Tätä ajatusta nykyhallitus on murentanut.

Petteri Orpon (kok.) hallituksen politiikkaa on perusteltu taloudellisella pakolla ja välttämättömyydellä. Usein hallituspuolueet julistavat, miten ”vaihtoehtoja ei ole”.

Todellisuudessa kyse on ennen kaikkea arvovalinnoista. Hallitus on valinnut tien, jossa suurituloisille ja yrityksille tarjotaan miljardiluokan veronkevennyksiä, samalla kun pienituloisten, työttömien ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevien turvaa on järjestelmällisesti heikennetty.

Jokainen askel ihmisille takaisin työelämään olisi nyt äärimmäisen arvokas – myös lyhytaikainen, osa-aikainen tai matalapalkkainen työ. Se vahvistaa osallisuutta, ylläpitää työkykyä ja luo uskoa tulevaan.

Hallitus on kuitenkin toiminut päinvastaiseen suuntaan. Työttömyysturvan ja asumistuen suojaosien poistaminen on heikentänyt työn vastaanottamisen kannustimia ja lisännyt epävarmuutta.

Käytännössä moni työtön joutuu nyt pohtimaan, kannattaako työtä ottaa vastaan lainkaan, kun seurauksena ovat tukien leikkaantuminen ja lisääntyvä taloudellinen epävarmuus.

HUOLESTUTTAVAA ei ole vain se, mitä päätöksiä hallitus tekee, vaan myös se, miten niistä puhutaan.

Kun sosiaaliturvasta vastaava ministeri antaa ymmärtää, että työttömät “jäävät kotiin nukkumaan”, kyse on ajattelutavasta, joka etäännyttää päätöksenteon ihmisten arjesta ja kokemuksista.

Suomen työttömyys ei johdu siitä, että ihmiset eivät haluaisi tehdä työtä. Työttömyyttä on siksi, että työtä ei yksinkertaisesti ole tarjolla.

Samaan aikaan, kun oppositio nostaa esiin huolensa köyhyyden ja eriarvoisuuden kasvusta, hallitus syyttää oppositiota yhteiskunnan polarisaation lietsomisesta. Tämä asetelma on nurinkurinen.

Polarisaatiota ei synny siitä, että ongelmista puhutaan ääneen, vaan siitä, että ne kielletään, vähätellään tai sysätään yksilöiden omaksi syyksi.

Sen sanominen ääneen, että Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrä on kasvanut lähes miljoonaan, ei ole polarisaation lietsomista, vaan pikemminkin hätähuuto.

Myöskään sen kritisoiminen, että hallituksen politiikan seurauksena jopa 31 000 lasta ajautuu köyhyyteen, ei ole kahtiajaon lisäämistä, vaan suomalaisen hyvinvointivaltion perusperiaatteista kiinni pitämistä.

KUN HALLITUS toistuvasti puhuu siitä, mihin valtiolla ei ole varaa, on syytä sanoa tämä ääneen: valtiolla ei ole varaa jättää osaa ihmisistä ulkopuolisiki.

Hyvinvointivaltion tehtävä on turvata hyvä elämä kaikille kansalaisilleen.

Oikeistolainen ajatus siitä, että kansalaisten velvollisuus on kantaa vastuu valtion taloudesta hinnalla millä hyvänsä ja että talous asetetaan hyvinvointivaltion ensisijaiseksi tavoitteeksi, kääntää suomalaisen hyvinvointimallin päälaelleen.

Valtiontalous ei ole itseisarvo, vaan väline, jonka tehtävä on turvata ihmisarvoinen elämä ja luoda edellytykset sille, että jokainen voi osallistua yhteiskuntaan omien kykyjensä mukaan.

Sosialidemokraattinen näkemys on selvä: Suomi ei nouse jakamalla ihmisiä voittajiin ja häviäjiin. Suomi nousee pitämällä kaikki mukana.

Kun valtio pitää huolta heikoimmistaan, se rakentaa luottamusta, vakautta ja tulevaisuudenuskoa – ja juuri sitä Suomi tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan.

Kirjoittaja on Kaakkois-Suomen Sosialidemokraatit ry:n piirihallituksen jäsen.