Suomen suurimman yksityisen sektorin toimihenkilöliiton STTK:laisen Ammattiliitto Pron jäsenistöstä noin 90 prosentilla alkaa olla työehtosopimus taskussa. Liitolla on jäseniä noin 120 000. Mutta kaikki ei ole vielä maalissa. Siitä on osoituksena tänään alkanut ict-alan lakko, joka jatkuu 22. toukokuuta saakka, mikäli sopua ei sitä ennen saavuteta.

Ict-sopimuksen piirissä on noin 12 000 toimihenkilöä ja asiantuntijaa ja se koskee muun muassa kaikissa teleoperaattoreilla työskenteleviä.

Alan työehtosopimusneuvotteluja on käyty joulukuusta lähtien, viimeksi työriitaa yritettiin ratkoa viikonloppuna valtakunnansovittelijan toimistolla. Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Jorma Malinen (kuvassa) toteaa, että ict-alan työnantajaliiton Palvelualojen työnantajat Paltan kanssa ne kovimmat väännöt on perinteisesti käyty.

Mutta muuten prolaisten työehtosopimusrumba on Malisen mukaan aika hyvin tältä kierrokselta paketissa. Viimeisiä ”häntiä” on rakennuspuolella ja julkisella sektorilla on joitakin pienempiä sopimuksia solmimatta.

Metsäteollisuuden puolella murheenkryyni on ollut metsäyhtiö UPM. Nyt kun 115 lakkopäivän jälkeen SAK:lainen Paperiliitto ja UPM pääsivät perjantaina viimein sopuun liikealakohtaisesta ratkaisusta, Prokin odottaa pääsevänsä nopeasti neuvottelupöytään toimihenkilöiden työehdoista.

Pro oli alkuvuodesta mukana lakossa UPM:n paperitehtailla Paperiliiton ja Sähköliiton tavoin, mutta ei jatkanut lakkoa enää helmikuussa.

– Meidän porukkamme ei ollut kovin innokas tappelemaan yhtiötä vastaan. Voimassa on ollut edelleen ylityö- ja matkustuskielto lähinnä Paperiliiton väen tukemiseksi, Malinen selvittää.

Vaikka nyt paperityöläisten kanssa ratkaisu saatiin väännetyksi, Pron puheenjohtaja ei pidä UPM:n toimintaa erityisen järkevänä.

– Tässä on ollut kyse kahden uransa päättävän herrahenkilön ideologian toteuttamisesta niin kauan kuin heillä siihen on vielä aikaa. Millään palkankorotuksilla, olkoot ne kuinka pienet tahansa, yritys ei pysty korvaamaan tappioitaan.

Muiden isojen metsäteollisuuden yhtiöiden, kuten Stora Enson ja Metsä Groupin, kanssa Prollakaan ei ollut mitään ongelmia solmia yrityskohtaiset sopimukset. Mekaanisessa metsäteollisuudessa neuvottelut sujuivat Malisen mukaan erityisen” luonnikkaasti” – niissä löytyi yhteinen sävel yli keskusjärjestörajojen, kun STTK:lainen Pro ja SAK:lainen Teollisuusliitto tekivät ratkaisun saavuttamiseksi hyvää yhteistyötä.

Pron tavoitteet tällä neuvottelukierroksella ovat puheenjohtajan mukaan lähteneet samoista lähtökohdista kuin monen muunkin: hakea ostovoimaa ja reaaliansiokehitystä ylläpitävää ratkaisua kaikissa pöydissä. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siitä seuranneet pakotteet puolin ja toisin ovat kuitenkin lähteneet kiihdyttämään inflaatiota.

– Tällä työmarkkinakierroksella on tullut niin sanottuja päänavauksia, mutta nyt mitkä tahansa yleisen linjan mukaan solmitut palkkaratkaisut laskevat reaaliansiotasoa, Malinen laskee.

Puheenjohtajan korviin on tullut jäseniltä kyselyjä siitä, miten käy palkkojen ostovoiman.

– Olemme joutuneet vastaamaan, että siihen ei loppusuoralla olevissa neuvotteluissa enää pystytä pureutumaan. Mutta ensi syksy on aivan eri asia.

Pron ”perinteisistä” eli ei-yrityskohtaisista sopimuksista kaikki ovat mallia 1+1, joka tarkoittaa sitä, että ensi vuoden palkankorotusten tasosta neuvotellaan ensi syksynä. Jos nyt meneillään oleva kierros on osoittautunut vaikeaksi, Malinen ennustaa syksystä vielä kimurantimpaa.

– Korona-aikana Suomea on pitänyt pitkälti pystyssä hyvä ostovoima. Meillä on suuri huoli, jos syksyn palkankorotuslinja lähtee heikentämään kotimaista kulutusta.

