Malmin seurakunta elvyttää niin kutsuttua ahtisaarnaperinnettä ja se on kutsui kolme kokenutta yhteiskunnallista vaikuttajaa puhumaan kirkkoon hiljaisella viikolla.

Myös Heidi Hautala  ja Esko Aho puhuivat kirkossa. Saarnat ja poliitikkojen haastattelut on kuunneltavissa tästä linkistä.

Iltoja isännöi keskustalainen politiikan konkari, Malmin seurakunnan pastorina nykyisin toimiva Timo Laaninen. Laaninen keskusteli tänään Heinäluoman kanssa ennen saarnaa. Esiin nousi myös Suomessa kiristymään päin oleva työmarkkinatilanne. Soditaan vai sovitaan?, Laaninen kysyi.

–Kyllä laiha sopu on parempi kuin lihavampi riita. Nyt on semmoinen mentaliteetti täälläkin vallalla, että ryskyin vanhat järjestelmät kumoon. Sitten on semmoinen usko, että sieltä tulee jotain paljon parempaa. Mutta sehän ei ole aina niin, että on vaihtoehtona nykyinen ja parempi. On myös nykyinen ja heikompi, Heinäluoma vastasi Malmin kirkossa.

– Jos tälle kovemman taistelun tielle mennään ja suuremman vastakkainasettelun tielle sekä heikomman suoja unohdetaan, siitä maailmasta, jossa kaikkein suuriäänisemmat ottavat kaiken vallan itselleen ja kaikkein kovimpien mielipiteiden esittäjät ovat siellä suunnannäyttäjiä, ei pitkän päälle koidu Suomellekaan hyvää.

Heinäluoman mukaan kyse on suomalaisen yhteiskunnan isoista arvoista.

– Tässä tavallaan vuosikymmenten saatossa syntynyttä keskinäisen kuuntelemisen, eri intressien yhteensovittamisen järjestelmää ollaan heiluttamassa. Ja mitä tulee tilalle, niin ainakin tulee riitaa ja varmasti tulee suurempaa eriarvoisuutta, jos näin mennään. Mutta epäilenpä, ettei tule suurempaa onnellisuutta.

Saarnassaan Heinäluoma käsitteli sitä, millainen paikka kirkko on. Hän nosti myös esiin ihmiskunnan isot haasteet kuten köyhyyden, ilmastomuutoksen ja koronapandemian. Hän painotti kansakuntien yhteistyön merkitystä ja sanoi, että aikamme kaipaa yhteistyön rakentajia. Heinäluoma käsitteli myös tänä päivänä esiin noussutta ääriajattelua ja siten, miten siitä voisi päästä eroon sekä sivusi myös sosiaalisen median keskustelukulttuuria.

Hän myös muisteli edesmennyttä puolisoaan, joka teki peruskoulun luokanopettajana pitkän päivätyön.

– Vuosien jälkeen hän laittoi syrjään viralliset opetussuunnitelmat ja hän kiteytti oman ajatuksensa lyhyesti: kasvattaa kunnon kansalaisia. Siksi hän antoi tilaa laululle, leikille, ilmaisulle. Hän rohkaisi nuoria kertomaan oman mielipiteensä mutta myös kuuntelemaan muita, ottamaan toinenkin huomioon leikin järjestelyissä.