Perussuomalaisten ryhmäpuheenjohtaja Jani Mäkelä arvioi jo hiljattain Ylellä, että lakkojen pitkittyminen tai jopa yleislakko saisi ammattiyhdistysliikkeen jäsenet lopulta kyseenalaistamaan niiden tarvetta.

– Siinä kohtaa moni työntekijä saattaa alkaa miettimään, minkä takia tässä loppujen lopuksi lakkoillaan ja esittämään ikäviä kysymyksiä liiton suuntaan, kun alkaa lakkokassa palamaan pohjaan, Mäkelä täräytti.

SDP:n kansanedustaja Joona Räsänen toteaa, että hänen oma, hallituspuolueiden ja elinkeinoelämän vaikuttajien kanssa keskustellessa syntynyt tulkintansa on se, että kovimmille oikeistolaisille on jäänyt “aikamoinen krapula” edellisestä porvarihallituksesta. Toisin sanoen he katsovat, että Sipilän hallituksen aikana ei kyetty muokkaamaan riittävästi työelämää.

Tällä hetkellä oikeistolaisimmat voimat käyttävät valtaa niin kokoomuksessa kuin perussuomalaisissa.

– Kun valtiovarainministeriä on kuunnellut, ei hänellä oikein ole ymmärrystä perinteiselle konsensukselle ja sopimisen kulttuurille ollut. Voi olla, että perussuomalaiset ovat ajatelleet, että menevät vielä kokoomuksestakin oikealta ohi.

Räsänen arvioi, että valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) on saattanut kokea mentyään perussuomalaisiin töihin Sipilän porvarihallituksen aikana, että osasyy puolueen kannatuksen silloiselle vähenemiselle oli perääntyminen erilaisista toimenpiteistä.

– Nyt hän on varmaan ajatellut, että ryskätään kaikki läpi, mitä on päätetty, eikä vilkuilla sivuille ollenkaan. Minusta vähän tuntuu, että heillä on tässä varmaan tiettyjä traumoja siitä edellisestä kerrasta.

RÄSÄNEN katsoo myös, että hallituspuolueiden ja elinkeinoelämän oikeistovoimilla on nyt niin kova ote pääministeri Petteri Orposta (kok.), että asiaa ei haluta päästää samaan vaiheeseen kuin Sipilän hallituksen aikana. Räsäsen korviin onkin kantautunut puheita, joissa Sipilän hallituksen työmarkkinapolitiikkaa on kuvailtu suorastaan “mahalaskuksi” – siis siitä huolimatta, että tuolloinkin syntyi palkansaajille vaikea kiky-sopimus.

Räsänen kuvaa oikeiston ajamaa muutosta systeemiseksi eli palkansaajaliikkeen asema pyritään saamaan nyt pitkäksi ajaksi heikommaksi kuin tänä päivänä. Kyse on yrityksestä laskea liikkeen poliittista merkitystä.

Ay-liikkeen kovinta ydintä on kuitenkin ihmisten työehdoista sopiminen, jonka murtumisen riskiä Räsänen ei usko olevan, jos palkansaajat pysyvät yhteisissä tavoitteissaan ja järjestäytyvät. Räsänen arveleekin, että jokainen liitto pohtii ja lisää toimia aktivoidakseen ihmisiä työpaikoilla.

YKSI keskeinen lukko sille, että hallitus vie nyt härkäpäisesti muutoksia eteenpäin, voi olla se, että pääministeri Orpon taipuminen neuvotteluihin voisi aiheuttaa tulkinnan, että hän on menettänyt kasvonsa.

– Mutta jos tätä isänmaan näkökulmasta ajattelee, se on pieni hinta siitä, jos muutama vinoileva otsikko tulee, että kykenisi sitä kautta hoitamaan paremmin suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta.

– En pelkäisi Orpon, kokoomuksen tai perussuomalaistenkaan tulevaisuuden osalta sitä, jos tässä tultaisiin toisiin ajatuksiin. Valmius dialogiin saattaisi jopa parantaa näiden poliittisten toimijoiden uskottavuutta pidemmällä aikavälillä. Keskustelulle suomalainen yhteiskunta on muutoinkin rakennettu.