Kunta-alan neuvottelujen lopputulos saattaa sekin luoda lisäpainetta toisen sopimusvuoden neuvotteluihin syksyllä, jos kunta-ala saa yli kahden prosentin palkankorotukset. Alkusyksystä ovat jo odottamassa Teknologiateollisuuden, Pron, Teollisuusliiton ja Ylempien toimihenkilöiden väliset palkkaneuvottelut.

– Mutta tässä liitto- ja toimialakohtaisessa järjestelmässä jokaisen on tehtävä omat ratkaisunsa. Onko kunta-alan ratkaisulla merkitystä muiden palkkaneuvotteluihin, se arvio tehdään heti kesälomien jälkeen, Malinen pohtii.

Malista on ihmetyttänyt tällä kierroksella työnantajapuolen into vetää edelleen sopimuksiin yleistä linjaa palkankorotusten tasosta, vaikka se on työnantajien omasta aloitteesta kuopattu.

– Työnantajaleirillä on ollut käytössä buffet-pöytä, jossa on ollut erilaisia yleisen linjan malleja valittavaksi sen mukaan, mikä sopii työnantajien tarkoitusperiin. Korostan: ei ole olemassa mitään yhteisesti sovittua yleistä linjaa. Nämä tarjoilut ovat olleet yksipuolisesti työnantajien valintoihin ja ideologioihin perustuvia malleja.

Ammattiliitto Prolle on tyrkytetty esimerkiksi akavalaisen Ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen mukaista avausta, mutta Pro ei ole Malisen mukaan hyväksynyt sen mukaista linjaa mihinkään sopimukseen.

Bulevardilla sovittelijan toimistolla onkin ovi käynyt tiuhaan. Aika monella suulla on jo arvioitu, että työriitojen sovittelujärjestelmä ei toimi toivotulla tavalla.

Malisenkin mielestä se kaipaisi päivitystä, koska neuvotteluympäristö on muuttunut. Liittokohtaisten neuvottelujen käyminen on hänen mukaansa käynyt yhä hankalammaksi, kun työnantaja on lyönyt pöytään erilaisia yleisiä linjoja ja ratkaisuja.

Hän pitää hankalana sitä, että nykyinen sovittelijainstituutio asettuu aina jonkun mallin takuuhenkilöksi, jos Bulevardin toimistolle päädytään.

– Sieltä tulee aina yleisen linjan mukainen ehdotus. Eihän se ole enää mitään liittokohtaista neuvottelua. On selkeitä merkkejä siitä, että jotkut työnantajaliitot haluavat tietyillä sopimusaloilla kriisiyttää neuvottelut ja viedä ratkaisun sovittelijalle: siellä tietää, mitä sieltä tulee.

Pron puheenjohtaja on harmissaan tilanteesta, koska tällöin eri toimialojen alakohtaiset kysymykset jäävät ratkaisematta – ainakin, jos ne maksavat.

Työnantajajärjestöt Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus lähtivät hieman eri teille kohti yrityskohtaista työmarkkinamaailmaa.

– Metsäteollisuuden ratkaisun tekivät isot metsäyhtiöt, ja ne eivät paljon sivuille vilkuilleet, Malinen huomauttaa.

Teknologiateollisuudessa jäsenyrityksiä taas on yli 1 600.

– Jos Suomeen halutaan rakentaa ikuisesti jatkuvan neuvottelun periaate, niin neuvotellaan sitten ne yli 1 600 yrityskohtaista sopimusta. Mutta kysyn, onko siinä mitään järkeä.

Onko perinteinen työmarkkinasopiminen murtunut lopullisesti? Malisella ei ole vastausta tähän. Hän kehottaa kuitenkin vilkaisemaan, mitä valtaisa määrä yrityskohtaisia sopimuksia pitää sisällään: ”Eiväthän niiden sisällöt poikkea toisistaan merkittävästi.”

Malisen mielestä olisikin syytä arvioida uudelleen, voisiko isolla riittävän väljällä kattosopimuksella välttää sen, ettei jokainen yritys joutuisi haalimaan asiantuntijoita käymään ammattiliittojen kanssa neuvotteluja työehdoista.

– Minä olen aina kuvitellut, että riippumatta yrityksen koosta yritysjohdon tehtävä on tehdä bisnestä, kehittää tuottavuutta ja kilpailukykyä. Jos ydinbisnes alkaa olla työmarkkinasopimuksista neuvotteleminen, fokus on hukassa.

Hän toivoisi, että työnantajapuolellakin alettaisiin miettiä järkeviä yhteisiä ratkaisuja ympäristössä, joka on juuri nyt hyvin ennustamaton. Malisen mielestä isoilla ratkaisuilla – tupo-tyyppisilläkin – on ollut vuosien saatossa paikkansa. Ja sellaisen paikka voisi olla nyt.

– Laajemmasta yhteisestä ratkaisusta voisi löytyä eväitä ja lääkkeitä myös sote- ja kunta-alalle. Kun EK:n linjausten mukaan kolmikantainen sopiminen ei enää käy, silloin parttien pitää löytää sopu. Ja jos sitä ei löydy, olemme nykyisessä tilanteessa.

