Hän käy läpi poliittista uraansa tänään 60-vuotispäivänään ilmestyneessä kirjassaan Väistämättä (Otava). Eduskunnan ilmapiiriä on moittinut moni sen viime aikoina jättänyt. Häkämiehellä asia jää kuitenkin lähinnä tähän mainintaan.

Pikkupoikana käynnit eduskunnassa selittää se, että kotkalaisen Häkämiehen isä Erkki oli kansanedustaja. Myös veli Kari on ollut. Pojastaan Jyri Häkämies toivoo perinteelle jatkajaa, kirjasta ilmenee. Oma paluu politiikkaan ei ole suunnitteilla.

Häkämies toimi Vanhasen II hallituksessa ja Kiviniemen hallituksessa puolustusministerinä ja vastasi omistajaohjauksesta. Tuolloin valtion osakeomistuksia siirrettiin Solidium yhtiöön. Kataisen hallituksessa Häkämies toimi elinkeinoministerinä hypäten kuitenkin kesken kaiken EK:hon toimitusjohtajaksi.

– Tällä päätöksellä tietoisesti vähennämme valtaamme, koska uskomme, että se on Suomelle eduksi. Siksi haastan ay-liikkeen tekemään saman paikallisessa sopimisessa. antakaa valtaa työpaikoille työllisyyden ja kilpailukyvyn nimissä, vaikka se vähentäisikin omaa, Helsinki-keskeistä valtaanne, Häkämies sanoo kirjassaan.

– Päätöksellä on ollut iso merkitys työnantajien yhteispelissä, jopa siinä määrin, että ay-johtajat syyttävät EK:ta liian tiukasta ohjailusta. EK vastaa jatkossakin kaikkien liittojensa puolesta sosiaalivakuutuksen ja työlainsäädännön valmistelusta. Tätä työtä tehdään pääsääntöisesti kolmikantaisesti, joskus kaksikantaisesti palkansaajien kanssa. On siis syytä korostaa, ettei EK ole poistunut kolmikantapöydistä, vain palkkaratkaisut on poissuljettu.

Kokoomukseen Häkämies liittyi 15-vuotiaana ja oli pitkään Kymen nuorisopiirin puheenjohtaja. Ennen kansanedustajuutta työkokemusta kertyi toimittajan ja viestinnän alalta, Kymenlaakson kauppakamarin toimitusjohtajuudesta kuin kokoomuksen eduskuntaryhmän palveluksesta.

Kun veli Kari siirtyi Kuopion kaupunginjohtajaksi, Jyrille aukeni paikka edetä Kotkasta kansanedustajaksi vuonna 1999. Hän meni kertaheitolla läpi.

Eduskuntaryhmän varapuheenjohtajaksi Häkämies nousi 2003, puheenjohtajaksi 2006 ja seuraavana vuonna vaalien jälkeen puolustusministeriksi.

Puolustusministerin kaudelta muistetaan Häkämiehen USA:ssa pidetty ja kohun herättänyt Venäjä, Venäjä, Venäjä -puhe. Hän sanoi, että Suomen turvallisuushaasteet ovat ”Venäjä, Venäjä ja Venäjä” ja että puolustuspolitiikasta vastuullisten tulee tehdä tästä johtopäätöksiä.

– Heti kotiinpaluun jälkeisenä maanantaina olin matkalla Kotkasta Helsinkiin ja pääministeri Vanhanen soitti autoon. Hänen viestinsä oli, ettei kannata edes harkita eroamista. En sitä harkinnut, mutta toki jos pääministeri olisi ovea osoittanut, tilanne olisi ollut vaikea. Arvostan Vanhasen soittoa ja ilmoitusta, Häkämies kirjoittaa.

Venäjältä ei hänen mukaansa tullut puheeseen reaktioita.

Elinkeinoelämän puolelle Häkämies oli siirtyä jo vuonna 2010. Tarjolla ollut tehtävä olisi ollut hänen mukaansa merkittävä. Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen suhtautui asiaan ymmärtäväisesti, mutta:.

