Demariristeily27.-20.8.2016

Kolumni

Antti Koskela

Kirjoittaja on Helsingin SDP:n varapuheenjohtaja.

https://twitter.com/Antti_Koskela

Hallitus hyydytti hallintarekisterihankkeen

”Me emme valmistele hallintarekisteriä uudestaan missään muodossa. Hallintarekisteri on haudattu ja kuopattu. Sitä ei tuoda tämän hallituskauden aikana.”

Näin vakuutti valtiovarainministeri Alexander Stubb viime joulukuussa, kun lakihanke osakeomistusten piilottamisen mahdollistamiseksi karahti kiville.

Nyt hallitus ja valtiovarainministeriö edistävät hanketta taas, vähän eri perustein kuin viimeksi. Vielä viime syksynä ja edellisellä hallituskaudella ministeriön virkamiehet ja Kokoomus olivat sitä mieltä, että EU:n lainsäädäntö edellyttää hallintarekisterin sallimista.

Kun paljastui ettei näin ole, heillä on uusi käärme pyssyssä. Nyt ministeriö ja Stubb vetoavat siihen, että suomalainen toimija saa käyttää minkä tahansa EU-maan arvopaperikeskusta (clearing) kaupoissaan.

On tehtävä selväksi, ettei tälläinen peli vetele.

Koska muutamissa EU-maissa hallintarekisteri on laillinen, voisi suomalainen sijoittaja piilottaa omistuksensa rekisteriin käyttämällä ulkomaisen arvopaperikeskuksen palveluita. Omistusten piilottaminen uteliailta silmiltä ja myös verokarhulta olisi näin askeleen lähempänä.

Hallintarekisteri on hämmästyttävän sitkeä hanke. Alun perin se haudattiin jo edellisen hallituskauden lopulla. Sen jälkeen se nousi esiin viime syksynä. Nyt hallitus ja valtiovarainministeriö yrittäviät edistää hanketta kolmatta kertaa.

Hallintarekistereiden sallimista vastustavat niin kansan enemmistö, verohallinto kuin poliisikin. Sen koetaan lisäävän osakeomistusten hämärtymistä ja edesauttavan veronvälttelyä.

Kokoomukselle, Stubbille ja myös valtiovarainministeriön virkamiehille on osoitettava, ettei useaan kertaa torpattua hanketta kuulu edistää uudestaan ja uudestaan. Ilmeisesti heillä on ajatuksissa, että kun tarpeeksi monta kertaa yrittää, hanke lopulta etenee kun vastapuoli väsyy.

On tehtävä selväksi, ettei tälläinen peli vetele. Stubbia ja valtiovarainministeriön virkamiehiä koskevat samat pelisäännöt kuin muitakin.

https://twitter.com/Antti_Koskela Antti Koskela

Kirjoittaja on Helsingin SDP:n varapuheenjohtaja.

Kolumni

Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Ei mitään rupusakkeja

Urheilua tapahtumapaikoilla seuraavan yleisön käytöstavat ovat viime aikoina muuttuneet suorastaan radikaalisti.

Nuorten huippu-urheilu on noussut aivan uuteen sfääriin. Sehän nähtiin täällä kotosuomessa jo nuorten MM-lätkäkisoissa ja nyt jatkoa on seurannut nuorten koriksen EM-parketilla.

Kukapa esimerkiksi olisi uskonut, että neljään ensimmäiseen sudenpentujen korismatsiin meneillään olevissa karkeloissa tungeksi yhteensä 21 766 katsojaa.

Ja millaisia katsojia!

He ovat osanneet ottaa urheilun riemusta esiin sen olennaisen, ilon tuoman mielihyvän. Totta kai pelin lopputuloksella on merkitystä, mutta tunnelman aitous on kyllä ollut silmiinpistävää.

Nuorten huippu-urheilu, jossa pesii muutenkin rennompi meininki kuin vanhojen partojen kamppailuissa, on lyönyt itsensä läpi. Kyseessähän ei ole mistään rupusakkien matseista vaan ihan todellisesta taitopelistä.

***

Vaikka Suomelta jääkin puuttumaan kirsikka kakun päältä Liettua-tappion myötä, voitot Espanjasta ja Ranskasta osoittivat millä tasolla suomalaisenuoret nykyisin ovat.

