– Samalla logiikalla toimii vapaaehtoistoiminta. Siinä saa ystäviä, hyvää mieltä ja rakennetaan yhteiskunnallista yhteistä hyvää.

Filatovin mukaan vapaaehtoistoiminta ja vertaistuki tarjoavat mahdollisuuden auttaa ja tulla autetuksi.

– Se mahdollistaa rinnalla kulkemisen, jota mikään laki tai raha ei voi korvata.

– Osallistuminen lisää sekä vapaaehtoisten itsensä että vapaaehtoistoiminnan kohteena olevien hyvinvointia, terveyttä ja yhteisöllisyyden kokemusta.

SOTE-uudistus vaatii yhtiöittämään palvelun tuottajat, mutta vapaaehtoistoimintaa ei voi yhtiöittää, sitä ei voi kilpailuttaa eikä tilata.

– Kunnissa ja tulevassa maakuntahallinnossa on välttämätöntä tunnistaa paremmin järjestöjen erityispiirteet, Filatov vaatii.

Julkinen ja yksityinen sektori sekä järjestöt voivat toimia yhteistyössä erilaisten sosiaali- ja terveysalan ongelmien ratkaisemiseksi. Järjestötoiminta on Filatovin mukaan tehokasta ennaltaehkäisyä myös sote-uudistuksen näkökulmasta.

– Tilaaja-tuottajamalli ei vapaaehtoistoiminnassa toimi. On löydettävä uusia kumppanuuden malleja, hän toteaa.

Suomessa yli kolmasosa suomalaisista aikuisista osallistuu johonkin vapaaehtoistoimintaan. Filatov korostaa, että järjestöjen arvokasta työtä ei saa hukata markkinoille sote-uudistuksessa.

– Järjestöt tekevät työtään lähellä kansalaisten arkea. Puolustavat ihmisten palveluiden saatavuutta ja ehkäisevät eriarvoistumista. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnassa painottuu kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tarpeet.

Terveyden ja hyvinvoinnin vahvistamisessa ammattiavun rinnalla vertaistuki on tarpeen.

– Toiminnan, vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden kautta syntyy sosiaalista pääomaa, joka kantaa vaikeissa tilanteissa.

Sote-uudistuksen yksi tavoite on kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.

– Kannattaa muistaa, että järjestötoiminta lisää yhteiskunnallisia vaikuttamismahdollisuuksia myös niille kansalaisille, joiden ääni tulee muutoin heikosti kuulluksi, Filatov huomauttaa