Auster sai aikaiseksi mittavan tuotannon. Putosin tosin kirjailijan kärryiltä joskus 2000-luvulla, kun hän toisti itseään, mutta hänen romaanejaan voisi silti luonnehtia tasaisen laadukkaiksi. Niistä kaikki on käsittääkseni suomennettu. Parhaat, kuten New York -trilogia (1985-1986), Illuusioiden kirja (2002) ja Oraakkeliyö (2004), yhdistävät vaivattomasti taideproosaa vetävään kerrontaan.

Monet Austerin romaaneista sijoittuivat hänen kotikonnuilleen New Yorkiin. Hän palasi toistuvasti lapsuutensa ja nuoruutensa avainkokemuksiin, kuten teoriaansa elämän sattumanvaraisuudesta. Hän vietti teininä aikaa kesäleirillä ja seisoi siellä aivan salamaniskun tappaman pojan vieressä. Kirjailija säästyi pahimmalta vain satumaisella onnella, eikä voinut olla kirjoittamatta tästä tapahtumasta koko elämänsä.

Auster osaa kirjoittaa rakkaudesta sortumatta liikaan sentimentaalisuuteen. Arto Schroderuksen Baumgartner-suomennos jättää omasta puolestaan erinomaisen vaikutelman. Hän tavoittaa Austerin lauseiden polveilevan ja rauhoittavan rytmin. Jopa puhuessaan kauheista tosiasioista, kuten kuolemasta, amerikkalainen kirjailija onnistuu taas vakuuttamaan meidät kaiken olevan järjestyksessä.

Sy, koko nimeltään Seymour Tecumseh Baumgartner, on menettänyt vaimonsa Annan onnettomuudessa kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeinen aika on kulunut sumussa ja hän tuntee olevansa romaaninsa alussa enää korkeintaan puoliksi elossa: ”Baumgartner tuntee yhä, rakastaa yhä, himoaa yhä, haluaa yhä elää, mutta hänen sisimpänsä on kuollut.” (s. 55)

BAUMGARTNERIN EROTTAA tekijänsä edellisistä pitkistä fiktioista sen vähentynyt leikkisyys. Tilalle on tullut surumielistä hellyyttä. Professori Baumgartner on näyttämöltä poistumassa oleva mies, johon suhtaudutaan sympatisoiden. Hänen vetäytyneisyytensä vedonnee vanhempiin lukijoihin.

Auster ei kuitenkaan olisi Auster, jos ei turvautuisi älyllisiin peleihin, kuten jatkuviin viittauksiin lempikirjoihinsa ja -kirjailijoihinsa. Latteuksissa tai kiroilussa ei niissäkään säästellä. Baumgartnerin nimihahmo häpeilee vähän työtään ajattelijana ja arvostaa käytännöllisempiä sukulaisiaan. Hän miettii heidän jättävän maailmaan kestävämmän jäljen.

Jos Austerin proosa on ärsyttänyt aiemmin, niin Baumgartner ei tule sisältämistään yllättävistä vivahteista huolimatta muuttamaan mieltäsi. Kerronta sahaa mestarillisen ja amatöörimäisen välillä. Auster ei esimerkiksi osaa vieläkään kirjoittaa seksistä. Hänen proosansa on helppo nähdä jakavan mielipiteitä, mutta useimmat löytävät hänen mittavasta tuotannostaan ainakin pari itselleen sopivaa kirjaa.

Sisuuntuva Baumgartner tarttuu toimeen vielä kerran järjestäen maalliset asiansa ja tavoitellen avio-onnea. Hän jää eläkkeelle opetustoimestaan Princetonin yliopistosta ja kosii pitkäaikaista ystävätärtään Judithia: ”Tilaisuus aloittaa alusta. Tilaisuus tarttua taas tilaisuuksiin ja suunnistaa niistä seuraavien mullistusten läpi hyvässä ja pahassa.” (s. 97)

Judithin kihlaamisesta ei tule mitään, mutta ei se mitään, romaanissa vakuutellaan, sillä jo pelkkä yritys on tärkeä. Lohtua saadaan Austerille tärkeistä jutuista, kuten lukemisen nautinnoista ja kodin täyttävästä kirjoituskoneen nakutuksesta. Auster kieltäytyy ikääntymisen, surun ja menetyksen kiteytyksestä, jota kohti Baumgartner vaikuttaa olevan matkalla. Teos menettää tämän takia puhtinsa viimeisellä kolmanneksellaan. Sen päähahmon, kuten meidän kaikkien, elämä jää kesken ja lopullinen täyttymys saavuttamatta.

TÄSSÄ ROMAANISSA ei siis ole kyse sielunmessusta, vaan Austerista muistelemassa rakkauden arkisia ihmeitä ja sanomassa itselleen alter egonsa Baumgartnerin suulla, että ”muista tämä hetki, pikku mies, muista se elämäsi loppuun asti, sillä sinulle ei ikinä tule tapahtumaan mitään tärkeämpää kuin tämä tässä, nyt.”

Paikoin synkän Baumgartnerin parissa rentoutuu, niin vaivatonta sen kieli on. Auster esittelee meille viehättävän vanhanaikaisen Baumgartnerin kautta kotimaataan, joka on ongelmistaan huolimatta yhteisöllinen, työväenluokkainen ja matkalla oikeaan suuntaan.

Paul Austerin romaanien perusteella voi melkein uskoa, että tuo versio Yhdysvalloista on edelleen olemassa.