Talous on ollut vaalien ykkösaihe, ainakin mediassa, ja tämä suosii perinteisesti talouspoliittisella uskottavuudellaan ratsastanutta kokoomusta.

Pandemian ja Ukrainan sodan myötä – muttei yksin niiden vuoksi – yhä korkeammalle noussut valtion velka antaa sekin kokoomukselle erinomaiset edellytykset korostaa omaa vaihtoehtoaan ja linjaeroaan Sanna Marinin (sd.) hallitukseen.

Perinteisesti suomalaiset ovat olleet selvästi enemmän huolissaan valtionsa velkaantumisesta kuin monien muiden maiden äänestäjät.

VAALIEN lähestyessä kokoomuksen kone on kuitenkin alkanut yskiä. Sekä SDP että perussuomalaiset ovat jo virhemarginaalin sisällä gallupien kärkipaikasta.

Uusista pienpuolueista etenkin liberaalit saattavat houkutella osaa kokoomuksen äänestäjistä.

Gallupjohto on tietyllä tapaa pakottanut kokoomuksen paikoin puolustukselliseen rooliin, kun ajoittain sitä käsitellään jo kuin istuvaa pääministeripuoluetta.

PUOLUE on julkaissut useita, kunnianhimoisia taloutta käsitteleviä ohjelmia: erillisen talouspoliittisen ohjelman ja myös vaihtoehtobudjetteja.

Viimeisin talouspoliittinen linjaus sitoutuu valtiovarainministeriön näkemykseen yhdeksän miljardin euron tasapainotustarpeesta.

Kokoomus katsoo, että tulevalla vaalikaudella hallituksen tulee toteuttaa kuuden miljardin euron nettomääräiset säästöt. Tämän lisäksi se esittää menolisäyksiä muun muassa tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan menoihin ja sulkee lähes kokonaan ulos veronkorotukset.

Kokoomus ottaisi kulutusverotuksen puolella käyttöön uuden terveysperusteisen veron sekä kiristäisi tupakan ja alkoholin verotusta. Ansiotuloverotusta kokoomus keventäisi, mikä parantaisi työnteon kannusteita, mutta tuskin rahoittaisi itseään täysin.

Tasapainotustavoitteen saavuttaminen on erittäin haastavaa. Toteutuminen vaatinee monien muiden menoerien ohella leikkauksia sosiaaliturvaan sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Hyvinvointialueiden kannalta linjaus on erityisen kunnianhimoinen, sillä niiden menopaineet tulevat pikemminkin lisääntymään väestön ikääntyessä.

Kun kokoomus samalla tavoittelee verotuksen yleistä keventämistä ja vastustaa maakuntaverotusta, se käytännössä ajaisi alueet palveluiden karsimisiin tai asiakasmaksujen nostoon.

LEIKKAUKSIA puolue tekisi indeksisidonnaisiin menoihin, asumistukeen ja työttömyysturvaan sekä tarkemmin määrittelemättömiin ”priorisoitaviin” kohteisiin.

Käytännössä näiden leikkausten yhteisvaikutus voisi olla erityisesti työttömien perheille varsin kova.

Myös miljardin tehostusarvio valtionhallinnosta, joka toimii paikoin jo nyt varsin kapeilla resursseilla, on käytännössä vaikeaa toteuttaa. Ainakin jos toivottu nopeampi luvitusprosessi – niin maahan tuleville osaajille kuin investoinneille – aiotaan aidosti saada aikaan prosessien laadusta tinkimättä.

Kokoomus ei pyri täyttämään koko sopeutustarvetta leikkauksilla. Rakenteellisilla työllisyyttä vahvistavilla päätöksillä tavoitellaan sataa tuhatta uutta työllistä, minkä arvioidaan vahvistavan julkista taloutta yli kahdella miljardilla eurolla.

Tavoite on oikeasuuntainen, kun ottaa huomioon Suomen muita Pohjoismaita matalamman työllisyysasteen, mutta haastava toteuttaa ja todentaa yhdessä vaalikaudessa.

LINJAUKSET kattavat suuren osan julkisen sektorin toimintaa ja ovat paikoin niin kovia, että voisi kuvitella niiden olevan tarkoituksella yläkanttiin viritettyjä.

Pääministeripuolue joutuu aina joustamaan omista tavoitteistaan saadakseen hallituksen ylipäänsä kasaan. Jos siinä lyö hieman kovemmat rätingit pöytään, voi kompromissikin löytyä lähempää realistisia tavoitteita.

Kokoomuksen ohjelmasta löytyy monia elementtejä, joita ei ole määritelty loppuun saakka, ja joiden osalta on helppo tinkiä. Tämä lienee väistämätöntä, ainakin mikäli Säätytalolle keräännytään laatimaan sinipunahallitusta.

Pankkimiehen näkökulmasta kokoomuksen talousohjelma sisältää leikkauspohdintojen ohella paljon mielenkiintoista. Ainoana suurena puolueena kokoomus esittää laajemmin konkretiaa markkinoiden avaamiseen.

Se katsoo Veikkauksen monopolin tulleen tiensä päähän ja haluaa myös vapauttaa alkoholin myyntiä. Inhouse-yhtiöiden asemaan puolue suhtautuu kriittisesti ja nostaa esiin myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston toiminnan vahvistamisen.

Vahvempi ja toimivaltaisempi kilpailuviranomainen olisi kiistatta yhteiskunnan, mutta ei välttämättä kaikkien yritysten etu.

Myös puolueen avaukset ”kansankapitalismin” suuntaan ovat kannatettavia ja osin suorasukaisia. Kokoomus poistaisi osakesäästötilin maksimisijoitusrajan.

KIINNOSTAVA on myös ohjelman sisältämä ajatus työelämässä hankitun osaamisen paremmaksi tunnustamiseksi, jotta työstä toiseen siirtyminen nopeutuisi.

Voisiko tämä tarkoittaa vaikkapa näyttötutkintojen kaltaisten tunnistamis- ja tunnustamisjärjestelmien tuomista korkeakoulujen puolelle?

Tämä uudistus voisi tehostaa työmarkkinoita ja auttaa kohti tavoitetta koulutustason nostosta 2030-luvulle tultaessa.

Sarjassa Danske Bankin Suomen pääekonomisti Pasi Kuoppamäki arvioi keskeisimpien puolueiden talouspoliittisia linjauksia.