– Jossain vaiheessa menimme eduskunnassa hallituksen pieneen huoneeseen puhumaan asiasta. Muistan, kun Jyrki sanoi: ”Jos minulta kysytään, miltä se minusta tuntuu, niin varmaan samalta kuin pikkuveljestä, kun isoveli muuttaa pois kotoa.” Tuo lause sitten jäädytti siirtohaluni. En ollut valmis lähtemään kotoa enkä jättämään pikkuveljeä. Omat siirtoni olen aina tehnyt nopeasti ja näin jälkikäteen päätös jäädä politiikkaan oli oikea.

Häkämies ehti toimia Kataisen sixpack-hallituksen elinkeinoministerinä reilun vuoden ennen kuin päätyi EK:n toimitusjohtajaksi.

EK-kaudeltaan Häkämies kertoo tarinan silloisesta pääministeri Alexander Stubbista (kok.) ja valtiovarainministeri Antti Rinteestä (sd.).

– Stubbin ja Rinteen persoonat ovat kaukana toisistaan. Stubb haluaa olla uudistaja, ja monet vanhat rakenteet ovat hänelle myrkkyä. Yksi niistä on työmarkkinajärjestöt, Häkämies aloittaa.

Kesällä 2014 eräänä aamuna kello 8 Häkämies oli kutsuttuna pääministerin huoneeseen SAK:n Lauri Lylyn, STTK:n Antti Palolan, Akavan Sture Fjäderin ja Kuntatyönantajien Markku Jalosen kanssa.

– Alexin avaus ei ollut varsinainen tunnelmankeventäjä: ”En tiedä mitään hienompaa avausta viikolle kuin tapaaminen teidän kanssanne.” Minä en mieltäni pahoittanut, mutta huomasin, miten sanat vaikuttivat palkansaajajohtajiin. Se koettiin avoimena hattuiluna, mitä se olikin. Alex unohti siinä hetkessä, että hän edusti instituutiota aivan kuten mekin. Antti Rinne on luonteeltaan kovaluinen ay-johtaja. Hänen maineensa on piinkova. Muut ay-johtajat joutuivat aikoinaan ottamaan Antin huomioon, vaikka Pro liittona on aika pieni. Rinne taivuttelee, painostaa ja oikoo mutkia suoriksi, Häkämies kirjoittaa.

2019 kesällä Häkämies oli Säätytalolla, kun Antti Rinne rakensi hallitusta. Rinne selosti neuvotteluja ja tulevaa ohjelmaa.

– Kun esitin joitakin huolia EK:n näkökulmasta, Rinne tokaisi: ”Sinä Jyri nyt olet niin pettynyt, kun kokoomus ei ole mukana.” Minulla paloivat päreet ja sanoin kipakasti Rinteelle edustavani EK:ta, en kokoomusta, Häkämies muistelee.

Kokoomus ei päässyt Rinteen hallitukseen. Häkämies huomauttaa kirjassaan, että kokoomus oli ainoa puolue, joka ei sitoutunut 0,7-hoitajamitoitukseen.

– Tämä oli Petteri Orpolta kohtalokas virhe. Politiikassa ei aina ratkaise se, onko oikeassa vaan myös se, miltä asia näyttää. Nyt vaikutti siltä, ettei kokoomus jaa kansalaisten huolta vanhusten hoivasta. Kokoomus hävisi vaalit ja sen osaksi tuli oppositio. Tiedän, että moni vetosi Orpoon ja taivutti häntä uuteen asentoon. Jostain syystä hän ei näitä neuvoja ottanut vastaan ja antoi paljon päätösvaltaa kokoomuksen sote-ihmisille. Petteri ei kilttinä ihmisenä kehdannut ajaa heidän ylitseen.

