Valtiovarainministeriö (VM) julkaisi tänään tuoreen talousennusteensa, jota hyödynnettiin myös vuoden 2025 valtion budjetin valmistelussa.

VM:n finanssineuvos Janne Huovari kertoi tiedotustilaisuuden aluksi reaalitalouden tilanteesta.

Suomen talouden ennustetta ei ole juuri muutettu kesästä. Huovari totesi näyttävän siltä, että taantuman pohja on ohitettu.

Talouden vahvistuminen seuraa nopeasta inflaation hidastumisesta – inflaation odotetaan pysyvän jatkossakin matalana – ja korkojen laskusta. Tämä taasen näkyy kotitalouksien ostovoimassa. Tosin hallituksen sopeutustoimet myös heikentävät kotitalouksien kulutusta.

Vientimarkkinoiden näkymät ovat Huovarin mukaan kohentumassa. Investoinnit kasvavat ensi vuodesta lähtien. Asuntomarkkinat alkavat toipua ja myös rakentaminen pikku hiljaa.

Työllisyys heikkenee vielä tänä vuonna mutta kasvaa ensi vuonna.

FINANSSINEUVOS Jenni Pääkkönen avasi julkisen talouden tilannetta.

Hänen mukaansa julkisyhteisöjen alijäämä asettuu tänä vuonna 3,7 prosenttiin bkt:stä. Suhdanteen koheneminen, nopean inflaation vaikutuksen hiipuminen ja hallituksen sopeutustoimet painavat alijäämän ensi vuonna 3,2 prosenttiin.

EU-sääntöjen mukaan 3 prosentin raja ei kuitenkaan saisi ylittyä tai uhkana on alijäämämenettely. Hallituksesta on kuitenkin annettu viestiä, että EU:n suunnasta hallituksen sopeutustoimet nähtäisiin riittävinä.

Miksi alijäämä sitten on niinkin syvä kuin 3,2 prosenttia vielä ensi vuonna? Pääkkösen mukaan yksi syy on puolustusmenojen, toinen hyvinvointialueiden menojen ja kolmas velanhoitomenojen kasvu. Alijäämä kohenee vähitellen, mutta on vielä vuonna 2028 edelleen yli 2 prosenttia suhteessa bkt:hen.

Hallituksen tavoite oli painaa alijäämä prosenttiin. Asia on kirjattu hallitusohjelmaan: ”Hallituksen tavoitteena on, että julkisen talouden rahoitusasema kohenee siten, että julkisen talouden alijäämä on korkeintaan -1 prosenttia suhteessa bruttokansan­tuotteeseen vaalikauden aikana eli vuoteen 2027 mennessä. Tavoite on linjassa velkakestävyystavoitteen kanssa.”

VM:N ennusteessa on mukana hallituksen 9 miljardin kokonaisuudesta noin 8 miljardia euroa.

Syvien alijäämien ja hitaan kasvun myötä velkasuhde kasvaa tänä vuonna voimakkaasti ja nousee yli 80 prosentin. Talouskasvun kiihtyminen ja hallituksen toimet hidastavat velkasuhteen kasvua vuodesta 2025 alkaen.

– Mutta meidän ennusteen pääviesti on, että näillä 8 miljardin euron toimen kokonaisuudella, mitä ennusteessa on mukana, velkasuhde ei täysin vakiinnu hallituskauden taitteessa, Pääkkönen kertoi.

Sen sijaan skenaariossa, johon on sisällytetty kaikki hallitusohjelman toimet, velkasuhde vakiintuisi vaalikauden taitteessa.

YLIJOHTAJA, osastopäällikkö Mikko Spolander arvioi tiedotustilaisuudessa oman puheenvuoronsa aluksi, että talouden ankeuteen käännettä odottaneiden kärsivällisyys palkitaan.

Tosin hänkin nosti esiin sen, että viitearvo, joka on asetettu julkiselle alijäämälle EU:n perussopimuksessa, on vaarassa ylittyä vuosina 2024 ja 2025.

