Euroopan unioni joutuu valitsemaan uudelleen suuntansa ja tekemään johtopäätöksiä vastoinkäymisistä, joita se on viime vuosina kohdannut.

– Tienristeys on haastava. Pidän selvänä, että unioni tulee olemaan toisenlainen kuin tähän saakka on ajateltu.

Heinäluoma katsoo, että keskustelu Euroopasta pitää aloittaa siitä, mikä on EU:n suunta.

– Vai onko hyväksyttävä se, että 27 maan unionissa osa menee yhteistyössään pidemmälle ja osa jää katsomaan, miten pidemmälle menevät onnistuvat ja ovatko yhteistyössään edistyneet tyytyväisiä elämäänsä? En pidä tätä jälkimmäistä huonona ratkaisua, sillä sen vaihtoehtona taitaa olla paikalleen pysähtyminen ja aikaa myöten taantuminen.

Heinäluoma puhuu niin eurosta kuin pakolaiskriisistä.

– Eurokriisi on testannut EMUn toimivuutta ja siinä on jo korjaustoimia jo tehty. Nyt rakennetaan yhteistä pankkisuojaa ja rahoituslaitokset ovat tietysti ihan talouden ytimessä. Kysymys on, miten euro jatkaa tästä eteenpäin, se ansaitsee myös tulla mietityksi.

– Euron kehittäminen voi osoittautua meille vielä kaikkein visaisimmaksi osaksi EU:n tulevaisuuskeskustelua.

Pakolasikriisi on osoittanut, että Schengen ei toimi.

– Tässä kysymys kuuluu, mitkä ovat korjausliikeet. Toisaalta halutaan nauttia vapaasta liikkuvuudesta. Se on yhtä hyvin tärkeää tavalliselle ihmisille kuin liike-elämälle. Se haluttaisiin säilyttää. Ongelma on kuitenkin, että EU:n ulkorajat vuotavat. Se koskee ennen kaikkea Etelä-Eurooppaa, ja pulma ei tule pysähtymään, vaikka Syyrian kriisi saataisiin ratkottua.

– Oman etumme nimissä joudumme ottamaan vastuuta Pohjois-Afrikan kehityksestä vaikkapa aktiivisemmalla kehitysyhteistyöllä ja keskinäisellä kaupalla.

Heinäluoman mukaan EU:ssa joudutaan myös tunnustamaan, miten voimakas kansallisvaltio on ihmisten ajatuksissa.

– Sillä on paljon voimaa ja sen ohi ei voi mennä huomaamatta. Se on tullut kaikissa kriiseissä esiin. Edelleenkin ihmiset tuntevat suurempaa lojaliteettia kansallisvaltiota kohtaan kuin EU:ta kohtaan. Se on tosiasia, mikä täytyy hyväksyä.

Heinäluoman mielestä ratkaisu on eri kehien Eurooppa.

– Täytyy hyväksyä, että EU:n kehityksessä tulee vaihe, jossa tulee erilaisia yhteistyöratkaisuja. Jotkut haluavat kulkea pidemmälle ja eteenpäin. Toisilla ei ole tähän halua. Eri kehien Eurooppa ei ole se kovasti toivottu asia, mutta se taitaa olla ainut mahdollinen ratkaisu. Ei unionilla ole voimia pakottaa kaikkia samaan lopputulokseen. Yhden koon sukkahousjen aika on ohi, täytyy olla joustavuutta.

Heinäluoma muistuttaa, että eritahtisuus on ollut EU:n todellisuutta pitkään, esimerkiksi Schengen on tästä hyvä esimerkki, niin myös euro. Eivät niissä ole kaikki valtiot mukana.

– Unionissa on ollut kuitenkin myös sisäänrakennettu ajatus, että kaikki jäsenmaat pystyisivät yhtä aikaa hyppäämään samaan suuntaan. Nyt palataan vanhaan totuuteen, jonka mukaan unioni ei voi laajentua ja syvyntyä yhtä aikaa. EU:n arvo- ja kulttuuriyhdentymiseen menee oma aikansa.

– Kysymys kuuluu, tehdäänkö jotain vai odotetaako vain että lähestymme toisiamme. On hyväksyttävä se, että niiden, jotka haluavat, täytyy olla oikeus kulkea eteenpäin. Tärkeää on, että tiiviimpi yhteistyö ei ole poissulkevaa. Sen täytyy olla avointa kaikille unionimaille, kunhan ne täyttävät yhteistyön ehdot.

Jos asioita katsoo Suomen kannalta, keskeinen asia on euron kehittäminen. Heinäluoma muistuttaa uudelleen, miten tähän liittyvät ratkaisut voivat olla maamme kannalta vaikeita.

– Suomi on elämän opettamana omaksunut lähtökohdan, että yritetään välttää jäsenmaiden yhteisvastuuta, ja otetaan todesta voimassa olevat säännökset, joiden mukaan maat eivät vastaa toistensa veloista, hän toteaa.

Hänen mukaansa ideat euroalueen yhteisestä budjetista ja yhteisvastuun lisäämisestä eivät oikein mahdu Suomen ajatteluun.

– Euroaluetta koskeva keskustelu ei ole meille helppo rasti. Sen sijaan puolustusyhteistyön edistämisessä Suomella on kaikki syyt olla aktiivisesti mukana.

– Tässä Suomella olisi kaikki syyt olla aloitteellinen, koskeepa se materaalihankintoja tai yhteisiä suoritusnormistoja tai yhteistä harjoitustoimintaa. Katseet kääntyvät Kasarmitorin laidalle. Siellä pitäisi käyttää aikaa ja energiaa ja tuoda julkiseen keskusteluun ideoita, joita EU:n puolustusyhteistyö voisi tarkoittaa. Siinä on nyt momentum.

Helsingin Kasarmitorin varrella sijaitsee puolustusministeriö.

– Jokainen asia täytyy harkita omanansa siltä kannalta, mikä on Suomen etujen mukaista, Heinäluoma linjaa EU-ajatteluaan.

Kansanedustaja katsoo, että Suomen mukana olo Euroopan yhteisessä valuutassa on vahvistanut maamme asemaa ja antanut alkuvaiheessa paljon hyötyä.

– Erityisesti hyödyt ovat koskeneet meidän pk-sektoria. Euro on poistanut ulkomaankaupan riskejä. Olemme myös hyötyneet kansalaisina, kun euro on helpottanut matkustamista ja hintojen vertailua. Alhainen korkotaso on sekin ollut kansantaloudelle eduksi.

Heinäluoman mukaan heikkous on siinä, että emme ole täysin ymmärtäneet, mitä tarkoittaa elää yhteisessä valuuutassa.

Tässä yhteydessä hän nostaa esiin työeläkerahaston ja työttömyysvakuutusrahaston puskurit. Työeläkepuskuria ei ole käytetty, vaikka sillä olisi voinut helpottaa taantumaa.

– Olisi pitänyt ilman muuta käyttää olosuhteissa, joissa kova shokki on todellisuutta, Heinäluoma sanoo.

Lue Eero Heinäluoman henkilöhaastattelu 30.3. ilmestyvästä Demokraatista. Heinäluoma kertoo elämäntilanteestaan, kuntavaaliasetelmista, tulevaisuuden suunnitelmistaan muun muassa presidentinvaalien suhteen ja ottaa vahvasti kantaa työmarkkinatilanteeseen.