STTK:laiset hoitajaliitot Tehy ja Super ovat ilmoittaneet joukkoirtisanoutumisista työtaistelukeinona. Malinen korostaa, että Pro ei työmarkkinakiistaan puutu millään tavalla, mutta…

– Me olemme liittona jonkinlaisia ammattilaisia työtaisteluissa, koska Prolla on sopimus- ja toimialoja hirvittävä määrä ja ilman taisteluja ei ole aina selvitty. Aina kun ryhtyy rakentamaan työtaistelua, täytyy tietää, miten sieltä tulee ulos niin, että kasvot säilyvät.

Malinen pohtii, onko tämä neuvottelukierros vahvistanut ay-liikkeen yhtenäisyyttä vai pistänyt sen koetukselle. Hänen mielestään yhtenäisyys voisi olla huomattavasti parempi.

– Yhteisten isompien kokonaisuuksien hakeminen kannattaa. Pron ja Teollisuusliiton välinen yhteistyö mekaanisen metsäteollisuuden ratkaisussa osoittaa, kuinka suuruuden ekonomialla on voimaa ja merkitystä.

Malinen varoittaakin siitä, jos ammattiliitot käpertyvät yhä enemmän sisäänpäin ja keskittyvät pitämään huolen vain omista asioistaan.

– Jokainen näkee, kuinka elinkeinoelämän työnantajajärjestöt rakentavat yhteistä pelikirjaa. Siihen suuntaan meidänkin pitäisi kulkea tällä puolella.

Hänen mukaansa Elinkeinoelämän keskusliitto EK on pyörittänyt kulisseissa show’ta tälläkin kierroksella, vaikka ei mukamas enää neuvottelutoimintaan puutu – ja aikoo jatkaa samaa meininkiä tulevaisuudessakin.

– EK huseeraa taustalla ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja pitää suitsia käsissään. Erilaisten ”yleisten” mallien tarjoaminen näyttää sen mittarilla varmaan menestystarinalta. Miksipä sitten hellittää otettaan.

Palkat nousevat luonnollisesti julkisuudessa eniten esille, kun työehdoista neuvotellaan. Prolle tekstikysymyksistä tärkeitä ovat tällä kierroksella olleet erityisesti monipaikkainen työ – jota on päästy kokeilemaan urakalla korona-aikana – ja perhevapaauudistus. Pron sopimusaloista ainoastaan valtion pääsopimus huomioi perhevapaauudistuksen virka- ja työehtosopimuksessa. Siinä muun muassa toisen vanhemman palkallisien arkipäivien lukumäärä on jatkossa 18 entisen kuuden arkipäivän sijasta.

Monissa muissa sopimuksissa perhevapaauudistuksen mukanaan tuomat muutokset on viety työryhmiin.

– Valtion porukalta saatu palaute meille on ollut äärimmäisen positiivista. Valitettavasti työryhmiin asian vieminen tarkoittaa yleensä sitä, että asia ei etene mihinkään, Malinen huomauttaa.

Työnantajapuoli on jo pitkään hokenut paikallisen sopimisen tärkeyden mantraa. Malinen arvioi, että tällä työmarkkinakierroksella juna ei ole liikkunut tässä asiassa yhtään mihinkään. Hänen mukaansa työnantajaliitto Palta on suhtautunut toistuvasti Pron esityksiin jonkun asian paikallisesta sopimisesta nuivasti.

– Vastaus on ollut, että paikallisella sopimisella ei ole työnantajalle yhtään rahallista arvoa – paitsi jos hyväksymme direktio-oikeuden. Me olemme todenneet siihen, ettei se ole enää paikallista sopimista.

Ammattiyhdistysliike tuntuu olevan yhä punaisempi vaate yrittäjille. Siitä antaa osviittaa Suomen Yrittäjien tuore kysely, jonka mukaan yrittäjien mielestä ay-liike on pahin jarru investoinneille. Yrittäjien toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen mielestä tämän tuloksen pitäisi herättää ay-liike arvioimaan omaa toimintaansa itsekriittisesti.

Malinen hymähtää, että kysymyksenasettelulla saa mieleisiään vastauksia.

– On täysin tarkoitushakuista pötypuhetta, ettei Suomi kiinnostaisi kotimaisia ja suomalaisia investoijia. Kansainvälisessä vertailussa Suomi on yksi niitä maita, jotka pärjäävät erinomaisesti ja ei tarvitse kuin katsoa, mikä määrä meille on tullut uusia investointipäätöksiä.

Malisen mielestä yritysten intoon investoida Suomeen voi kuitenkin vaikuttaa kielteisesti se, jos suomalaista sopimusjärjestelmää halutaan rikkoa ja riitauttaa pelisääntöjä.

– Siinä Pentikäinen yrittää tehdä erinomaista työtä. Menköön hänen porukkansa itse katsomaan peilistä nyt, Pron puheenjohtaja huomauttaa hieman tuohtuneena.