– Jotta velka voisi vakiintua suhteessa kokonaistuotantoon vuoteen 2027 mennessä, hallituksen sopiman 9 miljardin sopetuskokonaisuuden hyvinvointialueiden ja kunnan hallinnon omat sopeutussuunnitelmat mukaan lukien pitäisi toteutua suunnitellussa määrin ja suunnitellussa aikataulussa. Lisäksi talouden kasvu ei saisi yllättää negatiivisesti, Spolander totesi.

Kun katsotaan pidemmälle tulevaisuuteen, viesti julkisen talouden velkasuhteesta säilyi karuna.

– Vaikka askel osuisi tarkasti lankulle vuonna 2027, arvioimme, että velkasuhde alkaa kasvaa edelleen uudelleen viimeistään 2030-luvulla.

Hallitusohjelman mukaan ”hallituksen finanssipolitiikan tavoitteena on vahvistaa julkista taloutta ja kääntää Suomen velkaantumiskehitys. Tämän varmistamiseksi julkisen talouden velkasuhde vakautetaan ja sen jälkeen käännetään ylivaalikautisessa tarkastelussa pysyvästi alenevalle uralle.”

BKT:N noin yhden prosentin kasvuvauhdista pitkällä aikavälillä Spolander totesi, että kun työmäärä ei juuri kasva ja työn tuottavuus laahaa, tulot kasvavat hitaasti.

Johtopäätös oli koruton:

– Näin alhainen tuotannon ja tuottavuuden tulojen kasvu ei riitä rahoittamaan hyvinvointivaltion palvelulupausta eli niitä julkisen sektorin maksamia etuuksia ja tarjoamia palveluita, joita me odotamme saavamme lakeihin perustuen ja maksamiemme verojen vastineeksi, Spolander sanoitti.

Hän painotti, että tuotanto, tuottavuus ja tulot kasvavat investoimalla, rakentamalla uutta ja ottamalla riskejä.

– Näitä tarvitaan, jotta kykenemme tarttumaan mahdollisuuksiin, joita teknologian ja maailmantalouden murros tarjoavat ja sitä kautta kenties nousemaan myös ennustettua nopeampaan kasvuun, joka auttaisi meitä rahoittamaan valitsemamme hyvinvointivaltion palvelulupauksen sen sijaan, että joutuisimme vakauttamaan julkista taloutta yksinomaan säästämällä palvelulupauksesta tai heikentämällä tulonmuodostusta veroja korottamalla. Näitä päätöksentekijät voivat edistää rakentamalla toimintaympäristöä, joka kannustaa korkeampaan työllisyyteen, investointeihin ja innovaatioihin, hän jatkoi.

SPOLANDER ei halunnut kommentoida medialle, tarvitaanko lisää säästötoimia ensi vuodelle EU:n alijäämämenettelyn välttämiseksi.

Hän viittasi valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) lähettävän tänään asiaa koskevan tiedotteen.

Spolander muistutti kuitenkin, ettei liiallisen alijäämän menettely ole mekanistinen menettely.

Vuonna 2027 julkisyhteisöjen alijäämä olisi ennusteen mukaan tarkalleen 2,3 prosenttia ja vuonna 2028 2,1 prosenttia bkt:stä.

Spolanderin mielestä oleellista on se, että hallitus on asettanut tavoitteeksi velkasuhteen vakauttamisen hallituskauden aikana.

Kuitenkin jopa prosentinkin alijäämäsuhde voisi olla periaatteessa mahdollinen 2027.

– Meidän ennusteessamme, jossa ei kaikkia hallituksen toimia vielä mukana ole, hyvinvointialueiden miljardin suuruiset säästöt eivät siellä vielä näy, mutta jos näkyisivät, silloin on mahdollista, että velkasuhdetavoite saavutetaan. Se on ollut kuitenkin hallituksen tavoitehierarkiassa se ensisijainen tavoite lähivuosina.

