Säveltäjän keinovalikoimaan kuuluu perinteistä nauhatekniikkaa muistuttava toisto. Teos muotoutuu kerros kerrokselta, jaksottuu vuorotteluperiaatteella ja päällekkäisyyksin. Mukana on yhtä lailla positiivista päällekarkausta, villiä odottamattomuutta sekä viittaus vanhakantaiseen (!) kakofoniaankin.

Yleisö antautuu omaan osuuteensa, viulistit Terhi Paldanius ja Eriikka Maalismaa hoitavat ohjeiden mukaisen musisoinnin improvisointeineen ja tehosteineen kaikkineen. Mennään jousitekniikka edellä. Kokonaisuus on hyvinkin kuunneltavissa, ihmeen kiinnostava ja eläväinen.

Terhi Paldanius ja Eriikka Maalismaa (taempana) soittivat Riikka Talvitien uutta musiikkia.

Oletteko valmiit, vuodenaikojen ääri-ilmiöt tulevat!

Ja nyt silkkaa iloa festivaalirattaisiin.  Antonio Vivaldi tervehtii vuosisatojen takaa tämänkin festivaalin kuulijoita. Pekka Kuusisto, aiempien Meidän festivaalien henki ja isä, kietaisee Vuodenajat jälleen uuteen uskonasentoon. Tukenaan hänellä on vahvistettu Kamus-kvartetti sekä kontrabasisti Knut Erik Sundquist. Pulttiin mahtuu ihmeen saumatta myös Niko Kumpuvaaran haitari, tuo tuttu kansansempalo. Soitin istuu Vivaldiin kotoisasti kuin isäntä ladon kynnykselle. Mainio juttu.

Teostulkinta toteutetaan ihanasti henkisesti ilkosillaan. Riemu ja taiturilliset ylikierrokset avaavat ovet vieraillekin aineksille, kansansävelmille ja muulle lainatavaralle.

Kun joskus muusikon ilmoille lykkäämä sävel ei tietoisesti tai vahingossa osu ihan kohdalleen, on tarve musiikin hellään vierihoitoon. Siitä se sitten taas alkaa, sallittu, hyväätekevä harhautus saa jatkua. Sitäkin saa harjoitella ja harjoittaa.

Kun Vivaldin & co:nteoskokonaisuus lopulta päättyy, ylilyövät viehätysvoimat ovat tainnuttaneet yleisön. No, tuliko hyvä mieli? voisi kysyä. Miten edes kysyt? kuuluu vastaus.

Kamus-kvartetti vie festivaalia varmaotteisesti, riittävällä vapautuneisuudella ja kekseliäästi eteenpäin tyrkkien. Musikaalisuus kukkii jokaisessa jäsenessä, yhteistyö toimii erinomaisen kukkeasti.

Hyvältä näyttää ja kuulostaa jo puolimatkassa.

Taiteenlajien vuoropuhelu

Myöhäisillan sessiossa esiintyivät viulisti Pekka Kuusisto, norjalainen kontrabasisti Knut Erik Sundquist sekä norjansaamelainen runoilija Sigbjørn Skåden ja suomentaja Kaisa Ahvenjärvi.

Kuusiston valikoimassa musiikissa oli sekä J. S. Bachin Partitojen osia että kansanmusiikin polskia ynnä mm. Itävallan TV:n hiihtokeskuksen mainosmusiikkia. Ruotsalainen trioli-polska kimpoili iloisista takaa- ja edestäajoista nautiskellen. Duo soitti jokaisen osionsa huolella artikuloiden, falski on sana joka ei kuulijain onneksi Pekka Kuusiston keinovarantoon kuulu.

Tromssan alueelta kotoisin oleva reipasotteinen  Skåden luki illassa omia runojaan. Yksi hänen kokoelmistaan on Prekariáhta lávlla (Prekariaatin laulu) v:lta 2009. Kokeileva ja leikkisä, sanottavassaan kaihtelematon ja erotiikkaa pelkäämätön tekijä ei peitellyt aiheitaan eikä käsittelytapojaan Kallio-Kuninkalan illassa. Hänen voimakkaasti latautunut runoutensa on astunut aimo askelen ulos perinteisen saamelaisrunon aitauksista.

Suomentaja Kaisa Ahvenjärvi on kääntänyt ansiokkaasti nykysaamelaisen runon tuotoksia kokoelmaan Tuulisolmuja, josta hän sai huomionosoituksena Ylen Kääntäjäkarhu -palkinnon. Hän on myös väitellyt vuonna 2018 otsikolla Päivitettyä perinnettä: saamelaisen nykyrunon saamelaiskuvastoja.

Illassa Ahvenjärvi osoitti taitavansa niin saamenkielen kuin osaavansa lausua runonsäkeitä aidolla saamelaisnuotilla, laulun pätkiä myöten.

Illasta muotoutui kahden ei-keskenään kilpailevan taiteenlajin nautinnollinen vuoropuhelu juuri maan mainioiden esiintyjien ansiosta.