Palkittu politiikan aikakauslehti
72€/6kk

Politiikka

“Halosen taustat tiesimme, mutta yllätyimme positiivisesti. Mitä tulee Niinistöön, niin luulimme, mutta petyimme” – Uutuuskirja: Niinistön presidenttikausi toi mukanaan yllättävän muutoksen

Väistyvä presidentti Tarja Halonen ja virkaanastunut presidentti Sauli Niinistö saapuvat presidentinlinnaan Niinistön virkaanastujaispäivänä Helsingissä 1. maaliskuuta 2012.

SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen ja puolueen pitkäaikaisen kansanedustajan, entisen ulkoministerin Erkki Tuomiojan mukaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ulkopoliittisesti lähellä sosialidemokraatteja. Näin kirjoittavat toimittajat Matti Mörttinen ja Lauri Nurmi maanantaina julkaistussa kirjassaan Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra.

Demokraatti

Demokraatti

Kirjoittajakaksikko arvioi Demokraatille, että Rinteellä ja Tuomiojalla on toimivat välit istuvan presidentin kanssa. Monella kokoomuslaisella eivät asiat välttämättä ole yhtä hyvin, he huomauttavat.

– Tuomioja ja Rinne kertovat kirjassa käyvänsä läheisesti keskusteluja Niinistön kanssa. Eikä minulla ole mitään syytä epäillä, että heidän asemassaan olisi mahdollista puhua mitään muuta kuin totta, Nurmi toteaa.

Mörttinen huomauttaa, miten etenkin Tuomiojan osalta hyvää suhdetta Niinistöön voi jossain määrin pitää mielenkiintoisena ja jopa yllättävänä. Hän pohtii, että vain harva on antanut Niinistöstä kärjekkäämpää kommenttia, mitä Tuomioja 1990-luvulla.

– Hän on pohjimmiltaan hyvin oikeistolaisia arvoja edustava pikkupolittiseen näppäröintiin taipumusta tunteva karkeakäytöksinen jätkä, Mörttinen siteeraa Tuomiojan vuonna 1996 päiväkirjaansa tekemää luonnehdintaa Niinistöstä.

– Suhtautuminen on muuttunut selvästi tämän jälkeen. Tai Tuomioja ainakin sietää Niinistöä paljon paremmin, hän arvioi.

Aikaisemmin Niinistö tunnettiin Nato-myönteisenä, mutta linja on sittemmin muuttunut.

Lisää aiheesta

Nurmen ja Mörttisen kirja perustuu kaksikon tekemiin haastatteluihin. Kirjaa varten on haastateltu nimettömänä ja nimillä Niinistön lähipiiriä, Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista johtoa sekä entisiä ja nykyisiä poliitikkoja.

Jos Niinistö on haastateltujen SDP-vaikuttajien mukaan lähentynyt jollain osa-alueilla sosialidemokraattien linjoja, ovat tasavallan presidentin välit entiseen puolueeseensa puolestaan kirjan mukaan jossain määrin kasvaneet erilleen. Railoa on kasvattanut etenkin suhtautuminen sotilasliitto Natoon.

Aikaisemmin Niinistö tunnettiin Nato-myönteisenä, mutta linja on sittemmin muuttunut.

– Niinistö on palauttanut Suomen Paasikiven-Kekkosen-Koiviston-linjalle, Mörttinen siteeraa erästä kirjaan nimettömänä haastateltua henkilöä.

Kirjoittajat Matti Mörttinen (vasemmalla) ja Lauri Nurmi julkaisutilaisuudessa Helsingissä. LEHTIKUVA.

Haastateltavan mukaan Nato-vastaisena tunnetun presidentin Tarja Halosen kaudella Suomi lähestyi hieman ehkä yllättäenkin Natoa kaikilla mahdollisilla tavoilla – lukuun ottamatta muiden jäsenmaiden puolustamiseen velvoittavaa 5. artiklaa.

– Syntyi niin sanotusti töpseli seinään -valmius liittyä Natoon, eli olisi tarvinnut hyväksyä enää se 5. Artikla, Mörttinen tiivistää.

Mörttinen kuitenkin täsmentää, että vaikka Halonen salli käytännön tasolla ulko- ja turvallisuuspoliittiselle johdolle Nato-lähentymisen, ensisijaisen tärkeää hänelle oli pitää Suomi viidennen artiklan, ja täten Naton ulkopuolella.

Niinistö itse lähipiirissänsä puhuu niistä turvatakuina.

Presidentti Niinistö on kuitenkin vetänyt Haloseen verrattuna tiukempaa linjaa kautta linjan Suomen suhteessa puolustusliittoon, kirjailijat arvioivat lähteisiin pohjaten. Niinistön noustua presidentiksi 2012 esimerkiksi kokoomus ja kirjan erään lähteen mukaan jossain määrin myös Viro saivat pettyä ulkopoliittisesti, kun Suomen Nato-portit eivät avautuneetkaan.

Mörttinen kertoo, miten virolainen keskeinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen vaikuttaja luonnehti haastattelussa, että Halosen aloittaessa presidenttinä virolaiset tiesivät, millainen henkilö presidentiksi on nousemassa.