Kansainvälisen koripalloliitonn rankingissa kun niin Liettua, Espanja kuin Ranskakin ovat 10 parhaan joukossa maailmassa.

Suomen joukkueen kirkkain tähti on odotetusti ollut 19-vuotias ja 211-senttinen Lauri Markkanen. Isoksi miehenaluksi hän on liikkuva ja tapahtumavalpas, jonka lisäksi hänen pallonkäsittelynsä on pehmeää. Kun tuon pituinen mies heitttää kolmosetkin 42,1 prosentin tarkkuudella, ei ole ihme, että hän on tehoindeksillä mitattuna kisojen paras pelaaja.

Markkanen on neljän pelipäivän jälkeen turnauksen pisteykkönen (keskiarvo 25,0), riistotilaston kakkonen (2,8) ja levyritilaston nelonen (8,8).

Ensi kaudeksihan Lauri siirtyy jenkkeihin, Arizonan yliopistoon, jossa kyllä opinsaunaa riittää. Huomioitava on myös se, että Lauri saa pelata vielä ensi vuonnakin 20-vuotisten kisoissa.

Lauri Markkanen on neljän pelipäivän jälkeen turnauksen pisteykkönen.

***

Yksi mielenkiintoinen asia paljastuu myös kun tiirailee Suomen joukkueen kokoonpanoa. Siellä on näet neljä sellaista pelaajaa, joiden isät ovat tehneet aikanaan merkittäviä kirjauksia korishistoriaan.

Tunnettu tosiasiahan on, että lapset helpolla omaksuvat urheiluriennoissaan saman lajin kuin hänen vanhempansa.

Lauri Markkasen isä Pekka oli aikanaan miesten maajoukkueen ykkössentteri ja pelasi kaikkiaan 129 miesten maaottelua kierreltyään siinä ohessa Yhdysvallat, Espanjan ja Ranskan.

Joukkueen kapteenin Joonas Tahvanaisen isä Mika-Matti, ”Mikkis”, pelasi puolestaan 54 miesten maaottelua ja EM-lopputurnauksessa Ateenassa 1995.

Remu Raitasen faija Jari on yksi Suomen kaikkien aikojen tarkimpia kaukoheittäjiä ja hänelle kertyi 72 miesten maaottelua ja juniori-ikäisenäkin Suomen kaikkien aikojen paras sijoitus EM-tasolla, neljäs.

Yhteensä näille isäpapoille kirjattiin parketilla siis 255 miesten maaottelua, joten karismaa löytyy.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Tomas Murphyn isä oli puolestaan tähti aivan siellä kaikkein kauneimmassa, siis tarunhohtoisessa NBA:ssa.

Pojilla on ollut omat esikuvansa ja hyvin he ovat omaksuneet jatkumon.

***

Kaikesta edellä olevasta huolimatta on lähdettävä siitä, etteikö olisi petrattavaa.

Esimerkiksi Liettua-ottelussa vastustajan taktisessa pelissä korostui myös ykslöllisyys, joka perustuu Liettuan vahvaan koriskulttuuriin.

Suurimmillaan ero tuli esiin syöttöpelissä, jossa suomalaisten passit olivat liian usein löysiä ja monesti myös ennalta luettavia.

Korin alustalla myös hävitään pituuden puuttuessa. Vaikka joukkueessa on peräti kahdeksan kaksimetristä pelaajaa, niin todellisia korstoja levyn alla painimiseen on vain Markkanen.

Jo tässä vaiheessa kisoja voidaan sanoa, että tapahtuma saa vahvan plusmerkinnän.

 

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija. Pentti Salmi

Kirjoittaja on koripalloasiantuntija.

Kolumni

Elina Hirvonen

Kirjoittaja on kirjailija ja elokuvantekijä. ehirvo@welho.com

Kirjoittaja on kirjailija ja elokuvantekijä.
ehirvo@welho.com

Populistin keskisormi

Tämän vuoden lopussa läntinen maailma saattaa näyttää tältä: Britannia on eronnut EU:sta, Itävallassa, Puolassa ja Unkarissa vallassa ovat äärioikeistolaiset puolueet, ja Yhdysvaltain presidentiksi on valittu Donald Trump. Vaikka kaikki ei toteutuisi, suunta on selvä: populismi, erityisesti oikeistopopulismi, nousee Euroopassa ja Yhdysvalloissa vauhdilla.

Britannian Brexit-leirin johtajien joukkopako vastuusta kiteytti sen, mistä populismissa on kyse: lupauksista, joita ei ole koskaan tarkoitus toteuttaa. Populistipoliitikon viesti äänestäjille on sama kuin rikollisjengin johtajan viesti koulusta pudonneelle nuorelle. Tarjolla ei ole paikkaa yhteiskunnan jäsenenä, vaan symbolinen mahdollisuus kostaa, ja kokea siten olevansa kunnioitettu.

Britannia on ollut yksi EU:n suurimmista hyötyjistä, ja kritisoitu politiikka ei ole ollut EU:n vaan maan hallituksen aikaansaannosta. Yhdysvaltalaiset faktantarkistajat ovat todenneet 78 prosenttia Donald Trumpin lausunnoista valheiksi. Suomessa ulkoministeri kirjoittaa dadaistisia tekstejä vihreistä kuplista aina, kun hallitus tekee hänen puolueensa äänestäjille epämiellyttäviä päätöksiä.

Pahimmillaan populismin nousu romuttaa länsimaiden tärkeimpinä pitämät arvot. Parhaimmillaan se pakottaa muut poliittiset voimat toimimaan paremmin.

Valheet ja pitämättömät lupaukset eivät ole populismille ongelma, koska faktat tai konkreettiset suunnitelmat ovat sille epäolennaisia. Olennaista kosto, kunnia ja keskisormen näyttäminen kaikille, joiden läsnäolo ärsyttää: eliitille, maahanmuuttajille, homoille, kasvissyöjille, naisille.

Mitä toisenlaiseen politiikkaan uskovien sitten pitäisi tehdä? Populistit itse määrittelevät suunnan vastakohdaksi elitismin tai teknokratian. Olen eri mieltä. Populismin vastakohta ei ole elitismi vaan idealismi, jonka perustana on koston sijaan arvoihin perustuva pyrkimys muuttaa maailmaa. Kaikki ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoon liittyvät, onnistuneet poliittiset uudistukset ovat ponnistaneet juuri siitä, parempaan maailmaan viisaasti pyrkivästä idealismista.

Populismin kasvualusta on siellä, missä suuri joukko ihmisiä kokee jääneensä syrjään. Sitä ei voi voittaa hiljentämisellä tai väittelyllä, vaan tarjoamalla parempaa: toteuttamiskelpoisen vision yhteiskunnasta, missä ihmisillä on taustasta riippumatta mahdollisuus tulla kuulluksi ja kunnioitetuksi. Pahimmillaan populismin nousu romuttaa länsimaiden tärkeimpinä pitämät arvot. Parhaimmillaan se pakottaa muut poliittiset voimat toimimaan paremmin.

Kirjoittaja on kirjailija ja elokuvantekijä.
ehirvo@welho.com Elina Hirvonen

Kirjoittaja on kirjailija ja elokuvantekijä. ehirvo@welho.com

Kolumni

Aimo Massinen

Kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuuston jäsen ja Turun Sanomien ja Turun Päivälehden eläkkeellä oleva päätoimittaja.

Kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuuston jäsen ja Turun Sanomien ja Turun Päivälehden eläkkeellä oleva päätoimittaja.

Tämä on puolue, jota eivät rasita ikävät päätökset

Vaikka demaritkin ovat aika hyviä ihmisiksi, ainakin julkikuvassa on parannettavaa verrattuna varsinkin vihreisiin, näihin melkein yli-ihmisiin. Vihreät markkinoidaan mediassa moderniksi tulevaisuuspuolueeksi, kestävän kehityksen puolueeksi, jota eivät rasita ikävät päätökset. Vihreät on sanalla sanoen hyvien ihmisten puolue.

Vihreät kannattavat vain ekologisesti kestäviä energiaratkaisuja. Fossiiliset polttoaineet vihreät panisivat pannaan. Ydinvoimankin he korvaisivat uusiutuvalla bioenergialla, aurinko- ja tuulivoimalla sekä energiasäästöillä. Tuulivoimaloita lisättäisiin veronmaksajien piikkiin ilman pidäkkeitä.

Hyvien ihmisten puolue kannattaa vähäpäästöistä joukkoliikennettä. Yksityisautoilun tämä puolue tekisi mahdollisimman hankalaksi. Moottoriteitä ei tarvittaisi. Sen sijaan pyöräteitä, kevyen liikenteen väyliä vihreät hyvät ihmiset lisäisivät rajattomasti. Hevosaikakauteen palaamista ei sentään ole vielä ehdotettu.

Mutta raideliikenne eri muodoissaan olisi paitsi ympäristöystävällistä, myös ah niin romanttista. Vihreiden silmissä raitiotiet ovat vanhanaikaisuudessaankin erittäin edistyksellisiä. Mitä siitä, että jäykät raitiovaunut ovat veronmaksajille tuplaten kalliimpia kuin esimerkiksi joustavat, sähköiset superbussit.

***

Hyvien ihmisten puolue satsaisi aina sivistykseen, koulutukseen ja sosiaaliturvaan. Niistä tai oikeastaan mistään muustakaan eivät vihreät halua leikata. Varsinkin nyt kun korot ovat alhaalla, velkaa kannattaa heidän mielestään ottaa surutta.

Hulppeaa perustuloa, valtion jakamaa vastikkeetonta rahaa hyvien ihmisten puolue jakaisi kaikille, jotta kansalaiset voisivat paremmin puuhastella mieliharrastustensa parissa. Näin vahvistuu usko hyvään ihmiseen ja onnen täyttymykseen.

Tämä puolue markkinoi mielellään korkean moraalin oppeja ulkopolitiikkaa ja ulkomaita myöten. ”Moraalimehiläisten” yhdyskunnan kruunaamaton kuningatar on Heidi Hautala, joka ei kuitenkaan näe aina malkaa omassa silmässään.

***

Parlamentaarista, edustuksellista demokratiaa hyvien ihmisten puolueen puheenjohtaja Ville Niinistö on kutsunut ”sisäpiirieliitin päätöksenteoksi”. Eduskuntako pelkkää sisäpiirieliittiä? Mutta vihreiden demokratiakäsitys on hyvin joustava. Lasse Lehtinen on kuvannut sitä näin:

”Vihreä ideologia, kommunismin rintaperillnen, kannattaa edustuksellista demokratiaa, jos se sopii heidän pyrkimyksiinsä. Suoraa toiminaa, jos edellinen tapa ei lupaa tulosta. Kansanäänestystä, jos ei-kanta on todennäköinen voittaja.”

Ei taida Lasse Lehtinen aivan väärässä olla. Hyvien ihmisten puolueessa osataan olla tarvittaessa taitavan populistisia. Poliittinen linja vaihtelee joustavasti suhdanteiden mukaan. Vihreitä ei nykyään erota vasemmistoliitosta kuin kenties kuolema ja poliisi. Vähän aiemmin hengailu oikealle poiki puolestaan lempinimen kokoomuksen puisto-osasto.

***

Vihreillä menee nykyään gallupeissa tosi rajusti, kuten hyvien ihmisten puolue ansaitseekin. Ville Niinistö osaa johtaa ja puhua populistisesti, sujuvasti syleillen sopivia kohderyhmiä.

Tulee vain mieleen, että jos demareilla olisi yhtä taitava populisti puheenjohtajana, SDP:n kannatus heiluisi nyt routaisen porvarihallituksen aikana vähintään kolmessakymmenessä prosentissa.

Kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuuston jäsen ja Turun Sanomien ja Turun Päivälehden eläkkeellä oleva päätoimittaja. Aimo Massinen

Kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuuston jäsen ja Turun Sanomien ja Turun Päivälehden eläkkeellä oleva päätoimittaja.

Kolumni

Terhi Mustakangas

Kirjoittaja on SDP:n Oulun piirin toiminnanjohtaja.

Kirjoittaja on SDP:n Oulun piirin toiminnanjohtaja.

Korkeakoulutetut – eivät sittenkään oikeita demareita?

Kun vajaa viisitoista vuotta sitten liityin demareihin, oli paikkakunnallani aktiivitoimijoissa pari pitkän ammattikorkeakouluissa uransa tehnyttä henkilöä. Mukana toiminnassa oli myös muita korkeakoulutettuja henkilöitä. Tällöin keskusteltiin, perustettaisiinko meille oma Korkeakouludemarit-yhteisö. Itse en nähnyt tällä tuolloin lisäarvoa, vaan pidin itsestään selvänä, että meillä oli jäsenissä monenlaisen koulutuksen ja taustan omaavia henkilöitä.

Sittemmin olen huomannut, ettei korkeakoulutus niin itsestään selvää demareissa olekaan. Eihän se haittaa, ettei meitä ole enemmistöä. Mutta se tuntuu oudolta, että sellaisiakin kommentteja esitetään, etteivät korkeakoulutetut voi olla oikeita demareita.

Itse olen jatkanut peruskoulupohjalta opintoja työn ohessa tutkinnosta toiseen parinkymmenen vuoden aikana. Nyt olen viimeistelemässä väitöskirjaa. Olen kuitenkin tehnyt niin sanottuja oikeita töitä noin viidentoista vuoden ajan, ja edennyt niistä korkeakoulututkintoa vaativiin tehtäviin. Näen vain rikkautena sen, että on eri taustaista ja tasoista kokemusta niin töistä kuin opinnoistakin.

Muuttuva työelämä tarvitsee enenevästi myös korkeakoulutettuja henkilöitä.

SDP on perinteisesti ollut sivistyspuolue, jossa koulutus ja kulttuuri on nähty yhtenä mahdollisuuksien tasa-arvon edistäjänä. Tätä sivistyspuoluetta tarvitaan taas kovasti, jotta laadukas koulutusjärjestelmämme ja opiskelumahdollisuudet kaikille turvataan.

Korkeakoulurakenne on saatu toimivaksi, ja korkeakoulut elävät jatkuvasti ajan hermolla tehostaen toimintojaan ja lisäten yhteistyötään. Yhteishakua ollaan kehittämässä ja aikuisten opiskelumahdollisuuksia muuttamassa. Koulutuspaikkoja ei riitä kaikille nuorille.

Meidän tulee nostaa ja korostaa sivistyksen tärkeyttä. Muuttuva työelämä tarvitsee enenevästi myös korkeakoulutettuja henkilöitä. Kaikille nuorille tulee taata mahdollisuus jatkaa opintojaan haluamalleen tasolle. Tämä ei saa olla vanhempien varallisuudesta kiinni.

Kulttuuri taas ylläpitää mielen vireyttä, ja sitä on oltava maksuttomasti tarjolla kaikille. Meillä on omassa demaripiirissäkin monenmoista lahjakkuutta esimerkiksi musiikillisesti ja kirjallisesti. Näitä taitoja soisi enemmän hyödynnettävän erilaisissa tapahtumissa. Tälle kesälle meillä on Oulun piirissä ollutkin runo- ja musiikki-iltaa sekä nostalgiset rock-festarit. Nämä olivat vetäviä ja voimaannuttavia tapahtumia.

Pidetään rohkeasti esillä sivistyspuolueen olemassa oloa ja arvoja! Koulutus ja kulttuuri kuuluvat kaikille.

Kirjoittaja on SDP:n Oulun piirin toiminnanjohtaja. Terhi Mustakangas

Kirjoittaja on SDP:n Oulun piirin toiminnanjohtaja.

Kolumni

Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.

Kuubalaisurheilijat häpeällisellä matkalla

Jalkapallon EM-turnaus Ranskassa oli lajille riemukulku. Mestaruuden vei  yllättäen Portugali kukistettuaan Ranskan finaalin jatkopelissä 1-0.

Kuukauden ajan nähtiin 51 pelissä kovatasoisia suorituksia. Taituruus lisääntyy ja kunto kohenee vuosien vieriessä. Peliäly siinä ohessa.

Kunhan vielä palattaisiin maali-ilotteluihin, niin a vot harasoo. Nykyään pelataan liiaksi oma pää puhtaana lähtökohtaista systeemiä.

Piskuinen Islanti oli ilopilleri ja esimerkki siitä, että maasta se pienikin ponnistaa isoihin atmosfääreihin.

Oi, jospa Suomikin olisi joskus mukana näissä kekkereissä!

***

Yleisurheilun EM-kisat antoivat mukavaa urheilujatkoa. Vaikkei Suomi nykyisin yllä kovin suuriin otsikoihin maailmalla, ei edes enää keihäässäkään, niin kyllä joukossamme oli nimiä ja suorituksia, jotka jäivät pintaan.

Antti Ruuskasen keihäspronssi oli rutiinia. Oskari Mörö aitoi tehokierroksen Euroopan huipulle. Kristian Bäck loikkasi niinikään pitkälle. Tulevaisuuden uskoa valoivat myös nuoret Wilma Murto seipäillään. Reetta Hurske ja Hilla Uusimäki aitureina. Jenni Kangas kepillään. Sekä muutaama muu orastava lupaus. Tästä on hyvä jatkaa.

Suomella oli Amsterdamissa 37 urheilijaa. Paras mitalimaa oli Puola. Suomi vasta 27:s yhdellä pronssilla. Pistesijojakin tuli Ruuskasen pronssin lisäksi vain neljä. Jäätiin tavoitteesta, mikä oli kolme mitalia ja 10 pistesijaa. Kisojen lajimäärä oli 42.

Muita havaintoja:

EM-kisojen järjestäminen juuri olympiakisojen aattona ei vedä kaikkia huippuja mukaan. Numero rinnassa on korvattu yleisöpalvelun vuoksi urheilijan nimellä. Urheilun eduksi ei ole se, että dopingin vuoksi Venäjää ei päästetä kv-kentille.

Euroopan kartalla näkyvät jo ”mamut”. Varsinkin Britannian sekä Ranskan joukoissa, myös Ruotsissa. Turkki puolestaan on lähtenyt ostolinjalle. Useita Afrikan ja muiden maiden tähtiä oli mukana Turkin puolikuupaidassa.

Kyllä Suomen urheilun nimi on kuitenkin yhäkin useilla huulilla maailmassa. Ovathan meillä Kimi Räikkönen, Valtteri Bottas ja Patrik Laine kumppaneineen mannekiineinamme.

Hyvä Yle-urheilu. Jo etukäteen nautimme tulevista Rion lähetyksistäkin.

***

Ylen tarjoilu Ranskasta ja Amsterdamista oli yltäkylläinen. Kaikki tehtiin suurella huolella ja monipuolisuudella. Osaajat olivat asialla. Radiotalon muut toimitukset, eritoten uutis- ja ajankontaispuoli, voisi käydä opintomatkalla talon urheilukerroksissa.

Nyt Tapani Parmin johdolla Amsterdamiin oli viety omaa tv-kalustoa mahdollistamaan suomalaisurheilijoiden näkyvyys ja haastattelut. Tv-urheilun alalla Suomella ovat olleet Raimo Piltz, Kalevi ”Kilu” Uusivuori ja Kalevi ”Kalle” Korpela yhdessä Parmin Tapsan kanssa esikuvina ja käytettyinä ohjaajina ympäri maailmaa.

Äänipuolella kielitaitoiset naisemme yhdessä niinikään monia kieliä hallitsevien ja hyödyntävien Niki  Juuselan, Kimmo Porttilan ja Tapio Suomisen sekä yltäkylläisen tietopankin Mika Lehtimäen kanssa ylsivät tähtiloistoon.

Hyvä Yle-urheilu. Jo etukäteen nautimme tulevista Rion lähetyksistäkin.

Olen tässä elämäni varrella tehnyt sen havainnon, että urheilutoimituksista edetään useisiin yhteiskunnan vaativiin tehtäviin. Urheilun toimittaminen on ansiokas koulu.

***

Kuuban lentopalloilijat kävivät häpeällisellä matkalla Suomessa. Otteet nimenomaan kentän ulkopuolella olivat törkyiset. Joukossa tyhmyys tiivistyi epäiltynä suomalaisnaisen raiskauksena. Hävettää ja nolottaa sanat ovat teosta aivan liian lieviä.

Nyt nämä epäillyt törkytekijät istuvat jalkapuussa Tampereen poliisivankilassa. Toivottavasti tekojensa mukaan – pitkään.

Toivottavasti tie sulkeutuu myös olympiakisoista. Onhan Venäjältäkin osanotto jo evätty dopingin, jota ei voi edes verrata seksuaalirikokseen, vuoksi.

Syvemmin ajateltuna urheiluseurojen kasvastustyö kaikkialla maailmassa nousee entistä tärkeämmäksi ja opiksi otettavaksi.

 

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti. Kauko-Aatos Leväaho

Kirjoittaja on Demokraatin urheilukolumnisti.