellyttänyt myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tukemista.

Himasen mukaan ulkopoliittisen johtamisen edellyttämää yhteistoimintaa kriisiyttää ennen muuta hallituspuolue perussuomalaisten poliittinen linja.

– Se koskee monia asioita, joista useimmat ovat sisäpolitiikan alueella. Sitten on maahanmuuton, rasismin ja ihmisoikeuksien kaltaisia kysymyksiä, jotka ovat paitsi sisäpolitiikkaa myös liittyvät mitä suurimmassa määrin kansainvälisten sopimusten soveltamiseen ja siihen, miten se nähdään osana ulkopolitiikkaa.

Presidentti Stubb puhui New Yorkissa YK:n päämajassa turvallisuusneuvostoon liittyvistä uudistusideoistaan. Himanen näkee puheen Suomen kampanja-avauksena.

– Puhe oli Suomen turvallisuusneuvoston jäsenyyttä koskevan vaalikampanjan käynnistys. Nyt on teemoja, joita tullaan viljelemään, kunnes valinta tehdään vuonna 2028.

STUBB esitti, että turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenmaan veto-oikeus tulisi poistaa. Lisäksi hän haluaisi kasvattaa pysyvien jäsenmaiden määrää viidestä kymmeneen.

Jo aikaisemmin Stubb linjasi, että Venäjän jäsenyys turvallisuusneuvostossa pitäisi Ukrainan sodan vuoksi jäädyttää.

Teemat saavat Himasen mukaan vastakaikua niiden YK:n jäsenmaiden joukossa, jotka turvallisuusneuvoston jäsenten vaalin ratkaisevat.

– Pyrkimys on, että länsimaiden ja muiden maiden vaaliryhmittymä, johon Suomi YK:ssa kuuluu, pystyisi tekemään saman kuin muut alueelliset ryhmät, jolloin ehdokkaita olisi yhtä monta kuin paikkoja. Silloin ei synny tilannetta, että ryhmän ulkopuoliset maat ratkaisevat vaalin tuloksen.

Stubbin YK-puheen aloitteet ovat Himaselle tuttuja 1980-luvulta, jolloin hän oli virkamiehenä Suomen YK-edustustossa.

– Jo silloin ongelmat olivat täsmälleen samanlaiset, kuten turvallisuusneuvoston kyvyttömyys reagoida kansainvälisiin kriiseihin tilanteissa, joissa pysyvät jäsenet ovat erimielisiä ja veto-oikeus estää päätöksenteon. Silloinkin puhuttiin YK-reformeista hyvin innokkaasti.

– On hyvä, että näistä asioista keskustellaan, mutta samalla on hyvin tarpeellista ymmärtää, että tämmöisten esitysten läpimenon mahdollisuus on aika heikko. Niiden realismin aste ei ole kovin korkea.

KESKUSTELU YK:n reformista on Himasen mukaan silti tärkeää muun muassa Venäjän Ukrainassa käymän sodan vuoksi.

Turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenistä Venäjä, Yhdysvallat, Britannia ja Ranska ovat toisen maailmansodan voittajavaltioita, joista kaikista tuli aikoinaan myös ydinasevaltioita. Kiinasta tuli turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen vasta 1971.

– YK syntyi toisen maailmansodan seurauksena. Se korvasi Kansainliiton, joka hajosi lopullisesti talvisodan syttymiseen. Silloin Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta ja liitto oli sen jälkeen toimintakyvytön organisaatio.

Himanen näkee YK:n nykytilanteessa yhteneviä piirteitä.

– Vaikka ei tulisi suursotaa, olemmeko me sellaisen ison kriisin keskellä, joka tulee mullistamaan maailmanjärjestystä myös siltä osin, että YK:n täytyy joko uudistua tai se pitäisi korvata toisenlaisella kansainvälisellä järjestöllä. Kun sanon tämän, en pidä sitä erityisen todennäköisenä, mutta historiallinen tausta on hyvä muistaa.