Viime kaudella Lintilä tuli tunnetuksi siitä, että hän ennusti Suomen kannalta parempia suhdannelukuja kuin valtiovarainministeriö. Lintilän luvut olivat ne, jotka toteutuivat.

Aiotteko nytkin selättää valtiovarainministeriön, mutta tällä kertaa ministeriön sisällä?

– Kunhan nyt vain eivät olisi (luvut) huonompia. Se minua enemmän huolestuttaa, Lintilä vastaa.

– Se on haasteellinen ilman muuta. Kyllä se suuri haaste on ilman muuta sen työllisyyspuolen toteutuminen. Kaikki tunnistavat sen, että talous on taantumassa. Kuinka paljon? Ei sitä osaa kukaan sanoa. Todennäköisin kasvo on sanotaan 1 %:n ja 1,5 %:n välissä tästä eteenpäin tällä kaudella.

Lintilä toteaa pitävänsä täysin selvänä sitä, että hallitusohjelmaan asetettiin 60 000 lisätyöllisen ja 75 %:n työllisyysasteen tavoite. Jos näin ei olisi tehty, Lintilän mukaan olisi tehty karhunpalvelusta seuraavalle hallitukselle.

– Koska julkisen talouden kannalta meillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin saada rakenteellinen alijäämä nollaan vuonna 2023, hän lisää.

Onko hallitusohjelma rakennettu 1–1,5 %:n kasvulle?

– Se on oikeastaan enemmän laskettu työllisyyden kasvun pohjalta, jossa sinällänsä ei BKT:llä niin suurta osaa ole. Kyllä se enemmän tulee sieltä työllisyydestä. Totta kai se vaikuttaa se BKT-osuus siihen, mutta kyllä se iso haaste nimenomaan on se työllisyyspuoli, Lintilä pyörittelee.

Lintilälle valtiovarainministerinä nimenomaan työllisyyden seuranta muodostuukin ykkösasiaksi.

– Hallitusohjelmaan on kirjattu hyvin selkeästi parikin vuosittaista tarkastuspistettä. Jos se ei rupea toteutumaan, sitten tehdään toimenpiteitä, Lintilä sanoo.

Hallitusohjelmassa puhutaan niin kutsutusta ”poikkeusolojen mekanismista”. Tätä on kuultu kutsuttavan myös ”kori kolmena”. Sitä käyttämällä voitaisiin kohdentaa vuosina 2020–2022 kohdentaa kehyksen estämättä yhteensä enintään 1 miljardi euroa, kuitenkin enintään 500 miljoonaa euroa vuodessa, kertaluonteisiin menoihin. 

Lintilä sanoo toivovansa hartaasti, ettei tällaista tilannetta tulee. Lintilän mukaan tämän mekanismin laukaisisi vain täysin poikkeuksellinen taantumatilanne. Hän viittaa amerikkalaiseen investointipankkiin, jonka kaatuminen käynnisti reilut kymmenen vuotta sitten globaalin taantuman:

– Heitetään nyt esimerkkinä Lehman Brothers. Jos paukahtaisi jokin tällainen, että meillä yhtäkkiä BKT tipahtaa kahdessa vuodessa kahdeksan pinnaa, niin sitten voidaan mennä (poikkeusolojen mekanismiin). Mutta sillä jos vähän dyykkaa, ei sinne mennä. Se ei ole mikään lisäbudjetti.

Lintilä painottaa, että poikkeusolojen mekanismin määritelmä on kirjattu hallitusohjelmaan hyvin tarkasti. 

– Siellä on hyvin selkeät sulkuklausuulit olemassa eli se ei ole mikään liikkuva varaus. 

Lintilän mukaan siitä ei ole käyty keskustelua, mitä tapahtuu, jos syyskuussa valittu tuore keskustan puheenjohtaja haluaisi ottaa valtiovarainministerin salkun. Kyseessä on kuitenkin keskustan ykkössalkku hallituksessa.

Miten lähdette tähän tehtävään, vetämään koko kautta vai oletteko varustautunut siihen, että saattaa tulla joku muu?

– Nämä ovat aina pätkätehtäviä. Minä olen yli 20 vuotta ollut täällä (eduskunnassa). Minä olen tavannut lukuisia ministereitä, jotka eivät ole alkuviikosta tienneet, että tämä oli niiden viimeinen viikko ministerinä. Nämä ovat aina pätkätehtäviä.

Tarkoittaako tämä sitä, että valmistauduttu siihen, että kun puheenjohtaja tulee, salkku menee vaihtoon?

– Ei, ei kun mennään aina tilanteen mukaan. Ei siinä ole mitään. Totta kai on eri asia, kun on tilanne joka on esimerkiksi Saarikolla (kesk.), että on selkeästi raskaustilanne. Mutta ei tällaisissa joissa sinä olet ikään kuin ns. työtehtävää suorittamassa vain. Politiikassa tilanteet muuttuvat. Hallituksissa on pöyröovia ja ne tulevat aina pyörimään. On mielenkiintoista katsoa, jos katsot viime hallitukseenkin, niin Sipilä oli ainut puheenjohtaja joka oli loppuun asti. Se vain tuntuu alkuun, että se on nyt tässä, mutta kyllä loppujen lopuksi vaihtuvuus on aika isoa. 

Lintilä sai tietää eilen, että Juha Sipilä aikoo esittää häntä valtiovarainministeriksi.