Häkämiehen ajatuksia lukiessa mieleen ei voi olla piirtymättä kuva, jossa Orpo pitää eduskunnan valtiosalissa hoitajamitoitus-tiedotustilaisuutta kokoomuslaisten sote-valiokunnan jäsenten tarkatessa ympärillä, mitä puheenjohtaja sanoo.

Häkämies arvioi kirjansa lopuksi kokoomusta ja sanoo sen olevan Suomen johtava Eurooppa-puolue.

– Siksi monen on ollut vaikea hahmottaa puolueen linjaa EU:n elpymisvälineessä. Kannattaako puolue sitä vai ei? Vastaus taitaa riippua siitä, keneltä kokoomuksessa kysyy. Kokoomus on leimautunut asiassa perussuomalaisten apupuolueeksi. Jos kokoomus olisi ollut hallituksessa ja nyt vastuussa välineestä, se puolustaisi sitä selkä pystyssä, Häkämies kirjoittaa.

– Kohtuuden nimissä on sanottava, että SDP ja keskusta oppositiossa varmaan kykenisivät vastustamaan pakettia. Siihen populismiin kaikki ovat taipuvaisia.

Häkämiehen mukaan EU:n tulevaisuus näyttää vääjäämättä kulkevan liittovaltion suuntaan. Vakuuttelut siitä, että elpymispaketti oli kertaratkaisu, eivät toimi.

– Liittovaltiokehitys yhdenmukaistaa monia asioita ja vie valtaa pois Suomesta, mutta vastapainona saamme sitten muuta tilalle – isot markkinat ja vahvan neuvottelijan globaalin maailman pöytiin. Toinen vaihtoehto on EU:n hajoaminen kansalaisten kannatuksen puutteeseen ja sen kaatavat EU-kriittiset voimat. Tämä kehitys ei ole poissuljettu, vaikka onkin epätoivottavaa. Tilalle voisi sitten syntyä Pohjoinen mini-EU Saksan, Hollannin sekä Pohjoismaiden ja balttien johdolla. Näitä maita yhdistää vastuullinen taloudenpito ja sen taustalla oleva ajattelu.

– Kolmas vaihtoehto on EU:n ryhdistäytyminen. Se, että koronan jälkeen yhteisiä pelisääntöjä ryhdytään noudattamaan. Jokainen maa itse vastaa ensisijaisesti taloudestaan, mutta hakee lisähyötyä yhteismarkkinoilta. Jotta tähän vaihtoehtoon uskoo, pitää olla aika vahvassa EU-uskossa.

Kokoomuksen ykkösaseman kuntavaaleissa Häkämies näkee antavan Petteri Orpolle vankan sijan viedä puolue kohti eduskuntavaaleja.

– Mikäli kokoomuksen kannatus ei keväällä 2022 vuotta ennen vaaleja ole 20 prosentin tietämissä, se ennakoi paineita vaihtaa puheenjohtaja. Ehdokkaat ovat selvillä: Antti Häkkänen ja Elina Valtonen.

Häkämiehen mukaan kokoomuksen ja SDP:n suhde on tällä hetkellä äärimmäisen heikko, heikompi kuin vuosikymmeniin.

– Pääministeri Sanna Marinin ja kokoomuksen suhteesta on esitetty arvioita, ettei Marin siedä kokoomusta. Väite on helppo uskoa. Välien jäähtymistä on vaikea ymmärtää, kun muistaa Lipposen ja Niinistön sinipunahallituksen tuloksellisuutta 1990-luvulla. Miksi yhteistyön toistaminen olisi mahdotonta? Juuri nyt näyttää siltä, että sinipuna on hallitusvaihtoehto vain siinä tapauksessa, että muut mahdollisuudet putoavat pöydältä tai SDP:n puheenjohtaja vaihtuu.

Tähän asiaan Häkämieheltä kysyttiiin näkemystä myös tänään kirjan julkaisutilaisuudessa. Hän sanoi tukeutuvansa julkiseen keskusteluun ja keskusteluun muutoinkin.