Räsänen sanoo laittavansa enemmän toivonsa Orpoon kuin Purraan, jotta järki voittaisi.

AY-LIIKKEESSÄ työtaistelutoimien tavoitteena on ollut saada laaja neuvottelupöytä kasaan työelämää koskevista laajoista muutoksista. Hallitus ei ole tähän saakka taipunut eikä merkkejä näy.

Räsänen ei kuitenkaan näe ay-liikkeen tilannetta toivottomaksi.

– Toivon, että jossain vaiheessa hallituksenkin puolella järki voittaa.

Räsänen uskoo, ettei hallitus ole miettinyt loppuun saakka sitä, että suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut työmarkkinoiden ennustettavuus ja vakaus.

– Nyt jos hallituksen toimenpiteet runnotaan läpi, kyllä se tuottaa todella pitkäksi aikaa hyvin epävarman tilanteen, Räsänen sanoo.

Hän pohtii, että epävarmuus voi heikentää myös kuvaa siitä, miten Suomi nähdään kansainvälisesti investointiympäristönä.

Räsäsen mukaan Orpon hallitus vie työmarkkinauudistuksiaan läpi erilaisella taktiikalla kuin Sipilän hallitus.

– Silloin 2015 kaikki työelämää koskevat muutokset pyrittiin viemään kerralla läpi. Syntyi maksimaalinen yhteenotto ja palattiin neuvottelupöytään. Nyt hallitus on valinnut tien, että se tuo näitä tipotellen. Ei ole sattumaa, että ensimmäisenä pyritään sosiaaliturvaleikkausten jälkeen tuomaan lakko-oikeuden rajoittaminen. Koska tiedetään, että yksittäisiä työelämän pelisääntöjä koskevia muutoksia vastustetaan, pyritään viemään vastustamisen voimaa pois lakko-oikeuden rajoittamisella.

RÄSÄNEN näkee, että tilanne on myös suurimpien yritysten toimitusjohtajien, hallitusten puheenjohtajien ja keskeisimpien omistajien käsissä.

– Jos siellä järki voittaisi ja todettaisiin, että jatkuva epävarmuus ei tee hyvää myöskään bisneksessä, se saattaisi synnyttää myös hallituksessa erilaista pohdintaa, jotta olisi kuitenkin syytä hakea neuvottelemalla ratkaisu. Olen varma, että työelämäkysymyksiä ja uudistustarpeita, joita meillä eittämättä on, olisi mahdollista saada sovittua myös työnantajien ja palkansaajien kesken. Totta kai hallitus voi asettaa oman tavoitteensa, johon pitää päästä. Kyllä minä tämän kortin katsoisin.

Ay-liikkeen perääntymiseen Räsänen ei usko, sillä työtaistelutoimien kierroksia on nostettu ja näin lienee jatkossakin.

Jos hallitus runnoo lakiteitse päätöksensä läpi, nykyinen epävarmuus siirtyy syksyn työehtosopimuspöytiin. Myrskyt siirtyvät sinne.

Palkansaajien tämän hetken kriisitietoisuuden tasosta Räsänen arvioi, että hallituksen toimet eivät ole vielä läpileikanneet suomalaisten työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluita.

– Liittojen toimenpiteet ovat kyllä aktivoineet jäsenistöä ja on huoli siitä, että jotain on tapahtumassa. Yksittäisten muutosten vaikutukset ovat saattaneet jäädä vielä epäselviksi varsinkin työpaikoilla, joissa ammattiliitto ei ole niin vahvasti läsnä.

Räsänen muistuttaakin, että esimerkiksi hallituksen työttömyysturvaan tekemät leikkaukset alkavat vasta pikku hiljaa näkymään ihmisten lompakoissa.

SDP:n kansanedustaja Joona Räsänen. Kuva: Jukka-Pekka Flander