– Halosen taustat tiesimme, mutta yllätyimme positiivisesti. Mutta mitä tulee Sauli Niinistöön, niin luulimme, mutta petyimme, Mörttinen kertoo virolaista lähteensä tuoneen esiin.

Halonen osoitti selvästi tukensa esimerkiksi Viron EU-jäsenyyden puolesta, pitämällä maassa muun muassa kaksi vironkielistä puhetta. Niinistön noustessa presidentiksi Virossa puolestaan toivottiin Mörttisen haastatteleman lähteen mukaan, että Suomen ulkopoliittinen linja suhteessa puolustusliittoon muuttuisi. Mutta Suomi ei lähtenytkään kohti Nato-jäsenyyttä.

– Niinistö tekee pesäeroa Natoon myös siitä huolimatta, että on tehty näitä yhteistyösopimuksia esimeriksi Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa, Mörttinen toteaa.

– Tasavallan presidentin ajattelu lähtee siitä, että sopimukset ovat Suomelle se tosiasiallinen turvatakuu. Niinistö itse lähipiirissänsä puhuu niistä turvatakuina, Nurmi puolestaan huomauttaa.

Julkisuudessa Niinistö kuitenkin tekee selväksi, että Suomella ei turvatakuita ole. Nurmi korostaakin, kuinka presidentti puhuu liittojen syntyvän tarvittaessa.

– Tähän kietoutuu suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kohtalonkysymys. Eli onko esimerkiksi Iso-Britannian, Yhdysvaltojen ja Ruotsin kanssa luotu yhteinen taistelukyky kaikissa oloissa riittävä Suomen turvallisuuden takaaja?

– Niinistö pitää sitä Suomelle riittävänä.

Sauli Niinistön ja kokoomuksen keskeinen jännite tulee tästä ”nato-jutusta”

Kokoomuksen johto etenkin Jyrki Kataisen ja Aleksander Stubbin aikana on puolestaan ollut hyvin Nato-myönteinen. Stubbin kokoomus hyväksyi puoluekokouksessa kannan, jonka mukaan Natoon pitää liittyä nopeasti. Tämä tarkoitti Nurmen mukaan lähivuosia.

– On merkillepantavaa, että Petteri Orpon kokoomus on pitänyt tämän voimassa ja puoluekokouksessa tämä Nato-linjaus sai kaikkein kovimmat aplodit puoluekokousyleisöltä, eikä vain puolueen nuoriso-osastolta, Nurmi kertaa.

– Erkki Tuomioja ja Antti Rinne toteavat kirjassa omilla nimillänsä, että heidän näkemyksensä mukaan Sauli Niinistön ja kokoomuksen keskeinen jännite tulee tästä ”nato-jutusta”. Rinteen käsityksen mukaan keskeinen syy miksi Niinistö ei lähtenyt kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi oli se, että vastoin presidentin tahtoa kokoomus oli hyväksynyt puoluekokouksessaan Nato-kannan.

Ylittyivätkö valtaoikeudet?

Jottei Niinistöstä tehdä kuitenkaan pelkkää demaripresidenttiä, nousee kirjoittajien mukaan presidentin ja sosialidemokraattien välille jakolinjoja etenkin talouspolitiikassa. Kokoomuksen Orpo kertookin kirjassa tunnistavansa Niinistössä ne arvot, jotka tällä oli istuessaan aikanaan valtiovarainministeriössä.

Yksi Nurmen ja Mörttisen kirjan mielenkiintoisimmista väitteistä liittyy talouspolitiikkaan ja helmikuussa 2016 allekirjoitettuun kiky-sopimukseen. Tuoreessa Niinistö-kirjassa esitetään lähteisiin vedoten, että Niinistö kutsui työmarkkinaosapuolet salaisesti Mäntyniemeen aamupalalle ja käytti omaa arvovaltaansa edistääkseen sopimuksen syntymistä.

– Presidentti todennäköisesti itse sanoo, että sopimus tulisi tehdä ”Suomen edun nimissä”. Mutta kyllä voi sanoa presidentin patistaneen sen puolesta, että työntekijöiden palkkoja ja työvoimakustannuksia leikataan, Nurmi arvioi Demokraatille kirjaansa pohjaten.

– Kyllähän siinä on talouspoliittisesti taustalla tällainen porvarillinen elinkeinoelämä ja kokoomuslainen kuvio.

Niinistön järjestämä tapaaminen herättää myös kysymyksen siitä, astuiko presidentti oman toimivaltansa ulkopuolelle. Perustuslaissa on määritelty, että presidentillä ei ole valtaa sisäpolitiikassa, johon talouspolitiikka vahvasti kuuluu. Kirjailijat eivät itse halua ottaa suoranaisesti kantaa siihen, rikkoiko presidentti perustuslakia.

– Hän ainakin venyttää sen niin pitkälle, kuin nykyoloissa sitä voi venyttää, Mörttinen katsoo.

– Niinistö laittoi salaisesti kaiken arvovaltansa peliin. Ei kertonut edes valtiovarainministeriölle, niin onhan tämä aivan ennenkuulumatonta vallankäyttöä ja osallistumista sisäpolitiikkaan, Nurmi muotoilee.

