Suomalaiset puolueet, mukaanlukien SDP eivät ole tässä keskustelussa syyttömiä. Politiikkaa tehdessä tutkittu tieto on usein jäänyt kompromissien, vaalitaktikoinnin ja etujärjestöpolitikoinnin jalkoihin. Poliittisia päätöksiä on tehty Suomessa kautta historian puutteellisen tiedon varassa. Tästä on päästävä eroon. Kompromisseja on politiikassa tehtävä, mutta hölmöyksiin ei pidä lähteä mukaan.

Suomen verojärjestelmä on erinomainen esimerkki tästä. Verolainsäädännössä on erilaisia verotukia lähes 200 kappaletta ja uusia tehdään. SDP on ollut tässä monimutkaistamisessa mukana: esimerkiksi lapsilisäleikkauksien kompensointiin tarkoitettu lapsivähennys on tehoton, kohdistuu väärin ja maksoi pelkästään hallinnon ohjelmistomuutoksina 2,5 miljoonaa euroa. Suomen verotusjärjestelmä on auttamatta liian monimutkainen, mutta emme uskalla edes puhua asiasta, koska pelkäämme, että joku suuttuu.

Sosialidemokraatit ovat aina kovin kiinnostuneita sosialidemokratian tulevaisuudesta ja laajempaa yhteiskuntavisiota peräänkuulutettaan säännöllisesti. Minulla on ehdotus, josta voisimme aloittaa: lopetetaan gallupien ja irtopisteiden perässä juokseminen. Aletaan tekemään politiikkaa, joka pohjautuu tutkittuun tietoon. Tarvitsemme kokonaisratkaisuja. Emme voi poimia vain rusinoita pullasta. Ihmisiä ei pidä aliarvioida.

Tulevaisuus on sillä liikkeellä, joka kykenee luomaan faktoihin perustuvan ja uskottavan vision yhteiskunnasta ja sen suunnasta. Kuuleviin korviin on otettava myös se tieto, joka ei tue omaa näkemystä. Puolueella saa olla omat mielipiteet, mutta ei omia faktoja.

Liike, jonka linja perustuu aina siihen, minkä arvellaan olevan kulloinkin suosittua, on ajopuu. Näpertely, tutkimuslaitoksien kimppuun hyökkäily, päätökset tulevien sukupolvien kustannuksella ja pikkunokkelat sutkautukset ovat kuihtumisen tie. Populismia ei voiteta populismilla.

Puoluekokous lähestyy. Me itse päätämme mihin suuntaan sen jälkeen menemme.