Mielenilmaukset jatkuvat, mahdollisesti laajenevat yleislakoksi, ellei hallitus suostu neuvottelupöytään palkansaajajärjestöjen kanssa.

Kovinta poliittista valtaa Suomessa käyttävä pääministeri Petteri Orpo (kok.) on kommentoinut tilannetta varsin vaisusti ja samoilla sanoilla. Ja mikäpä keskittyessä muihin asioihin kuin mahdollisesti koko Suomen seisauttaviin mielenilmauksiin.

Työministeri Arto Satonen (kok.) on hallituksen työrukkanen ja rautanyrkki palkansaajien suuntaan. Myös valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) on Orpoa aktiivisemmin ottanut kantaa mielenilmauksiin ja painottanut tässä yhteydessä taloussäästöjen tarvetta.

Viime päivinä hallituksen ja elinkeinoelämän edustajat ovat hakeneet eroja tavoitteistaan eli yrittäneet selittää, että hallitusohjelma on oikeasti hallituksen oma ja ihan itse kirjaama. Siitä huolimatta voi sanoa, että elinkeinoelämä on työmarkkinaneuvotteluiden aloittamisessa se suurempi jarrumies.

Orpon hallituksesta on tullut työmarkkinaosapuoli, mutta Orpon liikkumavara on nyt olematon. Tämän tietää myös ammattiyhdistysliike. Vaikka tämän päivän mielenilmausta voi pitää poliittisena lakkona, kohdistuu se voimalla hallituksen lisäksi myös työnantajiin.

Toistaiseksi työnantajat ovat pysyneet hyvin rintamassa. He ovat eri yhteyksissä painottaneet, että neuvottelut ovat turhia. Näkemykset voivat muuttua, jos mielenilmaukset jatkuvat ja niiden hintalappu kasvaa.

Tilanteesta ulospääsyä mietittäessä kannattaa muistaa STTK:n puheenjohtaja Antti Palolan sanat Demokraatin haastattelussa: ”Kun näistä keskeisistä kiistanaiheista neuvoteltaisiin ja kaikki poistuisivat neuvotteluista yhtä tyytymättöminä, siitä voisi syntyä sellainen kompromissi joka pelastaa paljon.”

TYÖMARKKINAKIISTA on vaikea myös toiselle kierrokselle päässeille presidenttiehdokkaille Alexander Stubbille ja Pekka Haavistolle. Vielä ensimmäisellä kierroksella he joutuivat kommentoimaan työmarkkinatilannetta – tosin varovaisin sanakääntein – kun muut ehdokkaat ottivat asiaan railakkaammin kantaa.

Ehdokkaat ovat painottaneet, että työmarkkinatilanne ei kuulu presidentin tehtäviin tai valtaoikeuksiin. Totta, presidentin kannattaa olla varovainen, kun kyse on asioista, joista hallitus päättää.

Mutta Stubb ja Haavisto ovat markkinoineet itseään arvojohtajina. Työmarkkinakiistassa on osaltaan kyse arvojohtamisesta. Kyseessä on merkittävä yhteiskunnallinen asia, sillä se koskee suurta joukkoa suomalaisia. Palkansaajia on Suomessa noin 2,3 miljoonaa. Heistä ammattiliittoihin kuuluu yli 1,8 miljoonaa.