Kolumnit

Faktoja emme voi valita — populismi ja post-fact society ovat aikojemme suuria vitsauksia

Ella Kaverma
Ella Kaverma
Ella Kaverma

Nykypäivän poliittisessa kentässä näkyy kaksi mielenkiintoista ilmiötä: populismi ja post-fact societyn nousu. Tämä ilmenee välinpitämättömyytenä tutkittua tietoa kohtaan. Nämä ovat aikojemme suuria vitsauksia.

Suomalaiset puolueet, mukaanlukien SDP eivät ole tässä keskustelussa syyttömiä. Politiikkaa tehdessä tutkittu tieto on usein jäänyt kompromissien, vaalitaktikoinnin ja etujärjestöpolitikoinnin jalkoihin. Poliittisia päätöksiä on tehty Suomessa kautta historian puutteellisen tiedon varassa. Tästä on päästävä eroon. Kompromisseja on politiikassa tehtävä, mutta hölmöyksiin ei pidä lähteä mukaan.

Suomen verotusjärjestelmä on auttamatta liian monimutkainen, mutta emme uskalla edes puhua asiasta, koska pelkäämme, että joku suuttuu.

Suomen verojärjestelmä on erinomainen esimerkki tästä. Verolainsäädännössä on erilaisia verotukia lähes 200 kappaletta ja uusia tehdään. SDP on ollut tässä monimutkaistamisessa mukana: esimerkiksi lapsilisäleikkauksien kompensointiin tarkoitettu lapsivähennys on tehoton, kohdistuu väärin ja maksoi pelkästään hallinnon ohjelmistomuutoksina 2,5 miljoonaa euroa. Suomen verotusjärjestelmä on auttamatta liian monimutkainen, mutta emme uskalla edes puhua asiasta, koska pelkäämme, että joku suuttuu.

Toinen hyvä esimerkki on Suomen Eurooppa-politiikka. Vieläkin on tuoreessa muistissa edellisen kesän keskustelut Kreikan taloustilanteesta ja SDP:nkin kipuilu aiheesta. Samaan aikaan on haluttu pitää Kreikka eurossa, mutta Suomen vastuita ei saisi lisätä eikä Kreikan velkoja leikata. Poliittisissa julistuksissa vedotaan kansainväliseen solidaarisuuteen, mutta käytännössä edustamme tiukkaa Saksan kristillisdemokraattien ajamaa linjaa, jota muun muassa Nobel-voittaja Joseph Stiglitz on kaikki nämä vuodet kritisoinut. SDP:n Eurooppa-politiikan johtotähtenä oli aivan muu kuin euroalueen tai Kreikan kansantalouden etu.

Näpertely, tutkimuslaitoksien kimppuun hyökkäily, päätökset tulevien sukupolvien kustannuksella ja pikkunokkelat sutkautukset ovat kuihtumisen tie.

Sosialidemokraatit ovat aina kovin kiinnostuneita sosialidemokratian tulevaisuudesta ja laajempaa yhteiskuntavisiota peräänkuulutettaan säännöllisesti. Minulla on ehdotus, josta voisimme aloittaa: lopetetaan gallupien ja irtopisteiden perässä juokseminen. Aletaan tekemään politiikkaa, joka pohjautuu tutkittuun tietoon. Tarvitsemme kokonaisratkaisuja. Emme voi poimia vain rusinoita pullasta. Ihmisiä ei pidä aliarvioida.

Tulevaisuus on sillä liikkeellä, joka kykenee luomaan faktoihin perustuvan ja uskottavan vision yhteiskunnasta ja sen suunnasta. Kuuleviin korviin on otettava myös se tieto, joka ei tue omaa näkemystä. Puolueella saa olla omat mielipiteet, mutta ei omia faktoja.

Liike, jonka linja perustuu aina siihen, minkä arvellaan olevan kulloinkin suosittua, on ajopuu. Näpertely, tutkimuslaitoksien kimppuun hyökkäily, päätökset tulevien sukupolvien kustannuksella ja pikkunokkelat sutkautukset ovat kuihtumisen tie. Populismia ei voiteta populismilla.

Puoluekokous lähestyy. Me itse päätämme mihin suuntaan sen jälkeen menemme.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 49 Demokraatti
KEVYET TULOKSET - Perustulokokeilu päättyy vuoden lopussa
LIISA JAAKONSAARI- Konkarimeppi kertoo oppineensa ainakin yhden asian -
TARKKA JA LENNON - Kirja-arvioissa muistelmia
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat