Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine kertoo, että liiton laaja johtoryhmä keskusteli tiistaina hallitusohjelmasta ja sen vaikutuksista JHL:n strategiseen toimintaan.

– Meidän ilmoituksemme on totta kai sama kuin keskusjärjestöllä, että myös meidän järjestöllinen toimintavalmiutemme on nostettu, hän sanoo.

Tarkoittaako tämä ay-kielen paperinmakuinen kukkanen suomeksi sanottuna, että soppatykit ovat hernerokkaa vaille valmiina, mielenilmauksiin päivät jo kalenteroituna ja banderollien iskulauseet viiltäviksi teroitettuina?

HALLITUSOHJELMAA käsiteltiin liitoissa tietysti heti tuoreeltaan, kun se tuli kesän alkajaisiksi Säätytalon uunista ulos. Teollisuusliiton Riku Aalto sanoo, että nyt, kun ohjelmaa on ollut aikaa pureskella kesäloman ajan, on aika perusteellisemmalle analyysille. Teollisuusliiton hallitus kokoontuu ensi viikolla.

– Käydään syvällinen analyysi hallitusohjelmakirjauksista ja niiden vaikutuksista, mikäli ne toteutuvat niin kuin ne on ohjelmaan kirjoitettu. Mitä se tarkoittaa jäsenistöllemme ja tälle koko työmarkkinajärjestelmällemme. Sitten teemme osaltamme arvion järjestöllisistä toimista, Aalto sanoo.

Kun Aallolta kysyy, mitä toimet voivat käytännössä tarkoittaa, hän toteaa, ettei lähde ”ollenkaan tähän uhkailukeskusteluun”.

– En lähde tässä vaiheessa tekemään tämän tarkempaa analyysiä siitä, mitä ne toimet voivat käytännössä tarkoittaa. Käymme keskustelun liiton hallituksessa ja jos päätöksistä on jotain infottavaa, niistä kerrotaan sitten, Aalto muotoilee.

Samassa sävellajissa puhuu myös Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT:n puheenjohtaja Ismo Kokko. Hän tuumii, että ”kokoaan suuremmalta” AKT:lta kenties odotetaan ”tietynlaista esimerkkiä”, mutta hänkin muotoilee, että syksyn edetessä ”varmaan mietitään erilaisia järjestöllisiä toimia, mutta niihin täytyy palata sitten, kun aika on”.

– Ihan ensimmäiseksi tässä täytyy ryhtyä nostamaan tietoisuutta hallitusohjelman heikennyksistä, koska ainakin itselläni on sellainen käsitys, että suurelta yleisöltä ne ovat jääneet vielä huomaamatta. Eikä ehkä ihan täysin ymmärretä, kuinka laajasti ja voimakkaasti ne vaikuttavat. Tämä on ihan ensimmäinen asia, Kokko sanoo.

– Toinen asia tietenkin on se, että ryhdymme käymään sisäistä keskustelua siitä, että jollei työntekijöitä kuulla kolmikantaisissa valmisteluryhmissä, niin miten me saisimme äänemme paremmin kuuluville. Ihan selvää on, etteivät nämä heikennykset ole hyväksyttävissä millään muotoa, hän jatkaa.

– Keinoilla en lähde spekuloimaan. Olennaista on nyt se, että järjestäytynyt ammattiyhdistysliike kulkee yhä jalkaa – tämä ei ole yhdestä eikä kahdesta liitosta kiinni, vaan tämä on ihan kaikkien asia.

Päivi Niemi-Laine sanoo suoremmin.

– Se on julmaa, että maan hallitus ei kestä ja siedä sitä, että poliittisia mielenosoituksia on ja tulee, vaan ne pyritään nyt nopeasti lainsäädännöllä sanktioimaan. Kyllä näitä mielenilmauksia varmasti tulee tapahtumaan – mikään laki ei helposti mene päätökseen niin, etteikö ammattiliitot pitäisi huolen siitä, että meidän äänemme kuuluu, jos se ei kolmikantapöydissä kuulu.

JHL:N Niemi-Laine ja Palvelualojen ammattiliitto PAMin puheenjohtaja Annika Rönni-Sällinen komppaavat Kokkoa viestinnän tärkeydestä. Väki liitoissa ja laajemminkin yhteiskunnassa on saatava kartalle siitä, mitä Petteri Orpon (kok.) johtama hallitus oikeasti kaavailee. PAMin hallitus kokousti tiistaina koko päivän. Millainen oli kokouksen tunnelma?

– Tyrmistyneen kauhistunut. Ihmiset ovat todella huolissaan jäsentemme puolesta, että miten he pärjäävät. Tunnelma oli epäuskoinenkin – että todellako nämä kaikki toimet meinataan tehdä ja ymmärtääkö maan hallitus edes, mitä ovat tekemässä. Tuntuu, että siellä eletään jossain ihme kuplassa, eikä nähdä, mihin nämä päätökset vaikuttavat, Rönni-Sällinen sanoo.

Päivi Niemi-Laine jakaa PAMin hallituksen tunnelman hallitusohjelmasta. Hänen äänensävyään voi kuvata vähintäänkin tuohtuneeksi.

– Tämä on ihan järjetön tilanne, että laitetaan ihminen, työntekijä polvilleen ja ajatellaan, että annetaan vähän enemmän raippaa, niin se tekee paremmin duuninsa. Olemme päätymässä jonnekin keskiajalle tai aikaan, jossa patruunat pitävät huolen, että työntekijä on nöyrä ja tietää paikkansa, hän lataa.

Niemi-Laine sanoo olevansa surullinen siitä, että hallitus ei näytä ymmärtävän, että ihmiset eivät ole koneita ja että heillä voisi olla myös omia näkemyksiä siitä, jaksavatko he tällaisessa työelämässä. Työelämää pitäisi kehittää, ei kurjistaa.

– Jos hallitus olisi siinä fiksu, se tekisi sitä aidosti yhdessä ammattiliittojen kanssa, hän sanoo.

Niemi-Laineen mielestä hallitus on päättänyt viedä oman mallinsa läpi kuuntelematta, olisiko ammattiliitoilla tarjota ”jotain fiksua, jolla suojeltaisiin myös työnantajaa ja omistajia”.

– Nyt on sellaista vastakkainasettelua, ettei työnantaja saisi yhteistyöstä mitään, mutta ei se ole totta. Emmehän me halua, että työpaikat häviävät! Totta kai me haluamme molemminpuolisen kumppanuuden, jossa molemmat – työnantaja ja työntekijä – hyötyvät. Varmasti työpaikkatasolla monella työnantajalla on erilainen kuva työelämän kehittämisestä kuin hallituksella.

Hallitusohjelmassa luvataan, että uudistukset valmistellaan kolmikantaisesti ”hyödyntäen elinkeinoelämän ja palkansaajien järjestöjen osaamista”. Yhdeltäkään neljästä liittopomosta ei irtoa järin myönteisiä kommentteja kolmikantatyöryhmistä. Jaettu näkemys on, että työelämään ja sosiaaliturvaan liittyvät kirjaukset on naulattu hallitusohjelmaan tavalla, joka ei jätä aidolle neuvottelulle tai toisenlaisten ratkaisujen etsimiselle sijaa.

– Kun hallitusohjelmaan on kirjoitettu kaikki mahdolliset työnantajan haaveet, niin mikä intressi heillä olisi lähteä neuvottelemaan yhtään mitään, Annika Rönni-Sällinen kiteyttää.

– Hallitusohjelma on käytännössä kirjoitettu siten, että siellä on ikään kuin lopputulos annettuna ja jos sitä lopputulosta ei tule, niin hallitus tekee uudistukset yksin. Ja jos miettii työmarkkinoita, niin tämähän on meidän vastapuolen eli työnantajien täydellinen toiveuni, Ismo Kokkokin kuvailee.

HALLITUSOHJELMASSA on paljon yksityiskohtia, jotka huolestuttavat ammattiliittojen puheenjohtajia. Kaikilta irtoaa pitkä lista. Joidenkin kohdalle he pysähtyvät puhumaan pitemmäksi aikaa. Yksi, josta jokaiselta riittää sanottavaa, on hallituksen aie vahvistaa vientivetoista työmarkkinamallia.

– Ihan käsittämätöntä, että lainsäätäjä puuttuu tällä tavalla ylipäänsä työehtosopimusten osapuolten palkkasopimiseen ja palkanmuodostukseen. Olen sitä mieltä, että se on kansainvälisten sopimusten ja sitoumusten vastaista. Meillä pitäisi olla sopimusvapaus, se on ILOn sopimuksissa turvattu osana järjestäytymisvapautta, Rönni-Sällinen sanoo.

”Laissa työriitojen sovittelusta säädetään, että palkantarkastusten yleistä linjaa ei voida ylittää valtakunnansovittelijan toimistosta tai sovittelulautakunnan toimesta annettavalla sovintoehdotuksella”, kirjaus kuuluu. Ismo Kokko huomauttaa, että käytännössä työantaja ja valtakunnansovittelija ovat jo pelanneet tämän pelikirjan mukaan.

– Sehän tahtoo mennä niin, että muut työnantajat eivät käytännössä neuvottele ennen kuin teknologiateollisuuteen on saatu ratkaisu. Sen jälkeen työnantajat sanovat, että se on tässä, eikä muuta tule. Sitten jäädään odottamaan työtaisteluvaroitusta, jonka jälkeen mennään sovittelijalle ja sovittelija kertoo samat sanat. Nyt viemällä tämä lakiin, se suomeksi sanottuna betonoi palkkaerot ja työehtojen erot, Kokko toteaa.

– Tällä pidetään huoli, että naisvaltaiset alat eivät saa isompia palkankorotuksia. Palkkaero ei tule kapenemaan, jos nyt lain kautta tulee sellainen malli, jossa teknologiateollisuuden neuvottelutulos määrittelee meidän naisvaltaisten alojen palkat, Päivi Niemi-Lainekin kiteyttää.

Teknologiateollisuuden palkoista ja ehdoista neuvottelevalle Teollisuusliitolle vientivetoinen malli, jossa liitolle neuvoteltu ratkaisu määrittäisi yleisen linjan, ei maistu sen enempää kuin muillekaan.

– Vientivetoinen työmarkkinamalli vie myös mahdollisuuden käyttää esimerkiksi työtaistelutoimia – niillä ei olisi merkitystä, kun työtaistelutoimillakaan ei pysty saamaan sovittelijalta parempaa sopimusta kuin mitä vienti on saanut. Siksi sellaista lainsäädäntöä ei pidä tehdä, Aalto sanoo.

PAMIN Rönni-Sällisen mukaan hallituksen toimet osuvat kipeästi osa-aikatyöntekijöihin. Hallituksen tavoite edistää kokoaikatyötä on Rönni-Sällisen mukaan sinänsä hyvä, mutta se ei huomioi sitä, että suuri osa tekee osa-aikatyötä siksi, ettei kokoaikatyötä ole tarjolla.

– Ikään kuin se olisi työntekijöiden oma vika, että he ovat osa-aikatyössä, kun se johtuu siitä, että työnantajat eivät tarjoa kokoaikatyötä. Työnantajalle ei seuraa minkäännäköisiä velvotteita, kaikki kaadetaan työntekijän niskaan. Epäsuhta on todella valtava, Rönni-Sällinen sanoo.

Rönni-Sällinen muistuttaa, että osa palvelualoilla osa-aikaisena työskentelevistä joutuu tukeutumaan elantonsa turvaamiseksi soviteltuun työttömyyspäivärahaan.

– Ei välttämättä koko ajan, mutta välillä. Asumistuki on myös pienipalkkaisille työntekijöille varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla aivan välttämätön. Nämä kaikki heikennykset kun yhdistetään, niin kerrannaisvaikutukset ovat todella kovat. Työttömyysturvan ja asumistuen leikkaukset voivat tehdä palvelualoilla työskentelyn etenkin pääkaupunkiseudulla käytännössä mahdottomaksi.

PAM on vaatinut osa-aikaisten työntekijöiden aseman parantamista siten, että osa-aikatyön teettämiselle olisi laissa määritellyt perustellut syyt. Tätä esittäessään PAM on muistuttanut, että myös määräaikaiselle työsuhteelle pitää olla perusteltu syy. Nyt hallitus on heikentämässä tätäkin, kun vuoden mittaisen määräaikaisen työsopimuksen voi solmia ilman syytä.

– Jos on vapaus tehdä määräaikaisia ilman perusteita, niin ainakin pelkään, et nuoret naiset tulee siitä kärsimään. Turvattomuutta tämä lisää – ovatko sitten jatkossa työsuhteet osa-aikaisia ja määräaikaisia.

Muiden muassa Tehy on arvioinut, että jos työnantajalla on mahdollisuus tehdä määräaikainen sopimus ilman perustetta, raskaussyrjintä tulee lisääntymään.

HALLITUSOHJELMASSA Päivi Niemi-Lainetta huolettaa erityisen paljon julkisen sektorin talous – leikkaukset kuntien valtionosuuksiin.

– Tämä on minulle karmiva ajatus, kun kuntiin kuitenkin jäävät ne tulevaisuuden tekijät – ammattilaiset, jotka tekevät tulevaisuutta varhaiskasvatuksessa, lasten kanssa ja kouluissa nuorten oppilaitten kanssa. Niin tässä mennään ihan väärään suuntaan, kun lähdetään kunnilta leikkaamaan.

Niemi-Laine moittii myös, että hyvinvointialueet eivät ole päässeet kunnolla edes alkuun, kun jo pelastus- ja sotepalveluita ”ollaan vesittämässä ja keksimässä kaikenlaisia pilipaliratkaisuja”. Viimeksi mainitulla hän tarkoittaa palvelujen viemistä yksityiselle sektorille.

– Tämän hallituksen näkökulma julkisiin palveluihin on sellainen, että arvostus on todella huono. Yksityisen arvostus näkyy, mutta meillä on paljon näyttöä siitä, ettei yksityinen ole pystynyt palveluja hoitamaan – kaikki muistavat vanhuspalvelugaten.

– On tärkeää pitää huoli siitä, me kansalaiset omistamme edelleen hyvät julkiset palvelut. Totta kai työnjakoa yksityisen kanssa voidaan katsoa, mutta se ei ole mikään itseisarvo.

Aivan keskeiseksi hallitusohjelman heikkoudeksi Päivi Niemi-Laine katsoo konkretian, toimenpiteiden puutteen. Raha on iso kysymys, jotta tavoitteisiin päästään. Hän on huolissaan siitä, että esimerkiksi varhaiskasvatuskriisin hoitamiseen ei ole kunnolla tartuttu. Syytä olisi.

– Kyse on lapsista, työntekijöistä ja yhteiskunnan kuluista. Mitä pidemmälle lapset menevät eteenpäin varhaiskasvatuksesta, eikä ole saatu puututtua perheiden ja lasten ongelmiin, niin ongelmat vaan kasautuvat ja se tulee maksamaan erittäin paljon yhteiskunnalle.

YHTEISTOIMINTAA ja työsuhdeturvaa heikentävät kirjaukset nousevat Ismo Kokon huolien listalla korkealle. Jos hallituksen esitys toteutuu, alle 50 työntekijää työllistävissä yrityksistä poistuu yhteistoimintavelvoite.

– Se tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi muutosneuvotteluja tarvitse käydä – ei vuoropuhelua, eikä mitään oikeastaan tarvitse edes työntekijöille kertoa.

Kokonaisuuteen liittyy myös se, että yrityksissä, joissa muutosneuvottelut vielä pitää käydä, neuvotteluihin käytettävä vähimmäisaika puolitetaan.

– Yhteistoiminnan tarkoitus on, että etsitään vaihtoehtoja koville toimille, kuten irtisanomisille, lomautuksille ja niin edelleen. Kun ne neuvotteluajat puolitetaan, jonka jälkeen työnantaja voi toimia toteuttaa, niin voi kysyä, että toteutuuko yhteistoiminnan tarkoitus, Kokko sanoo.

Kokko huomauttaa, että nykyäänkin varsinkin isommissa tapauksissa kuuden viikon vähimmäisaika ei tahdo riittää. Huolettavaa on sekin, että hallituksen suunnitelmissa työsopimuslain vaatimus lomautusilmoitusajasta lyhennetään seitsemään päivään.

– Työsuhdeturvaan liittyen henkilökohtaisin perustein tapahtuvan irtisanomisen kynnystä madalletaan selvästi. Tämä on sellainen paketti, johon tosiaan kannattaisi herätä.

Kokko huomauttaa, että lomautusilmoitusajan lyheneminen on käytännössä viikon palkanleikkaus. Nyt ilmoitusaika on kaksi viikkoa. Sen aikana tehdään töitä ja saadaan palkkaa. Kun ilmoitusaika lyhenee, palkan saanti katkeaa viikkoa aikaisemmin.

– Tätä ei moni tule ajatelleeksi, se on varsin viattomana mainintana siellä. Eihän tämmöinen lomautusilmoitusajan puolittaminen niin pahalta kuulosta. Ei ainakaan niiden korviin, jotka näitä suunnittelee. Mutta kun miettii tavallisen työntekijän kannalta, niin viikon palkka on iso asia. Saati sitten kolmen viikon palkka, Kokko sanoo viitaten kuuden viikon muutosneuvotteluajan puolitukseen.

Kokko toteaa, että vaikka hän osasi odottaa kovaa kyytiä hallitusohjelmasta, ihan tällaista hän ei ennakoinut. Ohjelma ylitti kaikki pelot.

– Toivoisin tietysti, että mahdollisimman moni työntekijä miettii sitä, että mikä on mennyt pieleen, kun tällainen hallitusohjelma tuli. Tämä kaikkihan ei selity millään valtiontaloudella. Siellä on paljon asioita, jotka eivät ole missään tekemisissä valtion talouden kanssa. Kuten nyt vaikka edellä kuvattu yhteistoiminta.

– Toivoisin, että jokainen käyttäisi hetken aikaa sen miettimiseen, miten me käännämme tilanteen vielä siihen, että leikkaukset ja heikennykset eivät toteudukaan.