– Korostan sitoutumisen merkitystä. ”Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.” Yksilön tasolla vanha sanonta osuu niin nimitettäviin valtioneuvoston jäseniin kuin teihin kansanedustajiin, Sauli Niinistö sanoi.

Valtiopäivien avajaisiin osallistunut SDP:n eurovaaliehdokas, entinen puhemies Eero Heinäluoma näkikin, että presidentin puheessa oli viesti myös kansanedustajille.

– Kun on kansanedustajaksi valittu ja saanut vahvan valtakirjan, työ pitää myös hoitaa. Ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön. Tämä talo ei voi olla sellainen hollitupa, johon tullaan ja mennään, kun meillä on vielä henkilökohtainen vaalijärjestelmä, se korostaa, että luottamus on henkilölle annettu se. Ei voi ajatella niin, että kuka tahansa samalta listalta tai puolueesta tulee tilalle, Heinäluoma sanoo.

Viime vaalikautta sävyttivät monien kansanedustajien lähtemiset kesken kauden toisiin tehtäviin.

Tämän kevään ilmiö ovat kansanedustajat, jotka lähtevät eurovaaleihin, mutta ilmoittavat suoraan, etteivät aio ottaa paikkaa vastaan tai eivät osaa kertoa, mitä tekevät. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah puolestaan tavoittelee meppipaikkaa Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ajaksi, mikäli hänen puolueensa ei pääse halitukseen.

– Olen ollut aika yllättänyt näistä puheenvuoroista, kun tuntuu, että siinä ei ole mitään mittaria sille, mitä tehdään. Kun sen valtakirjan ihmisiltä saa, sehän on vakavasti annettu ja tarkoitettu käytettäväksi.

Heinäluoma puuttui puuttui jo puhemiehenä ollessaan samankaltaiseen toimintaan. Tuolloin 2014 hetki aikaisemmin eurovaaleissa valittuja alkoi ilmestyä eduskuntavaalien listoille. Heinäluoma pohti, onko asia hyvä demokratian kannalta.

– Päädyin siihen, että pitäisi yrittää hoitaa pidempiä pätkiä. Minä ymmärrän, että vaalikauden lopussa voivat olla tilanteet muuttuneet. Mutta jos eurovaalikauden alussa tai kun eduskuntatyö ei ole ehtinyt alkaakaan, aletaan puhua, että lähden muualle, se on kummallista. Puhumattakaan, että ei osata edes äänestäjille kertoa, että otanko edes sitä virkaa vastaan, johon olen asettumassa. Tämä on jokin uusi ilmiö, joka tässä on syntynyt.

Heinäluoma toivookin, että äänestäjät selvittäisivät ehdokkaiden kannat ja sitoumuksen jo ennen eurovaaleja.

– Vähintä mitä voi ajatella, kun se työ on aika vaativaa europarlamentissa, ettei sitä oteta hetkeksi tai lyhytaikaisen huvin takia vastaan.

Heinäluoma näkee aiheelliseksi sen, että europarlamentin ja eduskunnan paikkojen vastaanottamisesta käydään keskustelua. Suomessa säännöt ovat hyvin liberaaleja.

– Odotan, että kansalaisetkin keskusteluun osallistuvat. Jätän johtopäätökset tämän talon (eduskunnan) juuri valituille lainsäätäjille.

Heinäluoma on kuitenkin valmis myös itse raottamaan ajatteluaan.

– Totta kai helpoin sääntö, joka on yksinkertaisinta toteuttaa on se, että jos on kansanedustajaksi valittu, sen tehtävän ottaa vastaan tai jos ei ota vastaan, sen menettää.

– Nythän meillä on tavallaan vähän erikoinen sääntö, että voi valituttaa itsensä kansanedustajaksi ja sitten voi ilmoittaa, ettei ota sitä vastaan vaan jatkaa europarlamentissa ja sitten tulet joskus myöhemmin jos tulet. Sehän ei ole monimutkainen muutos, jos lähtökohta on se, että edustajan pitää luovuttaa valtakirjansa ja ottaa työ vastaan. Ja jos ei ota, paikan menettää. Tämähän on europarlamentin käytöntö. Siellä ei ole tällaista mahdollisuutta jättää parlamentin tehtävää lepäämään.

SDP:n komissaarinimiksi ovat julkisuudessa olleet esillä Jutta Urpilainen, Miapetra Kumpula-Natri ja Eero Heinäluoma.

Puheenjohtaja Antti Rinne (sd.) on tähän asti tyytynyt toteamaan, että ”meillä on monia hyviä ihmisiä”.

– Minä keskityn täysillä tähän eurovaalikampanjaan ja pyrin tulemaan valituksi europarlamenttiin enkä oikeastaan mieti mitään muuta. Elämä on vuosien varrella opettanut, että kannattaa ottaa taival kerrallaan eikä vilkuilla sivuille. Pyrin saamaan luottamuksen eurovaaleissa ja muuta en mieti, Eero Heinäluoma kommentoi.

Myös SDP:n kansanedustaja Tarja Filatov on ottanut blogissaan kantaa poliitikkojen suhailuun liittyen sekä kansanedustajan että meppipaikan tavoitteluun.

– Mielestäni tämän venkoilun estäminen tarvitsisi tiukempia pelisääntöjä, lainsäädäntöä. Vaihtoehtoja on kaksi. Listavaali, joka poistaisi paineita henkilöiden suhteen, mutta en usko että siihen päästään, koska ihmiset haluavat äänestää puolueen lisäksi henkilöä. Toki listavaalista on sekaversioita. Mutta se saattaisi vähentää entisestään alhaista EU-vaalien äänestysprosenttia, Filatov kirjoittaa.

– Siksi tulisi säätää selvästi, että sinne mennään minne pyritään. Huvikseen ei ehdokkaaksi asetuta. Politiikka niin Suomen kuin Euroopan parlamentissa on sen verran totista työtä, että pitää pystyä valitsemaan etukäteen, minne haluaa. Politiikon työhän on periaatteessa juuri valintojen tekemistä, hän jatkaa.