Teatteri & Tanssi

Festivaalikesä pääsee vauhtiin: Upea tanssillinen kunnianosoitus Leonard Cohenille aloitti Kuopion tanssiviikon

Petri Laitinen
Kuopion tanssifestivaalin avannut Ballets Jazz de Montréalin teos Dance Me on saanut innoituksensa Leonard Cohenin musiikillisesta maailmasta.
Petri Laitinen
Kuopion tanssifestivaalin avannut Ballets Jazz de Montréalin teos Dance Me on saanut innoituksensa Leonard Cohenin musiikillisesta maailmasta.
Petri Laitinen
Kuopion tanssifestivaalin avannut Ballets Jazz de Montréalin teos Dance Me on saanut innoituksensa Leonard Cohenin musiikillisesta maailmasta.

Harvoin esityksessä tulee sellainen olo, ettei haluaisi sen päättyvän koskaan. Kuopion Tanssiviikon aloitusnäytöksessä, Ballets Jazz de Montréalin esityksessä ”Dance Me” Kuopion kaupunginteatterissa sellainen tunne valtasi minut.

Jo esityksen ensimetreiltä lähtien viisitoistajäseninen tanssiryhmä valloitti ja vakuutti katsojan. He olivat kaikki loistavia tanssijoita. Teknisesti suvereeneja, tarkasti aksentoivia ja millilleen yhtäaikaisia. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hyvin vauhdikkaassa koreografiassa ei ollut hetkeäkään epäröintiä ja nopeudesta huolimatta tanssijoilla oli rauha ja aikaa tehdä kaikki liikkeet viimeistellysti.

Dance Me on tietääkseni maailman ensimmäinen tanssiesitys, joka kokonaan perustuu kanadalaisen, marraskuussa 2016 kuolleen muusikon Leonard Cohenin tuotantoon. Teoksen kantaesitys oli viime vuonna osana Montrealin kaupungin 375-vuotisjuhlaa.

Maailmalla Cohen tunnetaan ennen kaikkea laulajana ja lauluntekijänä, mutta hän oli myös runoilija ja kirjailija, joka teksteissään käsitteli monia ihmisyyden teemoja rakkaudesta yhteiskunnallisuuteen.

Kun Dance me -esitystä kolme vuotta sitten alettiin suunnitella Ballets Jazz de Montréalin taiteellisen johtajan Louis Robitaillen johdolla, Cohen itse hyväksyi aikeen ja esitti vain muutamia toivomuksia. Yksi niistä oli, että mukana olisi hänen tunnettujen klassikkokappaleidensa lisäksi myös hänen viimeaikaisempia töitään.

Kuopio Tanssii ja Soi -festivaali

Ballets Jazz de Montréal: Dance Me

Alkuperäisidea Louis Robitalle – Musiikki Leonard Cohen – Dramaturgia ja näyttämöohjaus Eric Jean – Koreografia Andonis Foniadakis, Annabelle Lopez Ochoa ja Ihsan Rustem – Musiikin ohjaus Martin Léon – Musiikin suunnittelu Alexis Dumais – Valot Cédric Delorme-Bouchard, Simon Beetschen – Video HUB Studio – Puvut Philippe Dubuc

Näin myös tapahtui. Esityksen musiikin varhaisimmat taltioinnit ovat vuodelta 1967 ja viimeiset vuodelta 2016. Esityksen nimi tulee yhdestä Cohenin tunnetuimmasta rakkauslaulusta, Dance Me to the End of Love. Mukana on myös muita lähes ikonisia kappaleita, kuten vaikkapa ”Suzanne”, ”Hallelujah” tai ”First We Take Manhattan”, mutta lisäksi tuntemattomampia ja yksi runo ”A Thousand Kisses Deep”.

Kun Cohen kuoli ennen esityksen valmistumista, teoksen sävy ja tunnelma vääjäämättä muuttui. Pelkästä hienosta kunnianosoituksesta tuli myös muistoteos ja enemmän symbolinen.

Nyt aika ajoin halki näyttämön vaeltava Cohen-hahmo on kuin omaa elämäänsä ja työtään läpikäyvä henkilö, joka sisäänpäin kääntyneellä olemuksellaan tahtoo muistuttaa katsojaa elämän kulumisen nopeudesta ja hetkien tärkeydestä.

Dance Me -teoksella on kolme koreografia, Andonis Foniadakis, Annabelle Lopez Ochoa ja Ihsan Rustem. Kuka minkäkin osuuden on tehnyt, ei kerrota, mutta mikä tässä tapauksessa upeinta, se ei myöskään näy esityksestä. Vahvaa, ilmeikästä, teknisesti vaativaa liikekieltä voisi aivan hyvin pitää yhden henkilön tekemänä.

Tämä nostaa esiin eri kappaleiden tulkinnat ja niiden uudet näkökulmat. Kuten vaikkapa teoksen nimikappaleessa, ”Dance Me to The End Love”, jossa vaihtuvat naiset tanssittavat miehen duetoissaan kiihtyvässä tahdissa uuvuksiin.

Esityksen kokonaistunnelma on liikkeellisestä vauhdikkuudesta huolimatta melko melankolinen, mutta mukana on myös pieniä humoristisia pilkahduksia, kuten ”I’m Your Man” kappaleessa, jossa tärkeää osaa esittävät vanhat kirjoituskoneet ja punaiset valot tanssijoiden suussa.

Kovin paljon muuta videota tai multimediaa teoksessa ei ole taustalle heijastettua sadetta ja lopun jättikokoista Cohen-hahmoa lukuun ottamatta. En myöskään osannut mieltää esityksen kulkua toisiaan seuraaviksi vuodenajoiksi, vaikka lumisade välillä maahan lankesikin. Enemmän esitys toi mieleen ihmisen elämänkaaren.

Jakoa

Jaa tämä artikkeli

Viikon 41 Demokraatti
TIEDUSTELULAIN ABC - Mitä tavallisen ihmisen pitää tietää?
LÄHIÖELÄMÄÄ - Selma Vilhunen teki rosoisen nuoriselokuvan
TARJA HALONEN - YK:n tulisi toimia pienemmällä budjetilla
Seuraa Meitä:
Lisää aiheesta:

Kommentit

Toimituksen valinta


Luetuimmat


Uusimmat