Ei suoranaista ongelmaa.

Demokraatti tavoitti maanantaina Turun yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori Janne Salmisen sekä ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen kommentoimaan tapausta. Molemmat painottivat, ettei heillä ole tarkkaa tietoa tapahtuneesta.

Sekä Tiilikainen että Salminen eivät kuitenkaan nähneet suoranaisesti ongelmallisena presidentin tarjoamaa keskusteluympäristöä.

– En pidä ongelmallisena, että presidentti tapaa ja keskustelee eri tahojen kanssa ja on hyvin asioista tietoinen. Sinänsä tapaaminen on mielenkiintoinen, sillä se kuuluu selvästi valtioneuvoston alueelle. Jos presidentti kertoisi tahoille omia näkemyksiään ja vaikuttaisi syntyvään sopimukseen, niin silloin hän tietysti tulisi hallituksen tontille, Salminen toteaa.

– Vaikea ottaa suoranaista kantaa asiassa, kun ei ole varmoja faktoja siitä, millaista vaikuttamista tilaisuudessa tapahtui. Harvinainen tilanne se on kuitenkin varmasti, hän pohtii.

Tiilikainen muistuttaa puolestaan, ettei keskusteluareenan tarjoaminen ole Niinistölle yleisellä tasolla vierasta. Isännoihän tasavallan presidentti kuukausi sitten myös Venäjän ja Yhdysvaltain presidenttien tapaamista, vaikkei varmastikaan allekirjoittanut kaikkia Vladimir Putinin ja Donald Trumpin keskustelun kohtia.

– Niinistö myöskin kutsui puoluejohtajat taannoin koolle keskustelemaan ulkopolitikasta, kun keskustelua oli käyty voimakkaasti julkisuudessa ja ilmoilla tuntui olevan ristiriitaista tietoa.

– Jos presidentti tarjoaa mahdollisuuden keskusteluun ja kiky-paketin sisältö on tehty muualla, en yleisellä tasolla näe tätä ongelmallisena, Tiilikainen arvioi.

Esimerkiksi kuitenkin Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio totesi Ylelle pitävänsä presidentin sekaantumista sisäpoliittisiin kysymyksiin perustuslain hengen vastaisena. Hänenkään mukaansa perustuslakia ei kuitenkaan sinänsä rikottu.

– Eihän mikään laki voi estää presidenttiä esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen johtajia tapaamasta.

Miten avoimia tapaamisten pitäisi olla?

Apulaisprofessori Salminen kertoo lisäksi jo aikaisemminkin pohtineensa, millainen esimerkiksi tasavallan presidentin tapaamisten avoimuuden tason tulisi olla. Nytkään esille nousseesta Presidentin ja työmarkkinaosapuolten tapaamisesta ei tiedetty julkisuudessa aikaisemmin.

Tasavallan presidentin kanslia tiedottaa viikoittain presidentin ohjelman, mutta siihen on kanslian verkkosivujenkin mukaan ”koottu ainoastaan tasavallan presidentin julkiset esiintymiset sekä osa tapaamisista”. Esimerkiksi työmarkkinaosapuolten tapaamisten kaltaisia aamupaloja tai päivällisiä ohjelmaan ei siis välttämättä kirjata.

– Tilaisuudet eivät ole luonteeltaan yksityisiä, vaan valtiollisia. Kaikilla kutsutuilla on jokin rooli ja syy, miksi sinne on kutsuttu, Salminen muistuttaa.

Hän jatkaa kuitenkin, ettei olemassa ole varmaankaan lakipykälää, jolla ilmoitukset voitaisiin velvoittaa. Hänellä itsellään ei asiaan ole vahvaa kantaa, mutta hänen mukaansa voisi kuitenkin olla paikallaan keskustella, kuuluuko suomalaiseen vapaaseen yhteiskuntaan avoimuus siitä, ketä tasavallan presidentti milloinkin tapaa ja kutsuu.

Salminen huomauttaa, että käsityksensä mukaan joissain Euroopan maissa tällainen on tapana. Esimerkiksi hän nostaa Tanskan.

– Tämä voisi sopia myös suomalaisen yhteiskunnan arvioihin. Mielestäni voi kysyä, millä perusteella presidentillä ylipäätään voisi olla salattuja tehtävän hoitoon tai sen liepeillä tapahtuvia tapaamisia.

Toimittajat: Topi Juga ja Johannes Ijäs

Jaa tämä artikkeli

Kommentit

Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.

Sähköpostiosoitteesi

Toimituksen valinnat

Demokraatti

päätoimittaja: Petri Korhonen
Lähetä juttuvinkki →

Toimitus: PL 338, 00531 Helsinki, puh. 09 701 041

Arbetarbladet

chefredaktör: Topi Lappalainen
Kontakt →

Redaktion: Broholmsgatan 18-20 C, 00531 Helsingfors

Tietosuoja-asetukset

2018 DEMOKRAATTI
TIETOSUOJA- ja REKISTERISELOSTE