– Näin yleisesti arvioidaan, että nyky-SDP:n ja nyky-kokoomuksen välillä yhteistyön synnyttäminen on vaikeata, Häkämies sanoi ja viittasi viime hallitusneuvotteluihin ja puolueen talouslinjan eroihin.

Häkämies laskeskelee kirjassaan, että puolueitten tämänhetkisen kannatuksen valossa porvarillinen hallituspohja ei olisi enää mahdollinen ilman perussuomalaisia.

– Selvää on, että Halla-ahon korvautuminen esimerkiksi Riikka Purralla tekee puolueesta yhteistyökykyisemmän ja salonkikelpoisemman. Tämä vahvistaa entisestään porvarihallituksen vaihtoehtoa, mutta ovatko kokoomuksen liberaalit tähän valmiita? Jos eivät, Sanna Marin voi nukkua yönsä rauhassa.

Korona-aikana Elinkeinoelämän keskusliitto on pyrkinyt ottamaan vahvaa roolia koronatilanteen hoidossa. Aika ajoin Häkämies on esittänyt tiukkaa kritiikkiä sosiaali- ja terveysministeriön (STM) suuntaan. Tämä heijastuu myös kirjassa, jossa Häkämies kommentoi tympeään sävyyn perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd.) toimintaa.

“Me STM:ssä osaamme ja tiedämme kaikki asiat, joita esitätte. Me teemme joka päivä töitä niiden eteen. Teidän esityksissänne ei ole meille mitään uutta. Keskittykää te EK:ssa talouden hoitamiseen”, hän kirjoittaa puolestaan STM:n strategiajohtaja Liisa-Maria Voipio-Pulkin tokaisseen.

– Vaikka STM:n johdolla on tehty paljon hyvää työtä ja vaikka koronasta on selvitty monessa suhteessa paremmin kuin moni muu maa, eihän se nyt voi olla niin, että ei ikään kuin kriittistä keskustelua sallittaisi, Häkämies sanoi kirjansa julkaisutilaisuudessa tänään ja listasi asioita, joissa EK ja STM ovat hänen näkemyksensä olleet eri linjoilla.

Yksi koronan lopputulema on Häkämiehen mukaan myös se, että politiikan ja median suhde muuttui. Ne etääntyivät toisistaan ja vuotokulttuuri lisääntyi.

– Nykyisin ministeri voi vapaasti olla päiväkausia vastaamatta haastattelupyyntöihin. Vaikeita asioita koronan torjunnassa on siirretty vastattavaksi virkamiehille, esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ja STM:lle. Tiedotustilaisuudet ovat tiukasti ohjattuja, ja ennen koronaa käytäntönä olleet kahdenkeskiset haastattelut ovat suurelta osin jääneet pois. Tässä mielessä korona on poliitikon joulu. Samaan aikaan päätöksiä vuodetaan päämedioille ja toivotaan, että ne tuottavat vuotajan puolueelle edullista julkisuutta, hän sanoo kirjassaan.

Työmarkkinakentällä Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus ovat siirtyneet yhä vahvemmin kohti paikallista sopimista.

Lokakuussa 2020 Metsäteollisuus ilmoitti luopuvansa valtakunnallisista työehtosopimuksista ja vievänsä sopimisen työpaikoille. 2016 se oli jättänyt EK:n.

Häkämies toteaa toivovansa, että tulevaisuudessa olisi edellytykset Metsäteollisuuden paluulle EK:hon.

Häkämies sanoo, ettei tiedä, seuraavatko muut EK:n liitot metsän tai teknologiateollisuuden tietä sopimisen tavassa.

– Juuri nyt varmaankin seurataan, kuinka nämä esimerkkitapaukset edistyvät, ja johtopäätöksiä tehdään myöhemmin. Syksyn kierroksella ay-liitot voivat viedä sopimuksia joustavampaan suuntaan ja vaikuttaa tulevaan kehitykseen. Jarrutus puolestaan aiheuttanee muita seurauksia, Häkämies sanoo.