Rahallisesti hallituksen takamatka alijäämäsuhteen kuromisessa vuoteen 2027 mennessä jopa on nelisen miljardia euroa.

– Siinä on matkaa yhteen prosenttiin aika paljon, Spolanderkin myönsi.

Hän ei halunnut arvioida alijäämäsuhteeseenkaan viitaten hallituksen puolesta, tarvitaanko lisäsopeutusta.

– On todettu, että velkasuhdetavoitteen saavuttamiseksi tämä nykyinen 9 miljardin sopeutuskokonaisuus täysin toimeenpantuna ja toteutuneena suunnitellussa ajassa riittäisi vakauttamaan julkisen velan. Sitä, mitä hallitus ajattelee alijäämästä ja sen poikkeamisesta 1 prosentista, pitää kysyä sieltä.

KESKUSTELUA tilaisuudessa herätti myös Helsingin Sanomien paljastus, jonka mukaan suomalaisten eläkerahastojen ylijäämien ei vastaisuudessa lasketa helpottavan Suomen velkaantumista. Valtiovarainministeriön virkamiesten mukaan Suomi halusi tätä koskevan laskentatavan muutoksen itse ja VM:ssä sitä on pidetty teknisenä.

Suomi on HS:n mukaan pyytänyt Euroopan unionilta lisäaikaa selvitäkseen EU:n uusien velkasääntöjen tuomista tiukoista säästövaatimuksista, joihin myös kyseinen ”tekninen muutos” vaikuttaa. Suomi on kokonaisuudessaan ajanut EU:ssa velkasääntöjä kiristävää linjaa.

Jenni Pääkkönen sanoi olevan monta syytä, miksi työeläkerahastoja ei haluta enää kalkyyleihin mukaan.

– Yksi selkeä syy on se, että kun nyt kuitenkin ennustetaan julkisyhteisöjen velkaa, meidän täytyy arvioida sitä alijäämää, joka velkaa tuottaa. Silloin tosiasia on, että valtio, kuntahallinto ja hyvinvointialueet sen velat ottavat. Meillä on sellainen lainsäädäntö, että työeläkerahastojen ylijäämää ei tuosta noin vaan siirretä näiden alijäämien kattamiseen. Eli Suomen institutionaalinen järjestelmä on kuitenkin rakennettu niin, että pyritään suojelemaan eläkeoikeutta. Rahastojen kerryttämä ylijäämä rahastoidaan tulevien eläkemenojen korvaamiseksi, hän sanoi.

MIKKO Spolander jatkoi todeten, että talouden ennuste pitää sovittaa talouden, yhteiskunnan ja julkisen sektorin institutionaaliseen rakenteeseen.

– Suomessa se rakenne muodostuu nyt esimerkiksi työeläkelainsäädännön perusteella, jossa todetaan, että työeläkelaitosten tulot ja varat ovat työeläkejärjestelmän sisällä pysyviä varoja. Se on ikään kuin kapseloitu ulos muusta julkisesta taloudesta ja niitä ei sieltä siirretä muun julkisen talouden menojen katteeksi.

– Kun ennustamme velkasuhdetta, silloin otamme huomioon ne erät, jotka kuuluvat velkasuhteeseen, Spolander lisäsi.

Hän vetosi myös virkamiesetiikkaan ja jopa laillisuuteen.

– Tämähän on vähän niin kuin meidän virkamiesten tehtävä. Meidän tehtävä on ikään kuin tuntea se meidän toimintaympäristömme ja taloutemme, julkisen talouden institutionaaliset rakenteet ja tehdä meidän työmme parhaalla kyvyllämme niiden mukaan. Jos me havaitsemme, että joku tekee sitä toisella tapaa, me kerromme, että valitsemanne tapa ei ole sopusoinnussa suomalaisen lainsäädännön kanssa. Minun mielestäni tämä on meidän kannalta hyvin yksiselitteinen ja selvä asia, että virkamiehet laativat ja tekevät työnsä kansallisen taloutta ja yhteiskuntaa koskevan lainsäädännön puitteissa.